niin että rankat vuodet ovat vanhentaneet sillä tavalla, että nyt kokee olevansa sisäisesti vanhempi kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Silloin oli iloa elämässä, koska tunsi löytäneensä itselleen sopivan työpaikan ja jokaisen pätkittäisen työsopimuksen jälkeen haaveena oli että seuraavalla kerralla siinä lukisi vakituinen työ.
On tainnut käydä
Anonyymi
1391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Enää en siihen työpaikkaan halua mennä.
Sillä tavalla
Sisäistä kasvuako se onkin.
En tiedä onko se sisäistä kasvua kun on voinut kauan huonosti, mutta tyä on pelkkää työtä, ei kuulu työpaikalla yksityisasioista "kertominen".
Se o kuules sellainen juttu että yksityiselämää ei ole . Ei tarvitse kertoa kun tietävät muutenkin. Hermo pettää joillakin siinä vaiheessa kun puhutaan ääneen. Touhu on mennyt siihen että niin kauan mennään sanattomalla tiedolla hyvin kunnes joku avaa suunsa ja sanoo saman oikeasti ja aidosti.
Tämä takahuoneesitelmä esittää toisen perhe-elämää on vienyt työläiset isukkilinjalla väkivallan, hiillostamisen ja pettämisen tielle.
Olet melkoinen sankareiden sankari kun saat stopin hulluudelle.
Mutta kun ne taviksen yksityisasiat eivät kuulu "kansalle". Sellainen toiminta haittaa elämää paljon.
Milloinka sun päähän on taottu sana tavis.
Sillä mitään väliä ole mikä on haitaksi kenelle kunhan pysyvät kasvoina ne kansan kannattajat.
Omalla kohdalla on myös käynyt niin, ett henkisesti rankat vuodet on vanhentanut mua reilusti, koen olevani ikäistäni parikymmentä vuotta vanhempi, kävi mielessä yhdessä vaiheessa, ett olisin valmis jo eläkkeelle, olin jo niin väsynyt ja lopussa. Välillä on tunne, ett olisin jo valmis lähtemään toiselle puolelle, tämä elämä on jo niin nähty, ei tulevat päivät mitään iloa ja onnistumisia tuo. Taas on aloitettava alusta, ennen ei ollut ongelmia, silloin jaksoi uskoa, ett kyllä jostain se paikka löytyy, nyt on vaihtoehdot oikeasti lopussa, ei toiveitakaan vakituisesta työstä, johonkin kelpaan korkeintaan työkokeiluun ilmaiseksi tai palkkatuella jonkun järjestön paikkaan, kun päivät täyttyy. On tullut tehtyä monen erin alan töitä, nähnyt ihmisiä joka lähtöön, olen kouluttautunutkin, viimeisin koulutus oli kyllä hukkareissu, itsetunto meni nolliin, masennus paheni huonossa työharjoittelupaikassa, toisaalta lopullisesti selvisi ettei mulla ole enää mitään asiaa kaupan myyjäksi, liikaa ikää, ulkonäköä liian vähän siihen työhön, ei kelpaa kassalle töihin tällä naamalla, enkä ole tarpeeksi kova ja kylmä luonteeltani, ainakin harjoittelupaikan myyjät olivat helvetin kylmiä ja kovia luonteeltaan. Multa puuttui nuo tärkeät ominaisuudet.
Mitäpä sillä vakituisella työpaikalla tekee? Parempi vaan että on vapaa tulemaan ja menemään.
Kannattaa keskittyä itteensä ja omaan hyvinvointiin vaan, harvasta työstä on elämänsisällöksi. Kun opettelee tulemaan vähällä toimeen, on oman elämänsä herra, jumalankaltaiset tarvitsee vähän, Platonkohan se sanoi noin. Joskus voi iän myötä nuortuakin sisäisesti, kun ei enää niin jaksa välittää yhteiskunnan odotuksista.
Ai, .. No mä en tiedä , kuinka mun on käynyt mutta luultavasti en ehkä ymmärrä ennee paljon m7tteen..😁 å
Mulla on työn ulkoistaminen muille tärkeintä. Työtä ei kiitos.
Hyvin sanottu