Kertoisiko joku kokemuksistaan, jos on ollut vakavan masennuksen vuoksi Lapinlahessa (tai jossain muualla) hoidossa. Mulla on niin paha olo, etten enää pärjää pelkillä lääkkeillä ja terapialla, vaan tarvitsen jotain muuta lisäksi. Pelottaa vaan, että se osastohoito on kuin "Yksi lensi yli käenpesän"-elokuvassa. Eli, jos teillä on kokemuksia, niin kertoisitteko, mitä ja miten siellä osastolla hoidetaan vakavaa masennusta. Todellisuustaju mulla on vielä jäljellä, joten en siis ole psykoottinen. Kiitos jo etukäteen!
Niin paha olla...
osaisiko joku auttaa?
3527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulla vähän sama tilanne ja mielellään vaihtaisin ajatuksia sun kanssa tiedä vaikka siitä olis jotain apuakin..oon 22-vuotias nainen..jos juttuseura kiinnostaa mese osoite on [email protected]
osastohoito on elintärkeä ratkaisu, ennenkuin psykoosi leimahtaa päälle. osastolla "rauhoitetaan" tilanne eli korjataan lääkityksiä, annetaan rauhottavia, tsekataan tilanne jne. mä suosittelisin sähköhoitoa, auttaa kun muu ei auta. sähköä annetaan nukutuksessa ja sen pitäskin auttaa heti ahdistukseen. parin viikon aikana myös lähimuisti korjautuu takaisin.
Itse olin ekan kerran, kun jouduin mielisairaalaan hoitoon psykoottinen ja mielessäni oli, että olin joutunut juuri elokuvan Yksi lensi yli käenpesän kaltaiseen paikkaan. Sitten kun ajatukseni vähän selkenivät, niin huomasin osastolla olevan ihan tavallista porukkaa mitä nyt muutama häirikkö sillä osastolla oli. Osastolla pitää kunnioittaa muita potilaita ja olla siivosti tai muuten osaston henkilökunta kyllä puuttuu asiaan.
Tokan ja kolmanen kerran jouduin mielisairaalaan syvästi masentuneena. Silloin se neljän päivän tarkkailuaika tuntui olla osastolla pitkältä. Meinaan kaikki M1-lähetteellä hoitoon menneet joutuvat neljä päivää olemaan osastolla lukkojen takana ja sitten tulee vasta hoitopäätös. Tokalla kertaa sain vapauttavan hoitopäätöksen ja aloinkin heti suunnittelemaan kotio lähtöä, mutta hoitohenkilökunta ylipuhui minut ja suostuin olemaan osastolla pari viikkoa vapaaehtoisena. Kolmannella pöpiläreissulla sain pidättävän hoitopäätöksen ja sen tuntui silloin kyllä ikävältä. Olin silloin noin kuukauden pakkohoidossa, mutta aika kumminkin kului melko mukavasti, kun osastolla oli yksi hyvä huonetoveri ja lisäksi aloin käymään mielisairaalan terapiatöissä, mikä oli minusta mukavaa vaihtelua osastolla makaamiseen.
Osastohoidon hyviä kokemuksia oli, että ruoka on ollut Pitkäniemen sairaalassa aina hyvää ja joka kerta on ollut juttu- ja saunaseuraa. Ajan kuluminen voi todellakin olla pitkää osastolla varsinkin jos ei ole edes vapaakävelyoikeutta. Tosin ekalla sairaalareissulla aika kului osastolla nopeasti, kun minulla oli kaikkia omia hullutuksiani. Omahoitajakeskusteluita olisi saanut olla useammin, mutta siinä voikin olla osasto- ja sairaalakohtaisia eroja. Aika kuluu pöpilässä ihan mukavasti kunhan vain löytää jotain hyviä kavereita joiden kanssa voi jakaa kokemuksia. Sitten pitää mennä rohkeasti puhumaan henkilökunnalle jos joku asia ahdistaa, niin ehkä siihen voi saada apuakin.
Osastojen välillä saattaa kyllä olla suuria eroja. Minä olen aina ollut suljetulla ja olen ihan kohtalaisen hyvin aina sopeutunut suljetun elämään, mutta saman sairaalankin osastojen välillä olen huomannut suuria eroja tiloissa ja viihtyvyydessä. Avo-osasto voisi olla paljon viihtyisämpi paikka suljettuun verrattuna ja olenkin netissä monen kirjoituksista lukenut, että avo-osasto olisi paljon mukavampi paikka.