jos kaivattusi ei yritä millään tavoin lähestyä, nii silloin on parasta antaa olla. sellainen jolla on tunteita ei koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä!
kannattaa jatkaa eteenpäin,
Anonyymi
94754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 94
Vanhimmat
Älä jauha tuota kakkaa. Sinä et tiedä miten joku muu toimii. Ihmiset on erilaisia. Itsellä on tunteita mutta tilaisuuksia valitettavasti mennyt ohi. Ihmiset on erilaisia, tilanteet on erilaisia ja täällä käy muutakin kuin nuorisoa kirjoittelemassa.
Jos haluat itsellesi uskotella jotain muuta, niin samapa se mulle on jos haavemaailmassa haluat elää
No kertoisitko sinä kauanko kannattaa roikkua löysässä hirressä?
Niin kauan kun on tehnyt aloitteen johon toinen voi realistisesti vastata. Eli toinen ihminen pitäisi silloin ns. tietääkin...
Realistisesti vastata.. Mitä tarkoitat?
Puhun ihan oikeasta rehellisestä aloitteesta. Mitään sosiaalinormeja ei oo enää tässä jutussa.
Mitä tarkoitat noilla normeilla? Olen ehkä sen tyyppisessä tilanteessa, mutta en ole varma mitä hän ajattelee.
Ei päivääkään. Kummallinen kysymys
Niin en tiedä sinun tilanteestasi, mutta ehkä tämän prinssi tai prinsessa armaan pitäisi tietää sinun kiinnostuksestasi ennenkuin lyttäät tuntemattomien ihmisten tilanteet?
Hyvä aloitus!
Totta, samoin välttely on kyllä hyvä tapa ilmaista että ei kiinnosta pätkän vertaa. Onhan se jo monet kerrat nähty että jos kiinnostaa todella niin silloin puhutaan ja ilmaistaan kiinnostusta kyselemällä asioita.
Sun viestissä ole ole mitään järkeä.
Välttelyn sijasta vois kunnioittaa ja ottaa huomioon toinenkin osapuoli,-lta sen verran, että sanoisi ettei kiinnosta. Välttelyllä jättää turhaa tilaa ja aikaa turhanpäiväiselle ihmettelylle. Huoh! Missä on käytöstavat!?
Tämä. Miehiltä puuttuu.
Miksi pitäisi jollekin tuntemattomalle tai ulkonäkö tutulle alkaa mitään selittää? Mitään tekemistä minkään käytöstapojen kanssa 😂
Ei se ole aina noin.
On olemassa myös ujoja pelkureita jotka ei uskalla lähestyä kun ei tiä mitä vastapuolelta tulee. Jos rakastaa ja pelkää se on vaikeeta.
Niin tai ei tiedä toisesta mitään.
Näin se on, joo. Itse olen iso pelkuri. Mutta ei se kokemaani kiinnostusta poista. Olisinpa rohkeampi..
Tai EI vaan kiinnosta!
Kiinnostipa vastata!
Eikös tämä ole yleinen palsta?
🤣en ois noin varma. Ihan kokemuksella kerron.
Poikkeus vahvistaa säännön.
Ei nyt aina mee ihan noinkaan. En oisi voinut lähestyä, vaikka oisin halunnutkin.
Potkut töistä oisin voinut saada, jos oisin liikaa lähestynyt.
Työympäristössä varmaan kannattaa ensin kokeilla varovaisesti mutta selkeästi kepillä jäätä onko se toinen yhtään sinuakin päin vai ei.
Tiedän että oli, mutta se ei olisi sittenkään ollut soveliasta.
Minusta yksityisasiat kuten suhteilu ei kuulu ollenkaan työpaikalle.
Miksi ei ollut soveliasta, jos saan tiedustella?
Sinä se olet varmaan oikein illanistujaisten piristävin tyyppi...
Jos ihastumisessa on tosi kyseessä ei se paikkaa katso.
Ei vaan ollut. En halua siitä sen enempää kertoa.
Iskit silmäsi tärkeän henkilön silmäkarkkiin tai tyttäreen/poikaan?
Eipä nyt osunut lähellekään.
Lähesty sitten töiden ulkopuolella ja kysy haluaako viettää aikaa kanssasi. Jos haluaa niin hyvä jos ei niin asia selvä. Työt ovat aina vain tekosyy.
Ei ole mahdollista.
Jos tiedät nimen niin on mahdollista. Jos et sitä tiedä niin unohda ja tajua että kuvittelet vain kaiken ilman mitään todellista pohjaa.
Tiedän nimen mutta siltikään ei ole mahdollista.
Keksit vain esteitä ja tekosyitä koska et uskalla. Myönnä se itsellesi niin kummasti helpottaa.
Väärässä olet.
Väärässä olen vain jos kerrot miksi se ei ole mahdollista? Epäilen että jätät kertomatta ja olen oikeassa.
Kyseessä ei ollut työkaveri.
Ei se mikään este ole, paitsi jos teillä on hoitosuhde meneillään. Hoitosuhteen päättymisen jälkeen voi ottaa yhteyttä ja kysyä sitten.
Opettaja oppilas?
Ei se nyt ihan noinkaan aina mene.
Opettaja oppilas suhdekkaan ei ole kielletty, kunhan molemmat on täysi-ikäisiä ja opettaja ei opeta enää oppilasta.
Ei sellaista.
Mitenniin? Tiedän tapauksen jossa oli asiakas kertonut hoitavalle psykologilleen olevansa ihastunut tähän. Psykologi oli kieltäytynyt kohteliaasti ja kertonut seurustelevansa jo. Olivat vielä jutelleet asiasta melkein tunnin ja molemmat olivat tyytyväisiä. Harmitti mutta ei katunut kuulema yhtään, että oli niin mennyt tekemään tämä asiakas.
Onko sun piha sun työmaa.
Luin tuosta aiemmista kommenteista että tiesit hänellä olevan lämpimiä tunteita sinua kohtaan? Siinä tapauksessa voitkin katsoa peiliin ja kysyä, että miksi sitten olet täällä kirjoittamassa. Vastauksen tietää se peilissä näkyvä henkilö..
Tämä on itämaan trolli, toisinaan esiintyy miehenä ja toisinaan naisena. Yrittää sotkeutua toisten parisuhteisiin, hän vain ei ketään muita ja on ikävöinyt kuulemma täällä jo kauan. Olen täältä lukenut.
Sivusta tämä""
Taisin olla oikeassa kun ei hyvää selitystä tullut. Pelkäsit ja siksi et toiminut. Myönnä se niin ei tarvitse enää valehdella.
Tämä 👍
Töissä tehdään töitä, vapaalla sitten muuta
Työn orjat ne palvoo työtä unohtaen oman itsensä ja muuttumalla raha ahneiksi automaatioiksi. Voi ihmisyys minkä olet menettänyt...
Ihan sama mitä ajattelet. Kyseessä oli hoitosuhde, eikä siitä sen enempää.
Oma vikasi kun et toiminut. Mutta jospa nyt opit jotain tulevaa varten. Hyvää jatkoa.
Millainen hoitosuhde? Psykologinen vai fyysinen?
Psykologinen.
Oletko T-nainen? Saat ottaa yhteyttä jos vain tunnistat ja haluat. Anteeksi!
En ole T-nainen.
Luojan kiitos! Pelkäsin jo että joudun valitsemaan ensirakkauteni ja toissarakkauteni välillä. :S
No hyvä sulle :)
Ei se aina soveliasta olekkaan. Minkäs tunteilleen voi. Ihmisiä vaan kaikki olemme. Varatutkin ihastuu.
Ei kstso aikaa tai paikkaa.
Nojaa, vaikka orastavia tunteita olisikin niin aina ei ole sopivaa tuputtaa niitä omia tunteitaan toiselle. Ja riippuen elämäntilanteesta muutenkin, joskus on vaan annettava olla.
Aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa ja miten haluaa.
Hyvä pointti.
Luuseri kieltää omat tunteensa ja pelkuri ei näytä niitä.
Hmm, välttämättä kukaan ei kiellä eikä peitä mitään. On vaan sopeuduttava olosuhteisiin.
Jos täytyy johonkin sopeutua niin se on itsensä kieltämistä.
Tai olosuhteisiin sopeutumista.
Itsensä kieltämistä silti.
Itsensä hillitsemistä pikemminkin.
Kenelle et kelpaa sellaisena kuin olet? Kysyn nyt vain.
Ihme länkyttäjä
Toisille nyt on tärkeää pitää huolta itsestään ja toisille taas vaan kelvata jollekin joka pitää sitten huolta.
No ei se ole relevanttia.
Ymmärrän. Pidä ittes miehenä!
Niinhän se olis tarkoitus.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia? Vastoinkäymisiä ja pettymyksiä kokemalla, samoin kuin fiiliksillä on oma merkityksensä. Kuka on milloinkin kuinka vastaanottavainen lähestymisyrityksille? Ei tarkoita aina, et jollei sillä hetkellä ole fiilis oikea, et sama fiilis olisi aina ja jatkossa sama?
Itsellä ollut tilanteita miehenä, jolloin en ole ollut valmis kanssakäymiseen naisen kanssa, syynä oman sen hetkisen tilanteen harmit ja murheet. Nekin tulee jossain vaiheessa voitetuiksi. Huomannut sen, et toisilla naisilla on vähemmän malttia kuin toisilla, et jollei heti tapahdu, kun yrittävät lähestyä jotain niin leikki loppuu hyvin nopeasti.
Uskooko omiin mahdollisuuksiin toisen kanssa, siinäkin on omat haasteensa uskoa näin? Toinen voi ajatella, et miksi ajattelet asioita etukäteen? Ne tulee jos on tullakseen tai menee jos on mennäkseen? Usko hyvään ja luottamuksen synnyttäminen toiseen on vaikea rasti, jos on pettymyksiä koettuna. Haluaako niitä kokea jatkossakin?
Se tunne, sen synnyttäminen ei tule sormia napsauttamalla. Jos tunne on hyvä, onko se hyvä myös toisella, harvemmin näin. Jos kolahtaa silloin on ainakin hetki kivaa, loppu on kiinni sitten siitä, miltä arki maistuu yhdessä? Järkeä hyvä olla toisinaan enemmän kuin tunnetta.
Jos tavoitteena on aito, syvä ja kestävä rakkaus, ei järki riitä. Toinen voi järjellä ajateltuna täydellinen, mutta tunne ei yllä hetkellistä ihastusta isommaksi. Sellaisesta suhteesta tulee ennen pitkää parisuhdemielessä kulissi, parhaimmillaankin kahden ystävän liitto. Aina edes parhaaseen ei päästä, eikä suhde yllä pitkän päälle edes ystävyyden tasolle.
Olen samaa mieltä, että joskus elämäntilanne estää etenemisen, vaikka tunteet olisivat vahvat. Itse en ajattele mustavalkoisesti, että mahdollisuus on mennyt lopullisesti, jos joskus aika ei ollut sopiva. Ainakaan omat vahvat tunteet ailahtele mihinkään muutamassa vuodessa. Ihastus olisi toki jo mennyttä.
Olen saanut kaksi ei:tä. Vaikka takana saattaa olla elämäntilannesyyt, en voi kärttää ja kärttää ja kärttää. Myös hänen olisi haluttava (konkreettisesti), jotta meillä olisi mitään mahdollisuuksia. Tieni on ollut umpikujassa. Se on vienyt uskon ja toivon, varsinkin kun yhteys on lähestulkoon katkennut. Olen siis luovuttanut pakosta. Aika pitkään jaksoin uskoin ja toivoin silti, ilman mitään realististä pohjaa. Jos on sanonut ei, ja oma tilanne muuttuu ja haluaisikin kokeilla miten yhdessä sujuu, pitää itsestään löytää aktiivisuus palata asiaan jollain tavalla. Toinen ei voi sitä ulkopuolelta tietää.
Joskus ihminen käyttää vaikka elämäntilanne-eroja syynä, koska pelkää tunnetta tai uutta tilannetta tai ympäristön mielipiteitä tms. Jos molemmilla on riittävästi tahtoa, ei mikään inhimillinen ole este vaan korkeintaan hidaste. Omaa tahtoaan, tunteitaan ja pelkoa kannattaa punnita kunnolla, jotta ei tarvitse vanhana katua elämätöntä elämää ja suuren rakkauden menettämistä pelkojen takia.
Ja jos olette lähestyneet mutta toinen ei, niin jatkakaa eteenpäin. Sillä sallikaa itsellenne vain sellainen suhde, jossa molemmat haluaa ja tahtoo. Älkää rahan tai seksin takia menkö koskaan suhteeseen, sillä ne voi kadota mutta rakkaus ei.
Näin ajattelen. Naista rakastan, vaikka tilanteeni on mitä on.. Avioeron ensimmäinen vaihe on pulkassa toukokuun alussa. Oma asuntokin vielä on olemassa.. mutta lapset..
Ei näille trollille auta sanoa..... Sama kaava aina.
Oletko kertonut asiasta tuolle naiselle?
Paitsi. Jos alkaa oma parasta ennen päivä lähestyä tai on kovin köyhä eikä tilannettaan pysty itse parantamaan, on järkiliitto vain..no järkevää. Romanttinen rakkaus suhteen perusteena on verrattain tuore ilmiö.
Nuorena toki kannattaa vielä yrittää etsiä(sitä mitä loppupeleissä vain harva löytää- ja saa kestämään).
Hän tietää eroprosessista. Olen vain edelleen kahden vaiheilla, sillä lapseni ovat vielä pieniä. Toivoisin, että voisimme aloittaa suhteen näin kaikesta huolimatta, sillä aviokumppanini hyväksyisi asetelman. Siinä suhteessa on jäljellä vain vanhemmuus, rakkautta ei ole koskaan ollutkaan. Kun kumppanini kanssa aloin olemaan, tapasin tämän naisen. En ymmärtänyt, että tunteeni eivät olleet kumppania kohtaan vaan tätä naista. Kuvio uusiutui useamman kerran..
Pari vuotta ja lapset olisivat hieman isompia ja saaneet korjaavan kokemuksen, jota he tarvitsevat vaikeiden vuosien jälkeen.. Toisaalta voihan avioeron jälkeenkin olla korjaavaa saada arki rauhallisemmaksi lapsille, ja nähdä vanhempi tyytyväisenä elämäänsä.. Kumpi sitten lienee parempi lapsille siitäkään en ole aivan varma..
Tiedän, ettei tilanne olisi hyvä näin, enkä hänelle missään nimessä toivoisi tuota tilannetta, sillä haluan antaa hänelle enemmän kuin hetkiä pari kertaa viikossa, viikonloppuja kerran kuussa.. Se tuntuu täysin riittämättömältä hänen kanssaan, mutta olla häntä ilmankin.. Hän on elämäni ainoa suuri rakkaus. Siksi taas tuntuu, että veisin eron eteenpäin, enkä irtisanoisi asuntoa kuun vaihteessa..
Kannattaa jatkaa eteenpäin? Miten rakastunut jatkaa eteenpäin? eikö täällä palstalla kirjoittaminen juurikin ole sitä eteenpäin menemistä, tunteiden purkua? Mene beserwisser muualle viisastelemaan. Sitäpaitsi jätin itsekin monta tilaisuutta käyttämättä ja olen oikeasti rakastunut.
Voi kun pystyisikin vaan päättämään, että ei tunne enää mitään häntä kohtaan.
Kannatta kannattaa nostaa kannat kattoon
Ei kannata myöskään lähestyä kun ei ole kiinnostunut. Turha kitistä kun on itse ängennyt seuraan.
Kyllä tunteita vielä on, mutta järki sanoo, että rotta oli koko mies. Siksi en lähesty ja ei se edes ole naisen tehtävä olla aloitteellinen.
Totta. Mua ei lähestytty, joten annoin olla, en tunkenut lähelle ja en ole käynyt enää koko paikassa ollenkaan. Kumma tuo ihmisluonne, kun kiinnostuu sellasesta, joka ei taatusti kiinnostu minusta. Mitäpä tuosta, se on jo mennyttä aikaa. Eipä kovin usein tule ihastuttua kehenkään ja voi olla etten enää ihastu, mitä se hyödyttää, kun ei vastakaikua tule. Kai se ikäkin jo tekee tehtävänsä, kokee itsensä jo liian vanhaksi kiinnostumaan kenestäkään.
Onneeeni ooon olla Herran lähellä ja hänen viekussa 🥰😘❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤😻🖤
Ainoa kaivattu oli samassa illanvietossa. Muutaman kerren hiljaisuuden jälkeen ymmärsin itsekin olla hiljaa ja lopettaa käymiset siellä missä häneen voisi törmätä. Pääsin yli ja nyt voin mennä samaan paikkaan tuntematta mitään.
Tuli selväksi jo. Hyvästi ❤️