Vuodesta 2012

Rakkain, onko sinulla yhä ajatuksia, toiveita tai haaveita meistä?

Vai joko kaikki toivo on mennyt? Tai haaveet -oliko niitä?

Sitähän minä usein, niitä tunteitani meinaan, kertoilen, miten syviä ne yhä on. Entä sinä? Entä sinulla?

Jopa minä olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, että rupean purkamaan niitä muualle tai muulla tavoin kuin tänne riepoteltaviksi ja rienattaviksi. Sitäpaitsi niin anonyymia kuin tämä onkin, ovat tunteeni minulle myös aika yksityisiä ja henkilökohtaisiakin.

Ja sitten, se perimmäinen. Jos sinua joskus alkaa mietityttää, voit kysyä minulta suoraan. En minä ennenkään itseäni tai tunteitani sinulta salannut.

Ja mikä hulluinta ja todellisinta tässä onkaan, tuskin sinä edes luet tätä.

Näinpä se, mitä meillä joskus yhdessä oli, unohtuu ajanvirtaan. Enhän minä tänne kirjoittaisi, ellei se minun puolelta olisi todellista yhä.

Ajatus sinusta tuo onnea sydämeeni. En tiedä mikä tai kuka sinulle onnea tuo. Eihän se edes minulle kuulu.

Toivon sinulle onnea, mitä muutakaan voisin. Rakastan sinua.


-naiselta