Tietenkin jos et eroa niin en tee asialle mitään. Minulla on keino tarkistaa asia, että ei kannata edes yrittää huijata. Elämä jatkuu ennallaan minulla siihen asti, ja ehkä niinkin että joku toinen tulee vastaan.😐
Palaan asiaan kun olet eronnut
Anonyymi
11868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 118
Vanhimmat
Eikö varattujen kanssa pysty tutustumaan? Tai edes kavereina olemaan?
Ei. Ja uhkailuhan toimii aina. 😂
Hänen kanssaan ei mitään ellei eroa. En jaksa tätä palstaa enää yhtään, joten poistun ja teen sitten aloitteen jos eroaa. Ei mulla muuta.
Nainen eroaa?
Ja miksei edes kaveruutta?
Ai, Sinunko vuoksi pitäis erota, älä unta nää! Turha tommosii höpöttää, ootko sairas.
Se on kuule rikos seurata asioita, jotka ei sulle kuulu millään tavalla. Otanpa ja teen jälleen kerran rikos.....
Vaikka eroaisin, en sinua huoli kuitenkaan!!
Kyllä, vakoilu on rikollista puuhaa, vaikka tää koko juttu onkin yks huuhaa
Mitä sie rolli höpiset? Ei onnista tollanen. Pakkomielteinen.
Voihan se toinenkin löytää jonkun muun.
Uhkailu ei auta.
Lopeta kun oot ikuisesti vaan mun ja ikuisesti suhteessa ollaan
Minä en usko, että löytäisit ketään toista
Oot sen verran outo tapaus
Ja se on hyvä se juttu
Huomenna löytyy ja nyt et saa anteeksi ikinä kun ne kuvat ovat olleet koko ajan siinä ja aivan varmasti petän sua Kaisan kanssa
Miksi kirjoitat aloituksen ja sitten sanot noin?
Joo, enkä haluakaan ketään toista.
Mun syliin kuulut. Tule niin saat rakkautta niin tänään kuin huomenna.
Millä tavalla "outo tapaus"?
Kommenttisi vaatii perusteluja
Kun en rakasta niin et pysty satuttamaan vaikka pettäisit Irmelin kanssa! 😄
Näen sieluni silmin sen. Eroan. Hän ei edelleenkään tee ikinä aloitetta. En löydä ketään muuta koska olen niin outo.
Mahtava suunnitelma... 😬
Miksi yrittäisi huijata asiasta? Luottamus teillä ainakin huipussaan..
En minäkään haluaisi ketään toista
Et halua toista naista vai miestä?
Etkä saa, ku totuus paljastuu.
Toinen eroaisi ja saattaisit olla vapaa. Kuulostaa hirmu hyvältä ja todelliselta rakkaudelta. Kyllä itsekin ne, jotka tunnen ja jotka on rakastuneet toisen tai molempien ollessa varattuja, on kyllä hiukka uskottavammin ja varmemmin toimineet. Alotus taitaa olla pelleilyalotus ja jonkun tunteilla leikkivä. Anteeks, mutta musta on tosi hupaisaa lukea teidän Kaksinaismoralistisia juttuja täältä, skitsoja. Toisaalta kehotatte ihmisiä olemaan rehellisiä ja eroamaan, jos tunteet johonkin toiseen on vahvat ja toisaalta raivoissanne tuomitsee erot ja eroavat ihmiset. Koittakaa nyt hyvät ihmiset päättää, mikä teidän mielestä on oikein. Joidenkin terapiaa pitävien asiantuntijoidenkin mukaan puhuminen on kultaa, välien selvittely eri osapuolien kanssa, mutta miettikääpäs jos vastaamme osuu Niilo Niuho moralisti, jonka mielestä jo keskustelu varatulle on väärin. Siksi, aina pitäis jokasen tietää minkämoinen mulkku ja pelkkä itsensä ajattelija on vastassa.
Erittäin hyvä kirjoitus ihan jo yleisellä temppari-tervat-ja-höyhenet tasolla.
Huvittava lause: "Minulla on keino tarkistaa asia, että ei kannata edes yrittää huijata."
Voiko pimeämpää olla? Jos ihminen on sinulle niin tuntematon että ei halua edes siviiilisäätyä kertoa niin tuskin haluaa yhteyttä.
Aloitus oli suunnattu naiselle. En ole vastannut kuin yhden kommentin ennen tätä. Ihminen joka elää suhteessa eikä halua erota on onnellinen. Ihminen joka haluaa erota, mutta ei sitä tee on surkimus. Ihminen joka eroaa omasta halustaan on vahva ja itsenäinen. Vain jälkimmäinen kelpaa. Jos täytyy olla uusi suhde jo valmiina ennenkuin eroaa entisestä, niin on läheisriippuvainen reppana. Sitäkään en halua. Joten vain eronnut omasta tahdostaan kelpaa minulle. Julkisesti kun lukee että sinkku tai eronnut, niin sitten voin toimia. Muuten antaa olla. En vastaa enää tänne ja kaikki kommentit jotka väittää tämän jälkeen olevansa aloittaja on kusetusta.
Oletpa ehdollinen kun mikään ei kelpaa sinulle. Tunnetko tämän varatun naisen hyvinkin?
Voi hyvää päivää. Sä et taida tietää rakkaudesta yhtään mitään. Ja voi voi, on paljon ihmisiä jotka elää suhteissa mutta ei oo onnellisia, ihan niinkuin on paljon sinkkujakin, jotka ei oo onnellisia. Ihmisiä on suhteissa, onnellisissa ja onnettomassa olosuhteiden vuoksi, lasten vuoksi ym, ym. Kyllä on mustavalkoista ajattelua.
Tästä on puhuttu että eroan kun on helpompi olla yksin. Sen päätöksen teen itse ja se ei tarkoita sitä että joskus valitsisin sinut, et halunnut minusta edes ystävää joten miksi tarjoaisin muuta?
Kelle hän sä puhut, olet kyllä aika outo tyyppi. Trololoo.
Varo noita trolleja
Aloituksesta tulee mieleen se, että et haluaisi jonkun muun tulevan vastaan kuin hänet. Miksi täällä kirjoitat varatulle, jos et haluaisi hänen eroavan?
hyvästi ikuisesti.
En tykkää ihmisestä, joka luokittelee toisia surkimuksesksi. En eroa ennen kuin koen olevani siihen valmis. Jos olen surkimus jonkun mielestä, sitten olen.
Sama homma. Näinhän se on, yksi suhde katsotaan loppuun asti ja mietitään sitten seuraavaa, jos sellaiseen avautuu mahdollisuus.
Hätäpäiset ratkaisut yleensä vaan kaduttaa jälkeenpäin.
Ja tietäisit että muutan kohta jos puhuisit irl kanssani
miel kauaksi.
Tulee kyllä paha olo kun näitä kommentteja lukee. Aloittaja jättää naisen rauhaan koska on suhteessa? Eikös tuo nyt ole kaikista järkevintä ja paras tapa toimia? Vai onko naisilla joku kauhea kiimafetissi päästä vaan pettämään ja tuntea itsensä likaiseksi huo*aksi? Voi tätä nykyaikaa kun telkkarista katotaan jotain salkkareita jossa kaikki nussii ristiin ja siitä otetaan mallia. Onneksi oman naiseni kanssa tavattiin 70-luvulla ja uskollisuus on molemmille tärkeää. Pilalle mennyt koko Suomen valtio..
Oikeassa olet.
Hyvin sanottu!👍
"Et ymmärrä rakkaudesta mitään"
"Voiko pimeämpää olla?"
"Ja uhkailuhan toimii aina"
Siinä on asialliseen aloitukseen tulleita vastalauseita. Ihan sairaita nämä naiset nykyään. 20:51 kommentille iso👍
Älä mies kehtaa. Lue aloituksesi ja kommenttisi uudestaan ja mieti mille se kuulostaa sivulliselle.
Sinullako? Mielestäni sairaudet eivät ole pelleilyn asia.
Sinulla. Kuvittelet jokaista kommenttia varmaan aloittajaksi ja tuot sen vielä ilmi. Varmaan oma sairas kommenttisi oli tuossa esimerkkinä ja pettämisfantasiasi ei ottanutkaan tuulta alleen. Ihmekös noin kiukkuinen akka olet. :D
Ei ollut minun kommentteja. Taidat itse olla kiukkuinen mies kun kirjoittelet tuollaisia eroamis aloituksiasi tänne. Harmittaako kun kaivattu onkin varattu.
En ole aloittaja. Hommaa lääkitys tuohon skitsofreniaas...
Hyii helevatti mitä shaibaa, pilalla on suomen valtio kun joutuu tuollaisia sisällään pitämään, senkin tuplaskoldaaja
ps ei sitä naista varmaan kuule kiinnosta sinä ap
Nimen etukirjain? ;)....
Jee?
Täällä on moni kirjottanut hyvin mustavalkoisesti, että ajattelin vielä kommentoida. Moni meistä päälle kolmikymppisistä on jo suhteestaan eronnut, on se sitten avoliitto, avioliitto what ever ja aina se on rankkaa niin jätetylle kuin jättäjälle, joka muuta väittää on tunne-elämältään epänormaali (tottakai erosta monesti seuraa hyvääkin riippuen entisen suhteen laadusta). Tutkitusti suomalaiset muuten yrittää esimerkiksi avioliitoissa olla turhan pitkäänkin, erota pitäisi aiemmin, mutta kuten sanottua se on vaikeampaa kuin uskotaan. Jos ihastuu varattuun niin tottakai sitä yrittää työntää tunteet pois ja moraalisesti ajatella, että ei halua aiheuttaa eroa. Vahinko on kuitenkin jo voinut tapahtua, eikä siitä oikein ketään voi syyttää, eikä pidäkään. Eihän avioeroissakaan enää etsitä syyllisiä. Pahimmillaan kuitenkin kieltämällä tunteet, on ne nyt sitten kellä osapuolella tahansa niin jäädään heikkoon suhteeseen, riisutaan, varattuun ihastunutkin riutuu ja mahdollisesti vielä varatun kumppanikin, ainakin jollakin tavalla varmasti saa herkästi osansa. Ei näihin oikein ole olemassa oikeita ratkaisuja, riippuu niin ihmisistä ja tilanteista. Onhan se aina ihanne, että suhde, liitto whatever säilyy, mutta elämä ei monestikaan tuppaa menemään ideaalisti. Kannattaako kuitenkin kieltää mahdollinen onni toiselta tai itseltään, jos vaihtoehtona on kaikkien onnettomuuden tunteet. Vaikeita kysymyksiä.
Ei riisuta vaan riudutaan.
Sanasi ap kuulosti aiemmin hyvin ehdottomilta. Ehdottomuus harvoin toimii onnellisessa ihmissuhteissa. Nyt kun avasit asiaa enemmän, ymmärrän ainakin itse mitä tarkoitat. Olen samaa mieltä.
Suomalainen on vastuuntuntoinen ja pitkäjänteinen suorittaja. Hyviä ominaisuuksia, mutta hyvälläkin ominaisuuksilla on kääntöpuoli. Olen samaa mieltä, että onnettomissa suhteissa roikutaan liian pitkään. Itsekin olen sitä tehnyt pienimmän lapsen takia. Kun ero oli sovittu puolison kanssa ja omaisuuden jako selvä (meni vuosi, koska ex harasi vastaan), ja uusi oli asunto ostettu, huomasi ettei ero ollut lapsille paha asia.
Itse rakastuin tyhjän kulissisuhteeni aikana. Mies oli hyvin eri elämäntilanteessa, mutta silti tiedän hänen olevan se oikea omalta puoleltani. Tiesin sen jo silloin, vaikka moraalisista syistä en ottanut koppia tunnusteluista mitä hän teki. Kun ero oli sovittu ex kanssa, kerroin kiinnostuksestani. Myöhästyin, hän oli jo palannut entisen luo. Tein eropäätökseni hänestä riippumatta. En voinut ex suhteessa hyvin.
Kaiken tämän jälkeen tajusin, että kaksi suurta arvoa kirkastui omassa elämässäni ja niiden tärkeysjärjestys muuttui: 1) elämää suurempi rakkaus&sen oikean löytäminen vs. 2) uskollisuus. En ole koskaan pettänyt. Päädyin kuitenkin omassa arvoissani nostamaan rakkauden tärkeimmäksi. Se ei tarkoita, että arvoni oikeuttaa pettämään tai ihastuksen takia saisi pettää vaan sitä, että jos johtaa se oikean, arvot on samansuuntaiset ja aaltopituus sama, sitä ei käy monta kertaa elämässä. Ihastuksia menee ja tulee, en puhu niistä vaan rakkaudesta joka pysyy ruokkimatta vuosia ja on vahva jo ennen fyysistä kosketusta. Tuossa tilanteessa pitäisi osata kuunnella sydäntään, vaikka joutuisi harkinnan jälkeen rikkomaan toista supertärkeää arvoaan. Elämä ei ole aina helppoa eikä mustavalkoista (kuin nuorena).
Katsotko hänen statusta jostain some-kanavasta vai kaverin kautta? Tuli olo apua..... en itse asiasssa tiedä onko minulla jossain somessa merkitty parisuhdeprofiili? Kuvittelisin ettei ole, enkä ole edes ajatellut että olisin johonkin koskaan ko. tietoja laittanut näkyviin??? Kaverit itsellä tiesi heti, työkavereista ei kovinkaan moni. Ei näin korona-aikaan tule puhuttua mitään henkilökohtaista, kun lähes kaikki vuorovaikutus on Teams välityksellä.
En ollut ap tuolla ylempänä, sinun tekstisi puolestaan näyttää palstaharhan. Kyseessähän on tuollainen suhteiden ikiliikkumo ei niinkään suuret rakkaustarinat. Suuremmissa tunteissa ihmiset on valmiita puhumaan riippumatta statuksista tai muusta. Sillä eihän ketään voi vaatiakaan odottamaan ketään, mutta ehkä joku voi odottaakin, jos edes tietää mitä odottaa. Muutoin sanoisin, että ihmiset, monet ainakin pariutuu uusiin suhteisiin. Harvemmin ihmiset suurten rakkauksien kanssa yhdessä on ja siihen on useita syitä mitä tämäkin ketju näyttää. Tämäkin on fine, sillä kaikki ei edes koe mitään suurempaa rakkautta elämänsä aikana, eikös se suuri rakkaus ole juuri sitä monien naisia kohtaan pilkkaamaa harlekiini hömppää, ei se valkoisella ratsulla saapumattoman prinssin vaje silti tarkoita sitä, etteikö ihmiset halua ja etteivätkö he silti suhteita solmi. Erityisesti puhumattomuus ajaa ihmisiä tämmöisiin tilanteisiin. Mutta niin ystävyyskin on hieno suhteen lähtökohta monissa tapauksissa.
Jos ajatellaan, että jollain on suuri rakkaus, kumminkinpuolinen rakkaus ja toinen on varattu. Moraalisyistä ym.ei erota tai olla yhteyksissä. Suhde kuitenkin päättyy ja toinen sit ottaa yhteyttä eron jälkeen, toinen on jo aloittanut uuden suhteen tai mahdollisesti kumpainenkin on jo aloittaneet uuden suhteen ennenkuin uudelleen kohtaavat. Rakkaus on kuitenkin niin suurta, että päättävät mennä yhteen ja niinpä yhden aiemmin rikkoutuneen suhteen vuoksi onkin loppujen lopuksi kolme rikkoutunutta suhdetta ja kosolti rikkoutuneita ihmisiä. Elämä ja rakkaus yllättää.
Miten se ero tehdään kun niistä vuosista on kohta kaksikymmentä vuotta.
Ja, sovintoa ei vuoan tule.
Hän vettee aina oikeista naruista kun tietee sen olovan oikein.
Vaikka kuinka yritteisin lopettoo kaiken sanailun niin suatan kyllä olla aikoja hiljoo mutta kunnes tuass oikea hetki tulloo niin olen myyty.
Näin vain on oltava ,että minun pitee olla yksin koko ajan. En vain pysty kuin tietynlaisiin miehiin .
Mutta sitä tunnetta rakastan sinussa ,jos saat lapset itsellesi.
Haluaisin niin olovan itsellänikin, mutta sehän on turha toivo.
Minä en vain jaksa olla äiti, enkä muutenkaan ottaisi toisen synnyttämiä.
Ihan vaan asiaan mitenkään liittymättömänä totean, että eikö se ole ihan hyvä jatkaa sitä omaa elämää, kun kerran tietää toisen olevan varattu? Jos siis haluaa jatkaa elämäänsä eikä vain vartuskella, että toinen eroaa.
Ainahan asiaan voi palata, jos kumpikin on vapaa ja vielä haluaa asiaan palata?
Tai olkaa ystäviä, kavereita jos haluatte kuitenkin jotenkin olla toisillenne olemassa ja läsnä elämässä? Aina ei mitään romanttisia suhteita pysty rakentelemaan, mutta eikö hyväksi koetun ihmisen ystävyyskin ole arvokas asia? Onhan ne parisuhteetkin enimmäkseen jonkinasteisia ystävyyssuhteita, vaikka ne intiimejäkin ovat ja silleen toki poikkeavat ystävyyssuhteista.
Eihän teidän ystävyyssuhteen tarvitse poiketa muuten parisuhteesta, kuin ettette ole intiimisti yhdessä, asu ja päätä parisuhteista keskenänne. Muutenhan voi jutella, käydä yhdessä missä vaan ystävänä. Pitää ihmissuhdetta yllä eri tavoin.
Tietysti jos kumppani ei anna lupaa ystävyyssuhteellenne, niin sittenhän se on vaikeaa.
Kumppanihan se päättää kaikesta toisen elämästä...
Toisinaan niinkin.
Sairasta!
Onko?
Kyllä nyt jokaisella täytyy vapaudet säilyä riippumatta onko suhteessa vai ei.
No niinhän sitä luulisi.
Ei kukaan pakota olemaan vankina suhteessa.
Kyllähän jotkut joutuu olemaan pakolla suhteessaankin. Ei ollenkaan tavatonta enää tässäkään maassa, että joku on suhteessa pakosta.
Se on siinä tapauksessa TÄYSIN OMA VALINTA. Kyllä suhteesta pääsee pois jos oikeasti haluaa ja ottaa asioista selvää.
Jaa, no eipä nämä maahanmuuttajat monetkaan pääse irti miehistään, ei edes kantikset. Väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä suhteissa missä mies määrää.
Soitto poliisille ja rehellisesti kertomaan miten asiat on. Eikä edes tarvitse väkivaltaa fyysisesti kokea, sillä jo pelko siitä on syy hakea apua. Sosiaalitoimistotkin on olemassa, nollalinja yms. Tämä valtio tarjoaa niin paljon keinoja mutta ei ihmiset halua niihin tarttua. Kyllä sitä joutuu ihmettelemään miten tyhmiä ihmiset voivat Suomessakin olla.
Ne on niin peloteltuja ihmisiä, ettei ne uskalla sen takia. Ei se tyhmyyttäkään ole, vaan pelkoa useimmilla.
Tyhmyyttä on antaa pelolle valta ja alistua siihen. Jotkut ne ei vaan koskaan kasva aikuiseksi. Väkisinkö tässä pitää joku SA perustaa ja kiertää jokainen talo läpi!
Ja harvapa kantasuomalainenkaan katsoo hyvällä, jos oman kumppanin ystävä on vaikkapa vastakkaista sukupuolta. Ihmiset on vielä monet niin ennakkoluuloisia, että ajattelee pettämisen olevan aina kyseessä. Ja onhan se riski olemassa, jos ystävänä on joku, jonka voisi ottaa vällyihinkin toisissa olosuhteissa.
Kuten aloituksen tyyppisessä keississä saattaisi vaarana olla sekin. Pettäminen "ystävän kanssa".
Onpa niitä pettämisiä saman sukupuolistenkin välillä, jottei se tietysti paras mahdollinen juttu ole, hengailla ystävänä ihmisen kanssa johon voi langeta helposti. Mutta jokainen ottaa itse tietoiset riskinsä.
Ootko koskaan itse pelännyt mitään henkesi edestä?
Hukkumista. Koskaan ei toinen ihminen ole saanut pelkäämään henkeni edestä.
Onko se hyväksyttävä syy väkivaltaan?
Okei. No se toisen ihmisen pelkääminen osaa olla lamaannuttavaa, älykkäällekin ihmiselle. Ihan kokemuksesta kerron.
En minä sitä hyväksy, mutta niin se vaan joillakin on väkivallan uhka läsnä. Lööpeistä saa joka päivä lukea kuinka jossakin päin maailmaa joku on tapettu ihan vaan suit sait kun nyt otti aivoon kaverin naama. Tai puoliso ei totellut, mustasukkaisuus jne.
Täytyykö se asia sitten vain hyväksyä? Ihmiset on vastuussa itsestään ja jos puukosta tulee niin että henki menee, niin eikös se ole loppuunsa täysin omavalinta?
En sano että hyväksyä pitäisi, mutta katsoa sopiva hetki häippästä. Se vaan vaatii sen, että kerää rohkeutensa ja pohjalla ei ei aina näe kaikkia vaihtoehtoja.
Niin en nyt ehkä lähtisi provosoimaankaan millään, jos ei ole mahdollisuutta päästä alta pois. Pitää vähän harkita liikkeitään ja moniko pelokas siihen pystyy? Sitten, kun pääsee sen pelon niskan päälle voi jotain muutosta tapahtuakin ja päästä pois.
Tekijä olisi kuitenkin saatava vastuuseen. Se ei olisi vain väkivaltaa kokeneen oikeuden vuoksi, vaan myös viesti kaikille väkivaltaa harjottaneille. Valtionkin asia se on, sillä jokainen särjetty ihminen on kallis taloudellisesti, vaikka ei koskaan pelkkä raha saa olla syy puuttua.
Joo, tässäkin maassa vaan se väkivalta on se fyysistä tai henkistä ei ole kovinkaan ison tuomion juttu. Isomman tuomion taitaa saada talousrikoksista, kun vaikkapa jonkun ihmisen elämän tuhoamisesta henkisellä ja/tai fyysisellä väkivallalla.
Tunnetusti useimmat jää yksin asiansa kanssa, jos ei ole tukiverkkoa omaisten tai ystävien puolesta.
Ei sillä tuomiolla ole väliä, kunhan se tulee ja se tuomitaan. Ei saa olla mikään syy olla toimimatta, koska tuomio olisi liian pieni. Meillä on poliisi ja tukiverkostot juuri näitä asioita varten.
Eihän se aina tule. Eräskin 10-vuotias tyttö sai kokea nahoissaan ison miehen ja mitään väärää ei muka tapahtunut.
Meidän verkostot ei ole kovin häävit loppujen lopuksi, mutta aina kannattaa yrittää.
Tämä siis.
https://www.aamulehti.fi/rikos/art-2000007282593.html
En tiedä tapausta mutta erittäin huonolta kuulostaa. Varmasti jos tekijä tiedetään niin saattaa käydä vielä huonosti.
Me puhuttiin kuitenkin suhteista ja oletettavasti aikuisista ihmisistä. Kyllä viranomaisten on autettava jos apua pyydetään. Siitä ei ole kahta sanaa.
En voi käsittää. Ihan selvää pässinlihaahan tuo on ja toisessa momentissa mainittu "tiedottomuus" on juuri se minkä takia ei lapsi ei vissiin vastustanut. Luulen kyllä vahvasti että vastusti, mutta ei siinä tainnut olla kuin raiskaaja ja raiskattu paikalla todistamassa. Sentään kolme vuotta linnaa tuli hyväksikäytöstä, mutta on se liian vähän. Tollaset pitäs exterminoida!
Juu, viittasin vaan siihen lakiin, että jos ei edes lapsia auteta niin aikuisiako sitten senkään vertaa?
Niin, ei voi kun ihmetellä miten helvetissä tuossakin on voitu ajatella, että lapsen olisi pitänyt kyetä mihinkään. Aikuista vastaan. Maailma on kipee paikka. Mutta ei passaa liikaa ajatella, alkaa oksettamaan.
Näille asioille tulee vielä muutos, mutta täytyykö sen vihan sitten kasvaa kaiken kärsimyksen takia? Toivottavasti ei, mutta ei tämä näinkään voi jatkua kun kyseessä oma meidän kotimaamme. Täytyy ruveta miettimään...
Typerää lässytystä. Jos toinen on sitoutunut, niin anna olla.
Ap täällä kuitenkin vierailee niin onko tämä nainen ollut kauankin suhteessa? Sinä ilmeisesti sinkkuna tai eronneena jo jonkin aikaa?
Sinkkuna olen aina ollut. Hän ollut suhteessa jo useita vuosia, en tarkemmin tiedä.
Koko ikäsi? Huhuh.
Niin. Vanhempieni erottua olin niin vihainen, että päätin etten ikinä eroaisi tai jos eroaisin, niin en enää uutta kumppania ottaisi. Olisin yhden naisen mies ja tulisin aina myös olemaan, toisin kuin isäni.
Mä kyllä ihailen, vähän ehkä surkuttelenkin sellaisia eronneita, jotka yksin elää koko loppuelämänsä. Monet kuitenkin kaipaa esim. seksiä. Taidat olla niitä tunteettomia sekstailijoita, onko se nyt sit parempi vaihtoehto kuin uskaltaa tuntejakin jotain.
Seksistäkin voin kertoa, etten ikinä ole harrastanut. Minulle se on sielujen sinfoniaa ja erittäin arvostettavaa, jos naisen kanssa sitä pääsen vielä kokemaan. Vain se yksi ja ainoa, pettäminen ja irtosuhteilu on minulle punainen vaate.
Okei, harmillista kuulla. Toivottavasti löytäisit rakkauden.
Sitä eniten toivon...
Sitä vaan ihmettelen miksi kirjoitat täällä varatulle? Eikö olisi helpompi löytää sinkku nainen itsellesi.
En pysty, en halua. Olen kokeillut aiemmin tinderiä, mutta tuli vain jotenkin väärä olo. Vertasin jokaista naista siellä häneen ja kenestäkään en oikein tykännyt. Rakastumista kun voisikin hallita, niin olisi varmasti monellakin paljon helpompaa.😐
Miksi uskoisit hänen olevan täällä ja lukevan tuon aloituksen? On varmasti kuluttavaa ajatella vain yhtä oikeana ja jos on vielä varattu. Ei tunteilleen voi mitään, olisipa vain helppoa painaa on/off kytkimestä.
Se on ja en olisi tälläistä ikinä halunnut, mutta mitä sitä voi kun hän tulee vastaan ja jotain pientä pääsee syntymään. Näen hänestä untakin ja ne ei ole mitään tavallisia unia. Viimeksi toissa yönä, vaikka en ole häntä aikoihin edes nähnyt. Täältä palstalta saa aina välillä liian hyviä ja uppoavia kommentteja lukea, että ehkä olenkin vain niin sekaisin että kuvittelen hänet tänne aina heikkoina hetkinä. Tämän aloituksen poistaisin jos voisin. Jos haluaisin tälläistä tänne kirjoittaa niin muotoilisin sen niin eritavalla. Ahdistaa ja masentaa kaikki. Toivon että jonkinlainen päätös vielä tulisi ettei kesäkin menisi itkiessä..
Eiköhän täällä kaikki ole yhtä sekaisin ja kuvittelee kaikkea. Et ole ainut. Osuvia kommentteja ja kuitenkin eri henkilöt kyseessä. Hyvä paikka tunteiden purkamiseen ja itsellänikin tylsyyteen ja kaipaamiseen. Ei ole muutakaan yhteyttä ja sitten täällä yrittää puhua hänelle. Toivottavasti kesää ei tarvitse itkeä.
Niin, oikeassa olet. Toivotaan ettei enää kesäkuussa tälläisiä tunteita tarvitsisi tuntea...
Kyllä tunteetkin loppuvat aikanaan. Minulla mennyt yleensä noin vuosi että ihastus häviää. Olen jatkuvasti ihastunut vaikka mitään ei siinä tapahtuisi. Eniten harmittaa se että ei tullut mahdollisuutta saada ihastuksesta mitään selvyyttä.
Kohtahan tuo vuosi tulee täyteen. Katsotaan mitkä tunnelmat sitten on...
Minulla ja hänellä ei tule vielä pitkään aikaan.
Onko teillä kaikki toivo jo mennyt?
Ei, mutta sille alkaa tuntumaan. Mitään ei tapahdu tai tule tapahtumaan. Ei ne pelkät katseet auta mitään jos ei puhetta synny.
Sinä siis vielä näet häntä! Nyt kokemuksesta sanon että kokeile kaikki keinot läpi mitä ikinä keksitkään. Hymyile, vilkuile, iske silmää ihan mitä ikinä keksitään. Minä tosissani tätä tarkoitan koska itse en saanut mitään aikaan ja lopulta aika loppuikin kesken. Kadun joka päivä sitä. Ymmärrä että voit vielä vaikuttaa kaikkeen ja vaikka epäonnistuisit (en usko siihen) niin ole iloinen siitä että yritit. En tahdo että kukaan joutuisi kokemaan tätä samaa kuin minä nyt...
Todennäköisesti tulen näkemään. Mikään ei ole tietenkään varmaa. Aika vaikea tilanne lähteä tekemään mitään suurempaa hänen suhteen. Haluaisin kyllä.
Vuosi siitä kun näit viimeksi?
Kyllä. Ei vielä mutta pian.
https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/9afdad29-4a19-43ab-ba5e-96f19d6893b9
Kielestä ei nyt tule erehdystä
https://yle.fi/tekstitv/txt/894_0001.htm
Nämä rakkauden asiantuntijat jotka näitä kirjojakin kirjoittelee, meinaa että rakastuminen vaatii aina jonkinlaista tyytymättömyyttä, murrosta, jotku jopa puhuu "tilanteesta, jossa ei ole enää mitään menetettävää". Jos tosiaan noin että koko rakastumisen tunne, poislukien tämä biologinen lisääntymisvietti, olisi pelkkää eskapismia omasta surkeudesta. Tuoli eroava vain piilottaisi oman kyvyttömyytensä elää liimalla uuteen suhteeseen. Pitäisikö erota, jos liitto on paska, yrittää tulla onnelliseksi omillaan. Riski tietenkin ettei silloin enää suhdetta kaipaisikaan. Vai onko tuo jo ihan liikaa vaadittu kaikkea muuta kuin täydelliseltä ihmiseltä.
Tuoki, loikalla