Rv 25 menossa. Seksuaalisuuteni on pinnassa ja haluaisin niin kovin rakastella "kunnolla" mieheni kanssa. Haluan häntä, rakastan häntä. Ongelmana vain on, että hän on etäinen seksin suhteen. Haluaisin niin kovin, että hän koskettaisi, hyväilisi ja puristaisi, tekisi aloitteen. Rakastelemme noin kerran kahdessa / kolmessa viikossa. Seksistä on tullut minulle jo hieman pakkomielle. Olen yrittänyt tehdä aloitteita (en vain odota, että hän haluaa ensin), mieheni harvoin innostuu niistä. Voin elää näinkin, olen vain niin surullinen tilanteesta. Minulla on ollut vaikeuksia mm. orgasmin saamisessa ja nyt harmittaa, kun "asenne" olisi kunnossa, ei seksi toimi. Rasvaan itseäni usein mieheni nähden, tuoksun hyvälle ja saattaapa mieheni kommentoida kasvaneista rinnoistani jotain, muutta miksei koske ja hyväile? Miestäni varmaan ahdistaa osaksi se, että kun olemme vihdoinkin sängyssä, hän laukeaa nykyisin melkoisen nopeasti. Olemme yrittäneet puhua asiasta ja päättäneet, että seksiä on lisättävä, mutta eihän toista voi pakottaa. Tämä muuttuva kehoni tarvitsisi nyt vain niin kovin miehen kosketusta ja hyvänä pitämistä =( Siru Sydämessäni.
Mieheni ei halua minua :(
Siru Sydämessä
101309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
joku syy miksi häntä ei kiinnosta?
sitä mieltä, että asioista kannattaa puhua suoraan asioiden oikeilla nimillä. Itse puhun asiat, ehkä vähän turhankin suoraan, mutta tuleepa nostettua se kissa siihen pöydälle ja asia puhuttua halki, ettei tarvi miettiä kukin tahollaan mistä on kysymys. on tietenkin niitä ihmisiä, kun kysyy mikä sulla on, että mikä vaivaa, niin sanotaan vain, ettei mua mikään vaivaa, mutta selän takana ollaan erimieltä ja naaman edessä kummallisia... mutta tämä nyt ei asiaan liittynyt mitenkään.. Itse ottaisin asian puheeksi ja pyytäisin miestä vastaamaan rehellisesti ja vilpittömästi kysymykseeni ja ajatuksiini, mutta tämä on vain minun mielipide...
kuulostaapas tutulta, paitsi että meillä ei ole laukeamisongelmia ollut eikä mies tietääkseni pelkää vauvankaan puolesta. Kun ei vaan halua niin ei halua. Sepäs itkettää ja surettaa. Meidän vauva sai alkunsa vahingossa ja siihen liittyvä katkeruus miehen puolelta ilmeisesti painaa vielä seksiasioissa, vaikka vauvan tulon onkin hyväksynyt.
Ei vauva meilläkään ollut kovin etukäteen suunniteltu, vaan yllätysraskaus. Mies alkujärkytyksestä toivuttuaan on ollut taas kuin kiimainen pupu. Raskaus vasta alkuvaiheessa mutta tuntuu että mies haluaa minua vain enemmän.
Puhukaa niiden miestenne kanssa, ei tuollainen ole normaalia.
sehän se juuri normaalia onkin että välillä ei seksi kiinosta sitten millään tavalla ja välillä pannaan kun kanit. Sama pätee ihan koko elämän menoon; on vireitä kausia ja sitten taas vähemmän vireitä kausia!
Eipä suju seksi meilläkään ihan ongelmitta. Kuutisen vuotta on oltu yhdessä ja ensimmäiset 3-4 vuotta meni hyvinkin aktiivisissa merkeissä. Sen jälkeen mieheni mielenkiinto on pikku hiljaa hiipunut ja nykyisin hänen kiinnostuksensa on lähes olematonta. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa hän on se joka tekee aloitteen. Ja usein saan torjuvan vastauksen jos minä haluaisin. Tuloksena se, että ennen raskaaksi tulemistani meillä oli seksiä vain ovulaation aikoihin, kun hänkin niin kovasti on lasta halunnut. Olen miettinyt sitä, että tuo hänen kiinnostuksensa on lopahtanut näiden reilun 2 vuoden aikana, jona olemme lasta yrittäneet... Nyt on 16 rv menossa ja pariin kuukauteen ei ole seksiä harrastettu. Lääkäri kylläkin kielsi pariksi viikoksi seksitouhut raskauteni alkuvaiheessa verenvuodon takia. Mutta nyt mieheni pelkää sitten vauvamme puolesta... Puhuttu on asiasta uudelleen ja uudelleen mutta oloni ei edelleenkään ole yhtään helpottunut! Syyksi hän ei ole koskaan sanonut mitään muuta kun että ei juuri nyt halunnut tai jaksanut... Vaikeeta, kuvittelin että se helpottaisi kun tulisin raskaaksi mutta ei...!
Muistakaa hyvät ihmiset olla onnellisia jos teillä seksi sujuu, vaikkei se olekaan elämän tärkein asia, niin hyvin keskeinen osa sitä kuitenkin!
Meilläkin harrastukset ovat vähissä. Ristiriitaiset ajatukset vaihtelevat, tehdäkö mieli vai eikö tehdä. Moni asia pilaa tilaisuuden vaikka kumpikin haluaisi. Ei osata tarttua hetkeen ja antaa mennä vaan, ajatusten ja toiveiden julki tuominen on joskus työlästä. Useimmiten asian päättää puolestamme tosiasiat, isompi mukula toisessa huoneessa ja hereillä, sekä itsellä kuivat ja kipeät paikat. Viikonloppu oli pitkästä aikaa asian korjaava ja olo on paljon rauhallisempi ja onnellisempi, kun on saanut rauhassa puuhata. Tosin itse en kipujen vuoksi laukea, mutta paljon parempi se on kuin ei mitään. Nyt oli kuukausi väliä edellisestä kerrasta, joten alkoi jo hermotkin olla kireällä viikkotolkulla. Ihmisen ruumis kun tottuu kumppaniin, niin se tosiaan osaa vaatia omaansa. Sekin on tosiasia.
Minulla on ollut samanlainen ongelma mieheni kanssa...mutta se on mennyttä (onneksi!) Tuota aikaa kesti n1,5 vuotta ja se tuntui kamalalta. Minusta tuntui, että minussa on jotakin vialla sillä mieheni ei halunnut minua. Keskustelimme usein asiasta ja ajan myötä riitelimmekin usein. Tiesin, että jatkuva asian puiminen ja riitely vain huononsi mieheni haluja. Hän itsekin sanoi, että seuraavan kerran kun hänen tekee mieli, hänelle tulee vain meidän riidat asiasta mieleen.Usein myös teimme päätöksen, että "nyt aletaan harrastaa seksiä useammin", mutta eihän tuollaista voinut vain päättää.
Luulenpa, että koko tuon vähäseksisen ajan aiheutti kiire ja stressi. Molemmilla oli koko ajan töitä yms ja illalla oli väsyneenä mukavampi vain löhöillä. Nyt olemme vähentäneet kiirettä ja ruvenneet antamaan toisillemme enemmän aikaa, ei ainoastaan seksiä vaan yhteisiä asioita ja harrastuksia. Tämän jälkeen seksi on kuulunut luonnollisena osana suhdettamme.
Eli... koittakaa huomioida toisianne enemmäm esim, ruokailtoja, saunomisia, hierontoja, iltakävelyjä yms.
Keväisiä terveisiä!
Kiitos kaikille vastanneille. Kamalaa, mutta jotenkin helpottaa kuulla "kohtalotovereita". Olemme mekin asiasta puhuneet ja "päättäneet harrastaa enempi seksiä", mutta aina ajaudumme tähän samaan umpikujaan. Varmasti väsymys ja stressi vaikuttaa asiaan. Ja olen minäkin välillä varsinainen "kiukkupussi" vaihtuvine mielialoineni. Mutta rakastelu kuuluu parisuhteeseen ja haluan miestäni niin kovin. Mutta onneksi rakastan häntä hyvin paljon ja elättelen kuitenkin vielä toiveita, että hänessä heräisi vielä pieni pupujussi;) Täytyy yrittää itsekin enemmän ja todellakin myös tehdä kaikkea muutakin mukavaa yhdessä. Yritetään olla lannistumatta, se kosketus on vain niin tärkeää!!! Voimia ja hyvää kevään jatkoa kaikille!
tuttu tunne.odotan meidän kolmatta yhteistä lastamme ja halut olis kovat mutta miestäni ei vain jaksa kiinnostaa.olen monet kerrat kysynyt että miksi että onko mussa jotain vikaa ym.. mutta saan aina saman vastauksen että ei jaksa seksi kiinnostaa.kyllä siinä hermot on tiukilla kun ei saa kun kerran pari kuussa mutta kaikkeen tottuuu.välillä tekis vaan mieli itkee kun tuntee ittensä niin rumaks ja läskiks kun ei toiselle kelpaa mutta ei meillä ainakaan asiat ole puhumalla parantuneet yleensä mies suuttuu...mutta on " kiva " kuulla etten ole ainoa joka kärsii miehensä haluttomuudesta.täytyy vaan jaksaa vaikka välillä se on tosi vaikeaa kun luonne ei anna periks että tyydyttelis itte ittensä kun oon sitä mieltä että niin kauanku asun miehen kanssa samankaton alla on sen velvollisuus tyydyttää mun seksuaaliset tarpeeni...tsemppiä kaikille kohtalo tovereille