Taisteleeko kukaan muu pimeitä ajatuksiaan vastaan vai annatko niiden vallata mielesi?

Mikäli aloittaja nyt sitten ylipäätään on tosissaan, eikä takana ole mitään huijausta, tai trollausta, niin vastaan tähän kuitenkin.

Jos kokee itse vääryyttä, tai saa osakseen epäreilua kohtelua, tai sitten näkee maailmassa tapahtuvia vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuutta, niin ainakin joillakin ne voivat herättää voimakkaitakin ajatuksia ja tunteita.

Omalla kohdallanikin niin on käynyt. Mutta en puhuisi mistään "pimeistä ajatuksista".
Vaan ennemminkin voimakkaista vihan ja jopa katkeruuden tunteista.
Ne ovat vain tunteita ja ajatuksia. Eikä niiden vangiksi tarvitse jäädä.

Itse olen oppinut asian niin, että annan kaikenlaisten tunteiden ja ajatusten tulla ja mennä. Eli poistua itsestäni. Niin ei jää niiden vangiksi, eikä jää niitä sen enempää vatvomaan.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, hallitsee itse niitä tunteita. Jokainen ihminen pystyy kyllä siihen.

Monet ihmiset ovat rakastuneet negatiivisiin tunteisiin. Vihaan, katkeruuteen, toivottomuuteen jne. Ne tuottavat tuttua ja turvallista todellisuutta, josta luopuminen on vähän kuin luopuisi panssaristaan. Tai omasta olemassalostaan. Tunsin kerran erään ihmisen, jolle ei ollut eroa toden ja valheen välillä. Hänelle totta oli kaikki, mikä tuotti mielihyvää ja turvallisuudentunnetta hänelle itselleen, oli tarina itsessään miten epäuskottava tahansa. Kaikkein kammottavinta on luopua taistelusta, luopua tunteista joka tuottaa omaa olemassaoloa ja identiteettiä. Sitten tavallaan antautuu ja riisuu aseensa, mikä on kaikkein vaikein taito ihmiselle.