elikä kun mies ei halua tunnustaa isyyttään vapaa ehtosesti vaan hänen "pakotettais" siihen niin hän saa päättää kumminkin seuraavat 18vuotta ns.äidin ja lapsen elämstä..
jollei hän mitenkään muutenkaa osallistu(ellei elatusmaksuja ota huomioon)mutta sitten ku on kyse että äiti ja lapsi lähtis johonkinii he eivät saa lähtee ilman isän lupaa joka ei edes ole hänelle "isi" vaan äiti on kasvattanut hänet..
jollei hän mitenkään muutenkaa osallistu(ellei elatusmaksuja ota huomioon)mutta sitten ku on kyse että äiti ja lapsi lähtis johonkinii he eivät saa lähtee ilman isän lupaa joka ei edes ole hänelle "isi" vaan äiti on kasvattanut hänet..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eikös se ole niin, että mikäli on yhteishuoltajuus juttuja, niin silloin isä voi määrätä perheen menemisiä? Ei kai se voi määrätä, jos se ei ole mitenkään osallisena lapsen kasvatukseen?
Vai mitä tarkoitat lähtemisellä? Ulkomaille, vai naapurikaupunkiin? Ulkomaille lähtemiseen voisi jo ymmärtää, että isälläkin olisi oikeus puuttua, sillä silloinhan hänellä ei olisi mahdollisuuttakaan luoda suhdetta lapseen, jos joskus haluaisi, kun kuitenkin elatukset maksaa. On kyllä silti outoa mikäli noin on, että pystyy määräämään ihmisten elämää, vaikkei hakua olla osa sitä...
kyllä se vaan niin on! jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus ja lapsi asuisi äidillään,niin silti isi voi määrätä,ettei äiti ja lapsi voi lähtee mihinkään matkalle ilman isin suostumusta.koska lapsi ei saa passia jos ei ole molempien vanhempien suostumus siinä.ei se sitä kato vaikka isi ei osallistuisi kasvatukseen,mutta on silti lapsen huoltaja siinä missä äitikin.
eli kannattaa miettiä tarkkaan kannattaako pakottaa isi tunnustamaan isyyttä,jos ei halua! koska muuten et pääse ikinä eroon ex:tä kun teillä on yhteishuoltajuus.eli ottakaa ihmeessä yksinhuoltajuus,niin saatte äitinä/isinä päättää yksin lapsen elämästä..
mullekkin se asia oli ihan uus juttu kylläkin..
siis en saisi edes matkalle lähteä lapsen kanssa jos halua enkä saa häntä passiini ilman isän lupaa..
vaikka hän ei haluisikaan luoda suhdetta häneen..
ja jos hän haluaa niin hän voi tehdä elämästäni todella hirveän siinä vaiheessa..
muuttaakaan en saisi ulkopaikka kunnalle,vaikka se olisi viereinen paikka kunta!
...mies tunnustaa isyyden ei tarkoita että yhteishuoltajuus tulee voimaan automaattisesti. Ainakin multa (kun oltiin allekirjoittamassa tunnustusta) lastenvalvoja kysyi suostunko minä yhteishuoltajuuteen ja vastasin tähän että en suostu. Isä maksaa elatusmaksut, saa tavata lastaan silloin kun haluaa mutta minä päätän lapsemme asioista esim. noista matkoista jne.
yhteishuoltajuutta en itsekkään ottaisi se on ihan selvä,mutta näin ilmoitettiin..!
Joltain toiselta boardilta lueskelin samasta aiheesta. Siitä voi valittaa viranomaisile, jos isä ei myännä passiin lupaa. Ja poliisi ottaa isään yhteyttä ja kysyy: "Miksi et halua allekirjoittaa passianomusta(mikä lie)?" Jos ei ole hyviä perusteluita (siis jos on vain kusipää ja kiusaa), niin passi myönnetään.
Mun mielestä yhteishuoltajuudessa on aika vähän asioita joilla voi kiusata, mutta ulkomaille muutto on ilmeisesti todellakin sellainen.
Mutta pakko nyt hehkuttaa, että meillä on mennyt yhteishuoltajuus tosi hyvin. Äidinkin milestä! Oon ilonen että oon saanu olla isänä. Että älkää nyt pliis aivan tuomitko, mutta kannattaa kyllä punnita...
Eli...
Jotenkin oli kirjotettu kaikki kauheen sekavasti, mussa tässä siis yksinkertasesti faktaa...
*Vaikka isä tunnustais isyytensä, se ei millääm tavalla liity siihen, mitä sinä päätät, että otatko lapselle yksinhuoltajuuden, vai yhteishuoltajuuden.
*Kannatan yksinhuoltajuutta, koska sillon VAIN sinä pystyt päättämään teidän menoista lapsen kanssa, ja myöhemmin lapsen ollessa kouluikäinen jos lapsen isä haluaa jotakin tietoa koulusta, niin sitä ei hänelle saa luovuttaa, koska VAAn sinä olet yksinhuoltaja.
Sitten kokemuksella...
Kaverini seurusteli 8 vuotta ukkonsa kanssa, pari kolme viimisintä vuotta ukko otti aika lailla viinaa...lapsi synty, mutta ukko ei hillinny menojaan, mutta kun siinä oltiin jo vuosia oltu yhdessä, niin kaipa ukko tajuaisi asian tilanteen...mutta...
Lapsi laitettiin yhteishuoltajuuteen (vaikka toisin kehotettiin), ja ukkohan lähti sitten muutamien kuukauisen jälkeen kokonaan menemään vuosienkin jälkeen.
No, nyt mun kaveri kärsii lopun elämääsä, tai siis lapsen 18 vuotta siinä siintä, että meni tyhmänä tollasen ukon kanssa laittaan yhteishuoltajuuden!! Tuli just elävä esimerkki, kun saivat uuden ihanan, ja ison asunnon ihanalta paikalta pitkän hakemisen jälkeen, niin ukko teki kiusaa, ja sano, ettei halua tyttönsä joutuvan niinkään kauan itsestään (matkaa noin 5km), ja eipä sitten mun kaverini päässyt muuttamaan, koska ukolta tuli ei sana!!
Eli jos mahdollista, niin ota yksinhuoltajuus!! Samaa sano mun kaveri viisaana, että älä sitten ikinä tee tätä virhettä!!!
Toivottavasti selkis jotain...
(Tarvitsee rautalankaa..)
Siis oliko aloittaja ymmärtänyt asian väärin, että mies ei voi määrätä menemisiä, mikäli osallistuu lapsen elämään vain elatusmaksuin (siis aloittaja olisi yh)? Ja onko niin, että mies joutuu tottakai aina elatusmaksut maksamaan, kun lapsi on todettu olevan hänen? Vai kuuluvatko elatusmaksutkin vain yhteishuoltajuuteen?
Jos lapsen isä ei tunnusta isyyttä, niin miten hän sitten voi päättää lapsen asioista??
Meillä ainakin tehtiin isyydentunnustaminen, mies kysyi, tehdäänkö yhteishuoltajuus, mutta en suostunut.
Ja hyvä niin, koska eipä ukkoa ole paljon kiinnostanut/ei ole pitänyt sovituista ajoista kiinni, niin en usko että yhteishuoltajuuskaan olisi toiminut.
PArasta tässä on se, että itse saa määrätä omat menemiset jne. :)