Pitäisikö meidän....

En vastaa. Ansaitsen vähän selvemmän tunnisteen. En edes tiedä oletko nainen vai mies. Pidä tunkkis.

Pitäisi. Mutta miten sen järjestää, kun ei sinusta enää mitään kuulu?

Kenelle?

En tiedä kenelle tämä on, mutta keskustelisin mielelläni sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa olen keskustellut ensimmäisen kerran kymmeniä vuosia sitten.

Pitäisi.

Pitäisi. Himoitsen sua paljon.

Pitäisi. Olen sitä mieltä, että meidän pitäisi nostaa kissa pöydälle, ja olla rehellisiä ja avoimia. Jotta se onnistuu, pitää meidän nähdä kahden ja rauhassa. En ainakaan itse tarvitsen rauhaa ympärille, jotta uskallan näyttää tunteeni ja kertoa ajatukseni .

Tässä tulee harjoittelukierros. Ihastuin sinuun. Kielsin tunteeni, koska olin varattu ja podin huonoa omaatuntoa tunteista. Aika pian olin jo rakastunut, mutta se yksi syksyinen ilta kahden toimistolla sai minut vasta ymmärtämään miten syvällä tunteissa jo olin. Sinun silmäsi, niiden läsnäolo ja syvyys. ♥️ Silloin monta kertaa katsoimme toisiamme niin syvään ja pitkään etten ole kenenkään muun antanut koskaan katsoa. Läsnäolosi siinä hetkessä on vaikuttava. Koen voimakkaasti samaa aaltopituutta. Se mitä kerrot arvoistasi tekee vaikutuksen. Se miten saat minut sähköistymään pelkällä katsella ja miten pieni kosketus vaikka kädet vastakkain tai reidet yhdessä pöydän all tai kädet kiinni toisiaan korostetun pitkään ruuvia kääntäessä, tuntuu melkein orgasmilta. Olet ensimmäinen, joka saa neutraalisti koskettamalla minuun noin suuren reaktion. Koska olen lian kiltti, tein virheen: En reagoinut tunnusteluihin (jos ne isosti sanat oli minulle), vaan noudatin toista tärkeää arvoa uskollisuutta. Olin uskollinen,vaikka ex suhteeni oli ollut jo vuosia kulissi (selibaatti, ei kosketusta eikä henkistä kosketuspintaa). Vasta kun eroni oli jo sovittu, kerroin kiinnostuksestani. Ekalla kerralla jäin kuvaan, että en ollut ainoa, jolla oli (ollut) tunteita/kiinnostusta, mutta aika eikä tilanne silti ollut otollinen. Tunteeni ei ole yhtään himmentynyt tuota ajasta, vaikka etäisyyttä ja aikaa on ollut paljon välissä. Näkemisesi sai minut taas huomaamaan tunteeni vanhuuden ja syvyyden. Kuin taukoa ei olisi ollutkaan. En ymmärrä miten joku ihminen voi vaikuttaa minuun noin vahvasti. Tiedän rakastavani sinua, vaikka se voi kuulostaa hullulta.

Aikaa on kulunut. Se miksi tapasimme alunperin ei enää yhdistä meitä. Jos haluamme yhteyden, on pakko uskaltaa ottaa askel. Olen ottanut sen askeleen itse kaksi viileistä kertaa. Tein sen, koska tiesin jääväni harmittelemaan lopun elämääni, jos en uskalla. Oletko sinä valmis päästämään tämän jutun käsistä noin vain? Minulla on rasite, että kolmas kerta kiellon päälle olisi jo ahdistelua. Siksi toivon sinun kysyvän tapaamista. Osallistun kyllä sen jälkeen aktiivisesti.

Elämäntilanteiden erot voi olla sinulle isompi haaste kuin minulle. Aika paljon asia riippuu miten sinä koet asian ja mitä koet vaikeammaksi. Etäisyyskin voi olla haaste, mutta alun suhteeseen se voi toimiakin hyvin (kun ollaan yhdessä keskitytään toiseen kunnolla ja muuna aikana saa tehdä omia juttuja). Ja se antaa läheisille rauhan totutella asiaan. Ei siis pelkästään huono juttu. Meidän ja meidän läheisten ulkopuolella olevat ihmisten mielipide ei minua kiinnosta ja hekin tottuvat aikanaan. Oma suhteeni on loppu, olen vapaa. Sinun statuksesta en tiedä. Kosmiset varattu se toki mutkistaa asiaa, muttei estä keskustelua. Olen valmis sinut kohtamaan, jos vaan itse niin tahdot. Tahdotko? SeNainen

Täällä nökyy olevan monta henkilöä, joilla olisi tarvetta keskustelulle. Kenelle ap viestisi lähetit?

Ehdottomasti, se tekee hyvää puolin ja toisin.

En tiedä, ehkä se on turhoo.

Mulla on ollut verenkierto sekaisin jo 30 vuotta ja taas syksymmällä leikkaus tulossa.

Tai ei ne kirurgit ennee nykyisin tie leikkauksia, ne on ultraäönijuttuja mitä klinikalla tehdään.

Vaikka kuinka se liäkäri lupali,että siitä tervehtyy sitten niin en jaksa uskoo.

Tukisukka3 A joutuu pitemään jonniin aikoo operaation jälkeen mutta muuten elämä jatkuu kuulemma ihan normaalisti.

Verenkierto on kuitenniin koko ihmisessä tietenkin vaikka vaihtuu toisinaan vaan vatsaan tai piähän.

Palelen jaloista ja käsistä joskus kesälläkin .

Sen takia.

Pitäisi, edes jonkinlaisen ystävyyden sillan. Luulen vain ettei se toteudu. Meistä ei ole edes katsomaan toisiamme silmiin irl. Silti ainakin mielikuvituksessani vaistoan jotain välittämistä. Mutta toki voi olla että vaisto on väärässä. Itse en kyllä näe täällä kommunikoinnissa mielekkyyttä. Enhän nytkään tiedä kenen sillanrakennus haaveisiin vastasin. Mitään syvempää tai henkilökohtaisempaa en halua tänne jakaa. Oletan että emme ole kumpikaan meedio.

Tapahtui paljonkin. Keskustelulle ei ole tarvetta, jos ei ole lähellekään samoja päämääriä. Ei ne päämäärät juttelun aikana muutu.

Pitäisikö? Mitä olet mieltä mies.

Kyllä, voimme toki keskustella, ja jos ei muuta niin saahan siitä taas polttoainetta päiväunelmiin. Pus Pus.

Miksi ei? Hyvähän se olisi päivitellä.😃

Siinäpähän haahuilette olemattomien perään eikä mikään muutu koskaan. Ette te uskalla muuta kuin päiväunissa. Mielikuvitusmaailma on kiva ;D

Elämä on. Mutkikas.
https://yle.fi/tekstitv/txt/894_0001.htm

Ei meidän tarvitsisi. Otan sut jos säkin vaan mut haluut. Jutellaan sitten iltaisin sängyssä toistemme sylissä...❤

Erittäin hyvä ajatus. Edes kerran rauhassa keskustelu. Suosittelen!