Tunnetko, että olette tarkoitettu yhteen, vaikka olosuhteet eivät sitä sallisikaan?Tuntuuko siltä, että haluat edes jollain tasolla kuvitella olevanne yhteydessä tätä kautta? Oletko kenties rakastunut, vai onko sinulle vain muodostunut jonkinasteinen pakkomielle tätä henkilöä kohtaan?
Tiedätkö perimmäisen syyn miksi kaipaat täällä sitä henkilöä jota nyt satut kaipaamaan?
Anonyymi
59711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
En kirjoita täällä siksi että kaipaan jotain ihmistä. En ole kaivannut moneen vuoteen. Tämä on minulle ensisijaisesti ajatustenpurkupaikka. Suhteilu ei ole minulle ajankohtaista ennen kuin oman elämäni muut asiat ovat tasapainossa. En halua nyt viettää aikaani kenenkään kanssa.
Kaipaan hänessä jotain, mitä en osaa kovin hyvin edes sanottaakaan. Rehellisesti puhuen, seksi hänen kanssaan on päällimmäisenä mielessä kun häntä ajattelen, mutta jotain muuta hänessä on pakko olla koska en muita tällä tavalla kaipaa.
Suhde on , se kehittyy, muuntuu vuosien saatossa.
Toivon edistymistä, kypsymistä. Kuin rokote
Se on tullut jäädäkseen.
Tarttee tehosteita, ei muuten vaikuta
Jahas, tämä selvä.
Oksensin vähän ajatuksesta, että rakkaus olisi kuten lääkeyhtiöiden kehittelemä voitontavoittelumyrkkypiikki.
Joo ei tarvitse tuota koronahöttöä tunkea tähänkin aloitukseen, vaikka kovin filosofisesti yrität asian muotoilla.
Tiedän syyn ja ei siitä sen enempää täällä verkossa.
Olet rakastunut.
Totta.
okei?
Mitä okei? Häh? Täh?
En tiedä. Pitäisikö tietää? En jaksa analysoida, se nyt vaan on niin. Terkkuja, m
Kyllä se pitäisi tietää, alas analysoimaan, heti.
Rakastunut olen ja toivon, että löydämme tavan olla yhdessä olosuhteista huolimatta. Se on mahdollista. Toivon pidempää suhdetta.
Toivottavasti saatte toisenne =)
Ajan kysmys vain.
Varmaan minulla on pakkomielle. Ja tämä on ainoa paikka missä uskallan jotenkin käsitellä tätä ihastustani, ja hetkittäin voin melkein uskoa että se olisi ollut molemminpuolista.
Oikeassa elämässä, jos hän tulisi joskus vastaan, hän ei ehkä edes muistaisi tai tunnistaisi minua. En tiedä, kehtaisinko tervehtiä.
Tietenkin kehtaat. Miksi edes mietit tuommoista? Jos olet vähänkään enemmän joskus ollut tekemisissä, niin kyllä hän muistaa. Älä edes epäile.
Vain arjen piristykseksi. Ei mitään vakavaa. 😃 Toivottavasti hän ei edes huomaa. Härnätä tekis mieli, mutta en viitsi ettei tule väärää kuvaa.
Huomattu on jo aikoja sitten. Älä huoli, en ole vuosiin ottanut vakavasti ;) kaikkea hyvää sinne.
Tää on tuore tapaus. Mukavaa päivää ☺
No mitäpä muutakaan........
....
...................
On kyllä lukutaito ihan omaa luokkaansa teikäläisellä, lue aloitus uudestaan ja tule sen jälkeen horisemaan niitä ja näitä.
Juu kaikkia ei kannata ottaa vakavasti koska pelaavat pelejä.Menneisyys kertoo paljon ihmisestä.
Ei mikään noista vaihtoehdoista.
En usko että meitä on tarkoitettu yhteen. Jos niin olisi, se olisi jo tapahtunut jo.
Emme ole yhteydessä tätä kautta, vaikka jonkinlainen yhteys täällä joskus olikin.
Olin rakastunut häneen, nyt ei olla nähty pitkään aikaan, niin en voi sanoa enää niin. Luultavasti rakastuisin uudestaan, jos vielä näkisimme. Sen verran vahva tunne se silloin oli.
Pakkomielteinen en ole.
Kirjoittelen koska jollakin lailla kaipaan häntä vielä, vaikka kaikesta aikaa jo kulunut. En aiemmin ole tuntenut niin vahvoja tunteita ketään kohtaan niin kuin häntä kohtaan tunsin.
Se oli jotain erityistä.
Välitän hänestä edelleen hyvin paljon ja ajattelen pelkästään hyvää.
Siis unohdin laittaa että tää oli Heliltä.
Minä en milloinkaan unohda
keijut muistavat aina
sellaiset pojat joihin rakastuivat ♥
Minkä ikäinen tämä poika oli silloin, kun Heli ihastuit häneen?
Eipä sillä taida nyt väliä olla. Aikuinen mies kuitenkin kyseessä.
Oon vähän huono vastailemaan noihin kysymyksiin täällä. Eikä hänen tarvitsisi kysyä, kyllä hän minut on tunnistanut. Tiedän sen.
Ehkä oon vähän hölmö kun välillä vielä kirjoittelen täällä, yritän kyllä pysyä enimmäkseen poissa. Enkä yleensä kirjoittele enää muuten kuin nimen kanssa.
Olen yrittänyt saada häneen yhteyttä palstan ulkopuolella, viime vuonna. Eikä hän luultavammin edes tiedä siitä mitään. Kuulostaa hyvin epämääräiseltä, mutta elämä on..
Heli
Voi sillä olla merkitystä, miten yritit ottaa yhteyttä? Sähköposti, viesti, some?
No, en tiedä onko tässä tapauksessa sillä nyt niin suurta merkitystä.
Yritin kuitenkin silloin sitä yhteydenottoa, koska mun vaan oli pakko. Olin niin rakastunut häneen, että mä en voinut jättää asioita silleen. Se että yhteydenotto ei onnistunut, niin kai silläkin merkityksensä oli.
Odotin pitkään, että hän olisi ottanut muhun yhteyttä, vaikka tiesin että kynnys olisi hänellä ollut tosi korkea, niinkuin toki itsellänikin.
Yritin kuitenkin, vaikka lopputulos oli surkea.
Kaikesta jo aikaa ja pitkittyessään asiat yleensä monimutkaistuvat. Silloin tunteen voimalla kaikki oli toisin. Hänenkin elämässä on saattanut tapahtua tässä ajassa mitä vaan, mistä en ole tietoinen. Itselläkin kaikenlaista ollut, eikä niin helppoja asioita nekään.
Ajattelen silti häntä usein, niin se vaan on ja joskus kirjoitan tunteistani tänne.
Heli
Olem ihastunut romanttiseen mielikuvaan hänestä, joka ei todellisuudessa pidä paikkaansa ja joka saa lisämausteita käydyistä keskusteluistamme ja omasta mielikuvituksestani. Olen siis sillä tavalla täysin vajaa ja pöhkömieli, omaan ihan liian vilkkaan mielikuvituksen. Nauraisi taatusti jos tietäisi! Todellisuus on paljon raadollisempi kohdallamme. Yritän suojella itseäni, mutta kaipuu tällaiseen eskapismiin on liian suuri tässä tilanteessani. So shoot me!
Eikö sulla ole minkäänlaista selkärankaa?
Miksi pitäisi olla?? Ja onko muka palstalla olijoista kenelläkään selkärankaa, eihän sinullakaan ole?
Töissä on joskus tylsää. 🤷♀️
Ttyö ja opettelupalsta on muualla.
Minä tunnen juuri noin, että me kuulumme yhteen tai oikeammin, että me sopisimme toisillemme täydellisesti joka tavalla. Me ymmärretään toisiamme. En usko, että hän kirjoittelee täällä, itse puran ajatuksiani hänestä tänne, kun ne muuten tulvisivat ylitse. Koen olevani vahvasti ihastunut, en vielä rakastunut. Toivottavasti minulla ei ole pakkomiellettä hänestä, mutta tuskin sitä itse tajuisi, jos olisikin.
Tunnen tarkoituksen ja johdatuksen ja olosuhteiden ollessa salliva ja esteitä ole niin se on siinä totesi Mertaranta.
En tiedä miksi kaipaan häntä miestä. Miksi kaipaan tuntematonta, mutta varmaan ihastuin ja siksi täällä. Luulen siinä olevan jotain erikoista, koska minua on kehotettu katsomaan kuplani ulkopuolelta asioita.
Luotanko liikaa kohtaloon ja siihen, että se toisi meidät yhteen. Mitään ei kuitenkaan tapahdu.
Kohtaloa pitää avittaa.
En jostain syystä pysty siihen. Harmittaa, että en saa mitään aikaiseksi. Mutta ei se ympäristö, tilanteet ja kohtaamisten määrä mikään huima ole ollut. Siksikin vaikeaa.
Vaeltava viisaus varustettuna pyyteettömällä rakkaudella on työkalu rauhaisa mutta tehokas.
Etsivä löysi vaikka aikaa meni.
Jep. Löysit palstan 👍
Hän löysi enemmän.
Etsivän työ alkoi jo ennenkuin synnyitkään ja mitä kaikkea sitä voikaan löytää kun ei kulje laput silmillä ja kädet taskuissa.
Kyllä meidät on tarkoitettu yhteen, vaikkei olosuhteet nyt sitä sallikaan. Ei edes tavata. Eikä tämä ole edes yksipuolista. Yhteydessä olemme muuta kautta.
Kyllä rakastamme toisiamme.
Palstalla oloon syynä on *ikävä* .
Rakkaus
Ja sen puute
Se on ajanut tilanteeni tähän
Haluan pitää kynsin hampain kiinni tunteesta
Mutta mikä on tilanteensa
Niiden aineiden suhteen, se arveluttaa
Tunnen vahvasti, että kuulumme yhteen. Se tuntui heti silloin vuonna miekka ja nakki. Eli vuosia ja vuosia sitten. Yhteenkuuluvuus on juuri se asia mitä hänestä ajattelin, plus valtava rakkaudenryöppy, intohimoa, läheisyyttä, lämpöä, kumppanuutta ja ihan kaikkea. Niin kauan kuin muistan, olen halunnut mennä naimisiin hänen kanssaan ja saada lapsia ja koko elämän. Ihan kaiken. Tämä oli niin vahva ajatus hänestä, ettei se vaan ole lähtenyt päästäni, en mahda mitään. Haaveet vain jäi, kun ei ollut uskallusta. Jälkiviisaus on parasta viisautta. Pohjoisen naiselta pohjoisen miehelle. Kumpikaan ei ikinä myöntäisi palstailua.
Ehkä. Asia on niin, että rakastan ihmistä, jonka kanssa elän. Häntä en rakasta, enkä näe mitään tulevaisuutta, enkä halua olla missään tekemisissä. Mitään todellista en siis halua hänen kanssaan. Palstasta on tullut tapa käsitellä kaikkia tunteita ja käytän häntä usein välineenä siihen. En tiedä edes, onko hän elossa. Elää omaa elämäänsä, eikä se palstan ulkopuolella minua kiinnosta.
No jo oli taas pelkkää negatiivisuuden ja itsekkyyden rämeikköä, voimia sinulle elämääsi ja jaxuhalit.
Minua ei sinun arviosi tilanteestani ja jaxuhalisi kiinnosta. Yrität vain ärsyttää, voimia sinulle, jos se ottaa noin koville, että pitää ärsytellä.
Voi kuule, ihan se ja sama mikä sinua kiinnostaa. :D
😅😂🤪 sivusta
Häviä astraaliuteen, lähde ja mene.
Shyyyyyyys. Vaiti. Shyyys.
Tietysti pakkomielle. Mitä muuuta se vois olla?
ihana yhdessä vietetty viikonloppu kruunaa kaiken palstalla saadun negatiivisen sonnan. Todella paljon kysymyksiä vailla järkeviä vastauksia. Tuuleen huutelua tämä palsta on täynnä ja provo trolleja sitä mielenkiintoa lisäämässä niinkun tämä aloitus.
Ei kerro mitään mutta kyselee kaikenaikaa, kuulostaa aika sairaalta.
Kuka kyselee koko ajan? Mistä tiedät kuka kyselee? ÄH? Täh? Sairas olet todellakin, mene hoitoon ennen kuin soitan viranomaiset hakemaan sinut, suljettu odottaa sekoilija. HYi Saaatannna
Eipä se muille kuuluu. Hän ymmärtää ja se riittää.
Tunsin ensitapaamisesta lähtien että kuuluisimme jollain tavalla yhteen miehen kanssa vaikka olosuhteemme eivät taida lähentymistä oikein salliakkaan.. Ainakaan helpoimman kautta. Uskoisin että hän tuntee samoin vaikka emme olekkaan asiasta keskustelleet ja puolintoisin taitaa olla asian kieltämistäkin. Siitä en tiedä onko se vain ja ainoastaan fyysistä tai kemiaa hänen puoleltaan, itse kyllä haluaisin tutustua paremmin noiden lisäksi sillä pidän todellakin hänen persoonastaan. Ehkä aika näyttää tai sitten ei, mitäpä tuota stressaamaan kun on muistettava elääkkin.