Onko vahingossa tapahtuva tietomurto rikos ?

Tietovuoto:

Joo, niinhän se on, että jonkun pitäisi nyt auttaa Niinistöä rentoutumaan. Mutta hän tuskin itse kehtaa hakea uusinta tiede.taidepainosta kioskista. Jos vaikka joku näkee.
Kuvittele tilanne, että Niinistö menisi kioskille kuultuaan uutuudesta. Siis pitkään mustaan nahkatakkiin ja amerikkalaisen stetson lierihattuun pukeutuneena. Katsahtaisi nopeasti eri puolille, ettei kukaan näe, ja sujauttaisi äkkiä tuotoksen povitaskuunsa ja kävelisi muina miehinä ulos asvalttiviidakkoon kuin kuka tahansa meistä.

Mennessään hän hyräillen miettisi aiheesta tehtyä laulua, joka oli myös Halosen suosikki nakkikioskille mennessään : "Hän on niinkuin yksi meistä vain..." ja miettisi myös lapsuuden aikaisia "mustiksia, jossa sankari oli kova koville". --Olihan hän juuri aktiivisuudellaan rauhoittanut kolmannen maailmansodan ydinasevaltioiden mahtimaat Ukrainan rajalla käymästä toistensa kimppuun. Aktiivisuus oli ollut silmiin ja korviin pistävää aina uutisia myöten. Pikaisesti hänen mielessään oli todennäköisesti käynähtänyt muistikuva Ahtisaaren Nobel- rauhanpalkinnosta Namibian ihmetöistä palkittuna. Olihan kolmannen maailman sodan uhan poistaminen sentään... -Tai no, rauhahan on tärkeintä, hän fiksuna miehenä tehni johtopäätöksen.

Nyt hän tarvitsi jotakin rentouttavaa ja stressiä alentavaa taide-elämystä. Ei ollut ihme jos verenpainekin olisi koholla viime viikkojen maailmanpolitiikan kuohujen keskipisteessä touhunneella. Ylen kuukauden teemakin oli kioskille mennessä käynyt mielessä, mutta sellaisten olisi sentän jo kuka tahansa sopuli tai paparazzi havainnut, joten siitä oli luovuttava, " kaniesna". Nuorempana... hänen ajatuksensa katkesi havaitessaan Halosen viereisessä nakkikioskijonossa kiroilemassa alaisilleen.

Mutta nyt hän oli löytänyt yli kolmisataasivuisen taide-tiedetuotteen. Pochakon Simo vs. Wix Teller ja Vanha kameli. Mahtavaa. Nyt on aika rentoutua.
Kotiin päästyä alkoholitonta viiniä laisllinen divaanin viereiselle pikkupöydälle, pöytälamppu palamaan, lukulasit silmille, koira rauhoittumaan ja kauniin viisaan vaimon hyräillessä pikku vesselin kanssa leikkiessään maamme laulua ja vähän tapaillessa myös sibeliuksen sulosaveliä, oli aika rentoutua ja nauttia.

Muuten, kai sinäkin olet jo hakenut kioskilta omasi! Harvinaista italialaista herkkua, jonka luusisi kelpaavan jopa Berluskonille kin ja Calabrian Tranghetan perheellekin.

Mutta Suomessa, -rauhan tyyssijassa iloitaan maailman rauhoittumisesta ja Navalnyjkin näyttää toipuvan. Kun siihen vielä saa käsiinsä tuollaisen, tosin Italiassa jo puoli vuotta sitten, ilmestyneen tiede-taidepläjäyksen, kyllä elämä taas hymyilee onnenlaakossa, joka oli maailman paras paikka jo neljännen kerran peräkkäin.

Taideteos oli tarinoiltaan ennakolta ennustettava, kuin kahden tämän hetken kuuluisimman suomalaisen mukavan emeritus-fyysikon ja emeritus-filosofin ajatukset, mutta kyllä oli mukava ja rentouttava hetki edessä. Niinistö pysähtyi hetkeksi miettimään viime viikon tiedekeskustelua olevaisuuden olemuksesta muuallakin kun ukrainan rajalla. Hänen kädessään oli todellisuus, josta tiesi, että sen totuusarvo oli luotettavampaa kuin vaikkapa Iltalehtien kehitetyt sepitelmät tapahtumista kuvineen, joista ei todellakaan aina voinut olettaa tietävän, olivatko jutut totta vai ennakolta intressisoituneita sepitteitä kuin Trumpin oikeusjutut "Quilty-Not Quilty" arvonnoissa.
Rämän tuotteen osalta voi olla varma. Ilman luojaa ei olisi tuota tiede-taideplajäystä syntynyt edes alkuräjähdys huomioiden. Empiirisesti hän vielä varmuuden varalta otti sen käteensä ja totesi sen empiirisesti havaittavaksi todellisuudeksi.

Hän tosin uskoi jo ennakolta, että niin, poliisi, ranger, opettaja kuin Wix Teller ja vanha kameli olivat olemassa vuorenvarmasti. Juuri tässä todellisuudessa jossa elämme.

Tietovuoto:

Joo, niinhän se on, että jonkun pitäisi nyt auttaa Niinistöä rentoutumaan. Mutta hän tuskin itse kehtaa hakea uusinta tiede.taidepainosta kioskista. Jos vaikka joku näkee.
Kuvittele tilanne, että Niinistö menisi kioskille kuultuaan uutuudesta. Siis pitkään mustaan nahkatakkiin ja amerikkalaisen stetson lierihattuun pukeutuneena. Katsahtaisi nopeasti eri puolille, ettei kukaan näe, ja sujauttaisi äkkiä tuotoksen povitaskuunsa ja kävelisi muina miehinä ulos asvalttiviidakkoon kuin kuka tahansa meistä.

Mennessään hän hyräillen miettisi aiheesta tehtyä laulua, joka oli myös Halosen suosikki nakkikioskille mennessään : "Hän on niinkuin yksi meistä vain..." ja miettisi myös lapsuuden aikaisia "mustiksia, jossa sankari oli kova koville". --Olihan hän juuri aktiivisuudellaan rauhoittanut kolmannen maailmansodan ydinasevaltioiden mahtimaat Ukrainan rajalla käymästä toistensa kimppuun. Aktiivisuus oli ollut silmiin ja korviin pistävää aina uutisia myöten. Pikaisesti hänen mielessään oli todennäköisesti käynähtänyt muistikuva Ahtisaaren Nobel- rauhanpalkinnosta Namibian ihmetöistä palkittuna. Olihan kolmannen maailman sodan uhan poistaminen sentään... -Tai no, rauhahan on tärkeintä, hän fiksuna miehenä tehni johtopäätöksen.

Nyt hän tarvitsi jotakin rentouttavaa ja stressiä alentavaa taide-elämystä. Ei ollut ihme jos verenpainekin olisi koholla viime viikkojen maailmanpolitiikan kuohujen keskipisteessä touhunneella. Ylen kuukauden teemakin oli kioskille mennessä käynyt mielessä, mutta sellaisten olisi sentän jo kuka tahansa sopuli tai paparazzi havainnut, joten siitä oli luovuttava, " kaniesna". Nuorempana... hänen ajatuksensa katkesi havaitessaan Halosen viereisessä nakkikioskijonossa kiroilemassa alaisilleen.

Mutta nyt hän oli löytänyt yli kolmisataasivuisen taide-tiedetuotteen. Pochakon Simo vs. Wix Teller ja Vanha kameli. Mahtavaa. Nyt on aika rentoutua.
Kotiin päästyä alkoholitonta viiniä laisllinen divaanin viereiselle pikkupöydälle, pöytälamppu palamaan, lukulasit silmille, koira rauhoittumaan ja kauniin viisaan vaimon hyräillessä pikku vesselin kanssa leikkiessään maamme laulua ja vähän tapaillessa myös sibeliuksen sulosaveliä, oli aika rentoutua ja nauttia.

Muuten, kai sinäkin olet jo hakenut kioskilta omasi! Harvinaista italialaista herkkua, jonka luusisi kelpaavan jopa Berluskonille kin ja Calabrian Tranghetan perheellekin.

Mutta Suomessa, -rauhan tyyssijassa iloitaan maailman rauhoittumisesta ja Navalnyjkin näyttää toipuvan. Kun siihen vielä saa käsiinsä tuollaisen, tosin Italiassa jo puoli vuotta sitten, ilmestyneen tiede-taidepläjäyksen, kyllä elämä taas hymyilee onnenlaakossa, joka oli maailman paras paikka jo neljännen kerran peräkkäin.

Taideteos oli tarinoiltaan ennakolta ennustettava, kuin kahden tämän hetken kuuluisimman suomalaisen mukavan emeritus-fyysikon ja emeritus-filosofin ajatukset, mutta kyllä oli mukava ja rentouttava hetki edessä. Niinistö pysähtyi hetkeksi miettimään viime viikon tiedekeskustelua olevaisuuden olemuksesta muuallakin kun ukrainan rajalla. Hänen kädessään oli todellisuus, josta tiesi, että sen totuusarvo oli luotettavampaa kuin vaikkapa Iltalehtien kehitetyt sepitelmät tapahtumista kuvineen, joista ei todellakaan aina voinut olettaa tietävän, olivatko jutut totta vai ennakolta intressisoituneita sepitteitä kuin Trumpin oikeusjutut "Quilty-Not Quilty" arvonnoissa.
Tämän tuotteen osalta voi olla varma. Ilman luojaa ei olisi tuota tiede-taideplajäystä syntynyt edes alkuräjähdys huomioiden. Empiirisesti hän vielä varmuuden varalta otti sen käteensä ja totesi sen empiirisesti havaittavaksi todellisuudeksi.

Hän tosin uskoi jo ennakolta, että niin, poliisi, ranger, opettaja kuin Wix Teller ja vanha kameli olivat olemassa vuorenvarmasti. Juuri tässä todellisuudessa jossa elämme.

Toisto o. Ihan tarpeeton. Kyllä kaksoisleukaa oi iha etsiä peilistä, minäkin.

Vastaamon hakkerointi tuskin oli vahinko.

Mitä pitäisi tehdä?

Ketjuun on tullut useampi vastaus, joista yksikään ei liity ketjun aiheeseen ?

Siis: Jos pyrin haittaamaan rikollisten liiketoimia arpomalla näennäispankkitunnuksia ja niihin liittyviä näennäissalasanoja, niin entä jos arvottujen joukossa on sattumalta yksi tai useampi oikeasti toimiva pankkitunnus ja/tai salasana?

Joudunko jostain syytteeseen, jos syötän rikollisten sivustolle tuhansittain (tai miljoonittain) arpomiani näennäispankkitunnuksia ja niihin liittyviä näennäissalasanoja, ja niiden joukossa sattumalta on oikeasti toimivia jollekin henkilölle tai yritykselle kuuluvia pankkitunnuksia ja niihin liittyviä salasanoja ?

Ongelmana siis se, että kun arpoo numeroita, ei mitenkään voi estää sitä, että osa arvotuista numeroista sattumalta täsmää oikeisiin pankkitunnuksiin ja salasanoihin !

Aivan sama idea:

täytät lottokupongin ja viet sen kioskille ja maksat loton ruudukkomaksun.

Päävoiton todennäköisyys on hyvin pieni, mutta silti usein joku sen päävoiton voittaa !