Onko kellään kokemusta siitä miten elämä sujuu jos sijaisperheen osoite yms. tiedot pidetään salaisina? Toisin sanoen biot on uhkailleet ym. ja heille ei kerrota lapsen sijoituspaikkaa tämän takia.
Onko kellekään muulle tullut uhkailuja bioilta? Tai peräti sattunut jotain, väkivaltaa tms.?? Mitenkähän harvinaista tällainen käytös on?
Onko kellekään muulle tullut uhkailuja bioilta? Tai peräti sattunut jotain, väkivaltaa tms.?? Mitenkähän harvinaista tällainen käytös on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...meillä on usean lapsen suhteen ollut ja on nytkin salainen osoite, mutta vielä ei ole mitään uhkailuja tullut, ehkä se sanahelinä on kuitenkin vain, purkaa pahaa oloa pois, eli ollaan loppupeleissä kuitenkin samalla puolella.
Olimme salassa melkein puoli vuotta.
Ryöstämisyrityksiä on ollut ja kaikkea muuta
on tapahtunut. Tappouhkauksia.
Ei ne aina ole sanahelinää, on otettettava ihan
tosissaan jos uhkaillaan.
...mutta, sijaisäiti viidelle, puhuinkin vain omista kokemuksista. Meillä on salainen osoite ollut monella ja yhdellä jopa vuosia, jokainen sijoitus on erilainen, tässä ei todellakaan voi yleistää, meillä on nytkin uusi sijoitus, jossa olemme piilossa ja en voi yhtään sanoa, minkälaisten vanhempien kanssa tulemme toimimaan, voimme saada myös uhkauksia ja tottakai niihin pitää suhtautua vakavasti.
Mutta kännipäissään heitetyt uhkaukset ovat useimmiten sitä "sanahelinää", kun eivät muista edes sanoneensakaan, mutta tottakai niihinkin on hyvä suhtautua varoen ja minä ainakin, jos siltä tuntuu, että henkiparka on uhattuna, ottaisin yhteyden suoraan poliisiin.
Hyvää kevättä sinulle äiti viidelle, samoilla mietteillä ollaan, vaikka aina ei osaa kirjoittaa oikein, ainakaan minä.
mutta kehoittaisin ottamaan ihan todesta kaikki uhkailut, ainakin jos on kyseessä biovanhemmat jotka käyttävät kovia aineita. Me elimme vuosia painajaista, jota ei todeksi uskoisi, jollei olisi joutunut sitä itse kokemaan. Lapsenryöstö, tappouhkauksia, jatkuvia oikeuden käyntejä jne. Mutta tapaamisia piti biovanhempien kanssa olla, kaikesta huolimatta 2 kertaa joka kuukausi 2 tuntia kerrallaan (lääninoikeuden päätös). Välillä tapaamisissa oli oikein ruuhkaa, kun paikalla oli aina myös poliisi, minä lapsen kanssa, sosiaalityöntekijä, bioäiti ja hänen tukihenkilönsä ja bioisä vartioidensa kanssa. Kyllä yhteiskunnalla rahaa on, kun ajattelee, kuinka paljon nämä tapaamiset tulivat maksamaan. Kyseessä oli muutaman kuukauden ikäinen vauva, joten pidin käsittämättömänä sitä, että tapaamisia perusteltiin lapsen oikeudella tavata biovanhempansa. Tapaamisten sisältö oli pääasiassa syyttelyä, uhkailua, kiroamista ja sitä, että bioäiti vannoi kostoa kaikille. Viranomaiset kiittelivät minua siitä, että osasin suhtautua tilanteisiin niin rauhallisesti bioäidin syytöksistä huolimatta, mutta totuus on, että olin aina kauhusta kankea ja pelkäsin näitä ihmisiä ihan tosissani, en uskaltanut avata suutani ja puolustautua.