Ja sinä päivänä kun Marille tulee liian tiukka paikka elämässä, syöminen palaa stressinhoitajaksi.
Kun näyttää sille että hän joutuu vielä viidenkin vuoden jälkeen miettimään leipää sokerinpaloina.
Paino pysyy poissa vain jatkuvalla valvonnalla ja itsekurilla.
Kivahan se olisi jos se olisi hoidossa tuo asia mutta minun silmään näyttää hieman huonolta.
0Äänestä
Anonyymi
jos mä laihduttaisin 65 kiloa niin mä painasin 15 kiloa.
0Äänestä
Anonyymi
Ei ole hallinnassa syöminen jos sitä koko ajan joutuu miettimään mitä suuhunsa laittaa tai jos joutuu koko aika kieltäytyyn jostain. Pitää oppia syömään itselle sopiva määrä kaikkee.
Jos joutuu koko aika keskittyyn laskemaan kaloreita ja miettimään tätä en voi syödä, enkä tätä, ei elämästä tuu yhtään mitään tolleen. Kaikki ilo syömisestä ja ruuasta nauttimisesta katoo. Eihän se oo syömisen tarkoitus.
Elämä helpottuu heti kun oppii hahmottaan eri ruoka-aineista suoraan omilla silmillä katsomalla oikean annoskoon. Kun keskittyy annoskokoihin, siis tajuaa ns selkäytimellään määrät, niin ei tarttee yhtään enää miettiä otanko tätä vai en tai kuinka paljon otan. Kädet ottaa automaattisesti vain sen verran mikä on itselle sopiva määrä. Voi syödä kaikkee, mutta vain just sen verran mitä tarvitsee. Voi keskittyy nauttiin ruuasta ja syömään hyvällä omallatunnolla ja hyvillä mielin eikä pode yhtään huonoo omatuntoo syömisestä.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja sinä päivänä kun Marille tulee liian tiukka paikka elämässä, syöminen palaa stressinhoitajaksi.
Kun näyttää sille että hän joutuu vielä viidenkin vuoden jälkeen miettimään leipää sokerinpaloina.
Paino pysyy poissa vain jatkuvalla valvonnalla ja itsekurilla.
Kivahan se olisi jos se olisi hoidossa tuo asia mutta minun silmään näyttää hieman huonolta.
jos mä laihduttaisin 65 kiloa niin mä painasin 15 kiloa.
Ei ole hallinnassa syöminen jos sitä koko ajan joutuu miettimään mitä suuhunsa laittaa tai jos joutuu koko aika kieltäytyyn jostain. Pitää oppia syömään itselle sopiva määrä kaikkee.
Jos joutuu koko aika keskittyyn laskemaan kaloreita ja miettimään tätä en voi syödä, enkä tätä, ei elämästä tuu yhtään mitään tolleen. Kaikki ilo syömisestä ja ruuasta nauttimisesta katoo. Eihän se oo syömisen tarkoitus.
Elämä helpottuu heti kun oppii hahmottaan eri ruoka-aineista suoraan omilla silmillä katsomalla oikean annoskoon. Kun keskittyy annoskokoihin, siis tajuaa ns selkäytimellään määrät, niin ei tarttee yhtään enää miettiä otanko tätä vai en tai kuinka paljon otan. Kädet ottaa automaattisesti vain sen verran mikä on itselle sopiva määrä. Voi syödä kaikkee, mutta vain just sen verran mitä tarvitsee. Voi keskittyy nauttiin ruuasta ja syömään hyvällä omallatunnolla ja hyvillä mielin eikä pode yhtään huonoo omatuntoo syömisestä.