Törmäsinpä Lääkärilehdessä olleeseen vanhaan artikkeliin, jossa kuvataan "rajatilapersoonallisuushäiriöisiä" (=epävakaa persoonallisuus):
"Eipä siten ole kummallista, että heitä pidetään psykologisesti kaikkein vaikeimpina potilaina, joita lääkäri koskaan kohtaa. Rajatilapotilaat ovat nimittäin usein nirsoja, pyrkivät manipuloimaan lääkäriään, eivät piittaa hoito-ohjeista ja ovat saamaansa hoitoon tyytymättömiä, lääkärin painajaisia. Psykiatrien potilaista jopa kolmannes ja heidän sairaalapotilaistaan jopa joka toinen on rajatilatasoinen."
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset/hankala-potilas-rajatilapersoonallisuushairio/
Mitä ajatuksia herättää?
"Eipä siten ole kummallista, että heitä pidetään psykologisesti kaikkein vaikeimpina potilaina, joita lääkäri koskaan kohtaa. Rajatilapotilaat ovat nimittäin usein nirsoja, pyrkivät manipuloimaan lääkäriään, eivät piittaa hoito-ohjeista ja ovat saamaansa hoitoon tyytymättömiä, lääkärin painajaisia. Psykiatrien potilaista jopa kolmannes ja heidän sairaalapotilaistaan jopa joka toinen on rajatilatasoinen."
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset/hankala-potilas-rajatilapersoonallisuushairio/
Mitä ajatuksia herättää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla heräsi ajatus, että jos nuo kuvaukset pitäisivät paikkaansa, niin mulla ei pitäisi olla koko diagnoosia lainkaan.
Tosin sekin diagnoosi mulle on asetettu kauan sitten, kun sekoilin erilaisten päihteiden kanssa.
Johan sellainen sekakäyttö itsessään tekee ihmisestä aika epävakaan.
Usein on tullut mietittyäkin, millä perusteella ihmiselle, jolla on paha päihdeongelma, ylipäänsä heti laitetaan psykiatrisia diagnooseja.
Eikös ihmisen pitäisi ensin päästä päihteistä eroon, jotta nähtäisiin minkälainen ihminen on oikeasti, omana itsenään.
Herättää sellaisen ajatuksen, että kysymyksessä on hölynpöly diagnoosi, kun muuta ei keksitä tai osata hoitaa ja sellainen jostain syystä tarvitaan tai välttämättä halutaan antaa.
Rajatilahäiriö on kuin suora kannanotto lääkäriltä potilaalle "en pidä sinusta" ja olet hankalahoitoinen, en osaa auttaa sinua.
Kuvaisin tuota artikkelia ja monia muita "persoonallisuushäiriöisiä" kuvaavia artikkeleita loukkaavina. Lukikohan tuon kirjoittaja ikinä omaa artikkeliaan tuosta näkökulmasta miettien kuinka hän niputtaa tietyn osan ihmisiä potentiaalisesti "painajaisiksi" ja vahvistaa stigmaa. "Rajatilahäiriöisistä"maalataan kuva manipuloivina ja lääkärin painajaisina. Tuossa tulee tunne, kuinka lääkärit pitävät epämiellyttävinä heidän tarjoamaansa hoitoon kriittisesti tai nirsosti suhtautuvia ihmisiä jotka eivät tajua parastaan mutta onneksi lääkärit sen tietävät!
Veikkaan että persoonallisuushäiriödiagnoosin saa todennäköisemmin jos lääkärin määräämät hoitokeinot ei ala toimia ja lääkäri ei oikeasti pidä potilaastaan ja kun ei lääkäri muuta keksi tulee tuo diagnoosi tiskiim. Myöskin se että on nainen varmaan lisää riskiä tulla leimatuksi esimerkiksi rajatilaksi. Epävakaaksi leimatuilla ihmisillä saattaa olla traumataustaa ym ja se saattaa olla yleinen. Toko varmasti heitä tulee auttamaan se että heidän lääkärinsä hahmottavat heitä epämiellyttävinä ja manipuloivina! Ja heistä maalataan tuollaista kuvaa. Oikeasti sanattomaksi vetää
Saattaisiko jollakin olla jotain syytäkkn olla kriittisiä hoitoaan kohtaan?
Koska tuo artikkeli on kirjoitettu Lääkärilehdessä (oliko tuo pääkirjoitus jopa) minulla oikeasti on välillä alkanut mennä usko lääkäreihin yleensäkin. Toivon että asiat ovat muuttuneet vuosien saatossa mutta epäilen.
Osa ei tosiaan ole sitä oikeasti. Turha noita diagnooseja on ottaa niin tosissaan.
On hyvä, että joukossamme on myös näitä " epävakaita " ihmisiä.
Elämä olisi tosi pitkäveteistä, jos kaikki olisivat tasaisen vakaita, kuin valettu jonkin muotin mukaan.