Kysymys

On muistettava, että Agricolan Psalttarin esipuheessa hämäläisillä ja karjalaisilla oli eri jumalat. On luontevaa ajatella, että heillä oli myös eri uskonnot.

Varmuudella tiedämme, että heimoveljemme eestiläiset harjoittivat samaa uskontoa kuin germaaninaapurinsa, mutta vain omilla nimillään. Heille Odin oli Uku, Tor oli Taara jne. "Kes sulle Taara appi", olkoon Tor avuksesi.

Koska eestiläiset olivat suomalaisista läheisimmissä tekemisissä varsinaissuomalaisten ja hämäläisten kanssa, on luontevaa ajatella, että heidän uskontonsa oli samanlainen. Ja on myös luontevaa ajatella, että varsinaissuomalaiset ja hämäläiset harjoittivat viikinkien uskontoa niin, että he antoivat jumaluuksille omat nimensä.

Ja kulttuuriantropologisesti näin todella onkin.

Ukko on sama jumaluus kuin viikinkien Odin ja germaanien Wotan. Turisas, joka antoi "voiton sodas" on sama jumaluus kuin viikinkien Tyr ja germaanien Thurisas. Toria vastasi puolestaan Tuuri, joka oli tavallisille ihmisille paljon läheisempi jumaluus kuin Ukko Ylijumala Virokannas. Hänen nimensä on jäänyt yhä edelleenkin tarkoittamaan onnea, "kävipä hyvä tuuri" (= Tuuri [Tor] oli suosiollinen). Kaikki hämäläisten jumaluudet on löydettävissä viikinkimytologiasta.

Samoin kuin suomalaiset ja hämäläiset omaksuivat roomalaiskatolisuuden Lännestä, samoin he olivat muutaman sata vuotta aiemmin omaksuneet viikinkien uskonnon germaaninaapureiltaan.

Karjalaisten osalta tilanne on erilainen. Karjalaiset olivat maantieteellisesti lähimpänä muita suomalais-ugrilaisia kansoja, ja he todennäköisesti olivat sekä säilyttäneet alkuperäisen fennougriuskonnon ja toisaalta omaksuneet slaavilaisia jumaluuksia. Mutta ortodoksisuus levisi nopeasti 1100-luvulle tultaessa karjalaisten piiriin, ja 1200-luvulle tultaessa Karjala oli jo täysin ortodoksinen. Tämän työn hoiti loppuun Novgorodin suuriruhtinas Jaroslav. Agricolan Psalttarin karjalaisten jumalaluettelo kuvaa synkretismin aikaa; aikaa, jolloin karjalaisten jumaluudet synkretisoituivat ja nivoutuivat ortodoksiseen tapakulttuuriin ja perinteeseen sekä pyhimyksiin.

Mielenkiintoisin Kalevalan runoista on "Marjatan poika"; se kuvaa tuota synkretisoitumista ja sitä, miten pakanallinen ja kristillinen kulttuuri nivoutuvat lopulta yhteen.

Pistä Googleen "ytimennävertäjät" niin saat ainakin jotain tietoo heidän kotisivuiltaan suomen muinaisuskonnosta.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000153&posting=22000000006544674

Oli Suomensukuisilla kansoilla jotakin yhteistä alkuperää uskonasioissa.
Nimittäin Viron kielellä sana suomi tarkoittaa kalan kolmiomaista evää tai suomua joskus myös talttaa, vatja tarkoittaa vatjalaisten kielellä samaa eli yleensä kolmiomaista talttaa.
Kun sitten tullaan Suomenkieleen, niin sana vaaja on lähimpänä, eli kolmiomainen taltta tai evä.
Vepsä on väännös tästä, eli Suomenlahden ympärillä eläneet suomensukuiset kansat ovat omanneet samankaltaisen uskonnon, ehkä koko nimikin Suomenlahdelle on tullut tästä.

Lähinnä kiinnostaa se, miksi Suomesta ole (minun tietojen mukaan) löytynyt riimukirjoitusta. Läheisen sijainnin ja hyvien kulkureittien perusteella viikinkiusko olisi voinut levitä tännekin, mutta miksi Suomessa ole mitään merkkejä siitä?