Olen yksinäinen mies.

Sulla on sentään duunia, mulla ei edes sitäkään, mutta otan osaa. Yksinäistä on!

En tiedä miten tutustua ihmisiin.. jotenki on puun ja kuoren välissä..

Itse olen selviytynyt yksinäisyydestä ainoastaan sillä että olen mennyt ryhmätapaamisiin. Uimahallin vesijumppaan tai salille. Kunnan järjestämiin infotilaisuuksiin, kirjastoon. Seurakuntaan. Siellä ainakin on ihmisten joukossa ja voi muutaman lauseen keskustella kanssaihmisten kanssa. En usko että on enemmistönä sellaiset joilla olisi ystäviä, varsinkaan mitään sydäystäviä. Eiköhän ne emmän ole tuttavia, hyvänpäiväntuttuja, samaa harrastavia tai muuten vaan sellaisia joiden kanssa voi vähän smooltookkia heittää. Ei se ruoho naapurissa vihreämpää ole. Ja nyt puhun tietenkin normaaliajasta, tämä korona-aika on peestä.

Hei sinne! Minäkin olen ollut viime aikoina yksinäinen monista syistä varsinkin kun tullut elämässä muutoksia...haluatko juttuseuraa tai kirjoitteluseuraa siis, vertaistuki on parasta ja siis ihan kaikesta voi jutustella...jos haluat laita vaikka anonyymisposti niin kirjoitan sulle :) Joka tapauksessa tsemppiä kevääseen ja kaikkeen sinulle ja koita jaksaa!

Alkaa vaa jotenki riittää tää yksin olo.. ei oo ku mutsi jota nähä ja ei löydy edes seurustelukumppania mistään.

Mä kävin yksinäisenä baareissa , siellä tapaa mukavia ihmisiä ja lähestyminenkin on helppoa muutaman keventävän jälkeen , tuo oli mulle ihan parasta terapiaa sanottakoon mitä hyvänsä , elämä menee ohi jos jää kuvittelemaan että asia korjaantuu itsestään , koronan jälkeen palaan jälleen baarielämän pariin , kannattaa kokeilla , nostaa kyllä mielialaa valoisemmaksi ja osaa suhtautua elämään vähemmän vakavasti , se helpottaa kummasti.

Olen pärjännyt vallan mainiosti yksin todella pitkän aikaa. Sitten yhtäkkiä, ikäänkuin yksinäisyyden sietämisen polttoaine olisi loppunut, moottori sammui. On hirvittävä ajatus, että eläisin elämäni yksin loppuun saakka.
Yksinäisyys on peto, joka syö ihmisen elävältä hitaasti nakertaen. Se turruttaa tunteet pitäen vain yhden niistä herkkänä: Tuskan.
Tuska kumpuaa jostain tuolta sisältä levittäytyen kaikkialle kehoosi. Se kiristää otsasi, muumioittaa kasvosi, vetää sinua alaspäin. Kätesi saattavat täristä. Jossain vaiheessa tuska pursuaa yli ja sinun on pakko saada itkeä. Itket niin voimakkaasti, että sinun on pakko ottaa tukea jostain välttääksesi kaatumasta. Et pääse pakoon. Kipu on kokonaisvaltaista. Haluaisit vain jäädä yksin maahan makaamaan.
Tätä taistelua käytyäsi riittävän pitkään alat ymmärtää olevasi pikkuhiljaa häviöllä. Vastustajasi ei anna armoa eikä se väsy. Olet tilanteessa, jossa sinun on jälleen kerran ylitettävä voimasi selvitäksesi tästä erästä vain päästäksesi erätauolle keräämään voimia entistä kovempaan taisteluun. Tiedät häviäväsi taistelun ellei joku, sitä ennen, heitä pyyhettä kehään.

Voisko olla mahdollista että ystävystyt erää toisen yksinäisen miehen kanssa joka kanssa on totaalisen yksinäinen. Voisitte sopia miten löytäisitte toisenne. Varmasti ymmärrätte toisianne.

Minä olen kanssa yksinäinen ja laiska hoitamaan minkäännäköisiä ihmissuhteita, yksinäisten ihmisten pitäisi järjestellä jotain kerhotoimintaa tai vastaavaa sitten ei olisi yksinäistä.

Lehdessä on palsta: tapahtumakalenteri tai minne mennä.
Siitä voi katsoa jonkin ryhmämenon, tutustumiskierroksen, musiikkiesityksen tai vaikka toritapahtuman. Vaikka ei nyt ensin niin kiinnostaisikaan. Kun alkaa mennä joukkoon, pikku hiljaa alkaa tutustua ihmisiin. Sanoo lauseen vieressä seisovalle. Siitä se lähtee. Näin itse olen aloittanut uudessa paikassa. Nyt kuulun muutamaan ryhmään, toiset jäsenmaksullisia, toiset ei.

Onko olemas joku sivusto jonka kautta seuraa voi hakea? Enkä tarkoita nyt mitään punaisten lyhtyjen taloa, vaan hyväntuulista seuraa matalalla kynnyksellä?