Loppuelämä yksin taitaa mennä. Ei löydy oikeaa rinnalle.
Kaippa se on hyväksyttävä sitten
Anonyymi
403903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mikä kaikki siihen vaikuttaa? 🤔
No ei sellaista taida olla sellaista sopivaa. Ihmistä joka pitää arjesta ja yksinkertaista asioista. Sellaista jonka kanssa jutut ja tarpeet osuvat yksiin. On turvallinen olo ja kaipaa aina vierelle. On luotettava ja sitoutuva.
Täällä toinen samanmoinen
Samaa olen tuumaillut itsekin.
sama tääl
Ei kai tuollaisen takia kannata katkeroitua. Eiköhän normaali ihminen pärjää oikein hyvin yksinkin!
Juuri niin. Toiset ei vain osaa olla yksin
Olen ollut yksin vuosia ja nauttinut. Pitkiä parisuhteitakin takana. Nyt on alkanut yksinolo tökkiä. Enkä halua ketä vaan rinnalle.
Itse kyllä viihdyn yksinkin, mutta joskus vaan tuntuu että olisi mukava jos olisi joku jonka kanssa viettää aikaa.
Kokeile vasenta!
Siitä vaan baareissa käymään, eiköhän sieltä joskus sulle sopiva löydy.
Murheellinen älä ole , se sopiva on tuloillaan.
En halua päihteistä viehättyvää. Raitis olisi paras.
Ei se kerro välttämättä siitä, että joisi paljon jos silloin tällöin käy iltaa viettämässä ikäistensä kanssa tanssien.
Eipä kai. En vaan viihdy baareissa.
Olisikin noin. Vaan yksinäinen vanhuus taitaa odottaa ellei kuolo korjaa jo ennen sitä.
Niin kukapa sitä tulevaa tietää.
Kauanko olet etsimättä tai etsimällä etsinyt? Oikean kohtaamiseen voi mennä vuosikymmenkin jos ei usein tapaa uusia ihmisiä.
Näen kyllä ihmisiä. Vaan en ole missään treffisovelluksissa. On minulle tehty aloitteita. Vaan on olleet sellaisia, että nopeasti on alkanut jokin tökkimään esim liika päihteiden käyttö. Lähes kymmenen vuotta on yksin mennyt todella pitkän parisuhteen jälkeen. Pitkään nautin yksinolosta. Silloin oli eniten tulijoita vierelle. Vaan nyt alkaa yksinolon suurin huvi olla saavutettu ja kaipaan ihmistä rinnalle.
Niinpä. Etsintä on alkanut ja siihen saattaa mennä kauan ennen kuin sopiva löytyy tai sitten voi löytyä nopeastikin. Aika näyttää.
Kunhan löytyis ennen kuin elämä loppuu.
Jos ei löydy niin sille ei sitten voi mitään. Ihan ketä vaan en elämääni halua. Mutta ajattelen niin että kun alan käydä illanvietossa niin sielä kyllä löydän. Menen sinne avoimin mielin.
Niin mistä sen tietää kuka on hän.
ehkä sun ei tarvi rasittua oikean etsinnässä, jatkat vain nojaten, senkin lampaita kuvaileva kilpirauhassvammaisten puoluepolitiikkaan ehdolle asettunut paskiainen, haista paska.
jaxuhali
t.aruvapaa kuka kusee sun kahviporos, tuu tänne keittään.... pusu
:)
https://www.youtube.com/watch?v=zfXBNQMj2SE
Kuulostaa tutulta.
Älä luovuta!
Kiitos kannustuksesta.
Ole hyvä!
Ei kannata hyväksyä, siinä käy niin kuin minulle kävi, olin hyväksynyt sen ja sitten hän tuli, sitten ei osattu aloittaa sitä mikä olisi pitänyt eli suhdetta, eihän minua oltu tarkoitettu siihen! Sitten tajusin että se oli kaikki mitä aiemmin toivoin ja menetin sen koska hyväksyin sen että tulen olemaan vain aina yksin..
Onko jo myöhäistä? Etkö voi olla häneen yhteydessä?
on niin myöhäistä, että moskovan valot syttyvät.............
https://www.youtube.com/watch?v=xxe0-ZQdQYY
Sama täällä. Tuntuu että on sellainen väliin putoaja kun mitä enemmän tulee vuosia lisää niin mahdollisuudet pienenevät entisestään. Kuka tälläistä sinkku pyryharakkaa haluaa ja sitä paitsi tuntuu että kaikilla ikäisilläni on jo löydettynä jokin omanlaisensa ihminen. En koe edes kuuluvani mihinkään vaan olen varmaan jostain avaruudesta kotoisin. Tsemppiä kuitenkin sinnekin.
Minä taas ajattelen sen niin, että on helpompaa kun alkaa jo hahmottaa mitä haluaa ja mitä ei halua näin ikääntyessään. Nuorempana oli ehkä enemmän suhteita, mutta ei sellaisia oikeita.
Mä oon loputtoman väsynyt kaikkeen.
Yritä ottaa päivä kerrallaan. Kukaan meistä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Voimia ja jaksamista kaikille.
Eipä oo tuonut mitään hyvää enää vuosiin. Vaan murhetta, sairautta ja yksinäisyyttä.
Sitähän se elämä on. Työtä ja sairastelua.
Se voi olla näin.
Oikeita on liian vähän ja muiden kanssa en usko, et kykenisin olemaan yhdessä? Mahdottomalta yhtälöitä kuulostaa? Odotukset eivät ole kovin kaksiset. Tätä olen mielessäni jo läpikäynyt monesti, eikä ole matkan varrella muuttunut muuksi. Miehelle on normimpaa yksin olo, joten ei huolta huomisesta?
Juo TREETÄ