Välillä tulee sellaisia hetkiä ajatuksena että olisipa joku jonka kanssa olla ja puhua samaa tunteiden kieltä mutta sitä tottuu ja sietää kun on pakko sietää. Ajattelee että ei haittaa, kyllä se siitä sitten kun ei oo niin ei ole.
Varmaan monellakin
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuttua, ja kun tuota jatkuu tarpeeksi/ liian pitkään niin turtuu. Elämästä tulee suorittamista ja sarja rutiineja. Yksinäisyyttä voi tuntea vaikka toinen on siinä läsnä, yhteys puuttuu.
Näin on. Itsekin on jo tottunut tähän eikä enää edes odota, että löytäisi.
Vaan miten kiva olisi, jos kuitenkin tulla tupsahtaisi rakas elämään.
Hyvänä päivänä jaksaa toivoa noin, muulloin toivoo että pääsispä pois.
Lähinnä nyt tarkoitin ihan kun että ei ole ketään, mutta kyllä varmasti joissain suhteissa tuntuu myös tuolta. #Aloittaja#
10 vuotta yksin. Ennen noita hetkiä tuli varsinkin kesäaikaan kun kaikkialla ulkona näki pareja. Mut nykyisin enää harvemmin. Tottunut yksinoloon ja alkanut viimein jopa nauttimaan siitä niin, että mietin, tarvitsenko oikeasti sittenkään tähän enää ketään.
Eikö tuu kaipauksen hetkiä.
No suhteissa sitte omat sudenkuoppansa, ohipuhumiset, väärinymmärrykset ynnä muut ummikkoudet.
Onhan siinä vaan on siinä hyvääkin. Paljon hyvää.
Itse asiassa ei ole tullut sellaista tunnetta. Se tunne tulee sitten kun rakastuu ja silloin haluaa olla yhdessä ja oppia tuntemaan toisen hyvin ja kunpa löytyisi sellaine ihminen joka osaa jutella ja osaa näyttää tunteensa.
Onhan meitä. Vaan kohtaako sitten.
Aika näyttää miten käy kun nyt ollaan vasta siinä vaiheessa että muutaman kasvot ja olemus ovat saaneet kiinnostuksen aikaan. Eikä ole mitään tietoa muuta tietoa kyseisistä ihmisistä.