Suo siellä, vetelä tiällä

Tuttuja tunteita!

Minun asiat etenivät hitaan kaavan mukaan, joten varsinkin niinä vuosina, kun harkitsin Suomeen paluumuuttoa, elämä soljui eteenpäin melko rauhallisesti. Olin viimeisiä vuosia työelämässä Ruotsissa. Lomat vietin pääosin Suomessa. Niinä vuosina seurasin Suomen uutisia aika vähän. Yritin viettää lomia eri puolilla Suomea ja vierailla myös sivistävissä kohteissa, jotta pystyin päivittämään käsitystäni nykypäivän Suomesta ja suomalaisista. Ruotsissa oli kuitenkin hurahtanut yli kolme vuosikymmentä! Paluumuuton harkintavuosina hankin Suomen kansalaisuuden ja passin takaisin. Ei silloin ollut mitään jonoja suurlähetystöön eikä tarvinnut murehtia pandemiamääräyksistä.

Kun aloin tulla varmaksi siitä, että muutan Suomeen heti kun vaan eläkkeelle pääsen, aloin pikkuhiljaa muuttoa valmistella. Vähensin turhanpäiväistä shoppailua, koska aloin nähdä irtamiston niin, että jokainen nippeli on muuton aikaan rasitteena. Hissunkissun sadepäivinä kävin läpi kaappeja, laatikoita ja varastoa karsien tavaraa. Olin aiemmin ajatellut hankkia uuden sängyn ja verhot, mutta ne suunnitelmat peruutin. Sänky meni Ruotsissa lopulta kierrätykseen ja verhotkin annoin kirpparille. Ostin uuden sängyn vasta Suomesta ja uudet verhotkin teetin vasta täällä. Asuntojen ikkunathan ovat eri kokoisia ja materiaalin valinta riippuu huoneen valoisuudestakin. Todella paljon sain ihan turhaa tavaraa karsittua. Paljon meni ihan roskiinkin, mutta lahjoitin tavaroita tuttaville ja vein kirpputorille. Se oli rankkaa hommaa, mutta kun pikku hiljaa sitä työtä edisti ja tavoite oli kirkkaana mielessä, tavaran läpikäyminen sujui ihan hyvin. Rahaa säästyi, kun ei ostellut turhaa krääsää. Tein sen sijaan kaikenlaisia pikkureissuja eri kaupunkeihin, kansallispuistoihin, museoihin, saaristoon ja tuntureille. Itse asiassa viimeisinä Ruotsin vuosina tuli matkustettua Ruotsin maaperällä enemmän kuin aiempien kolmen vuosikymmenen aikana. Lähimatkailu oli erittäin mukavaa, mutta sekin vahvisti päätöstäni palata Suomeen pysyvästi. Varmistuin ettei Ruotsista löydy paikkaa, mihin Suomea mieluummin tahtoisin asettua. Ne lähimatkat olivat minulle myös eräänlainen jäähyväisprosessi.

Samaan aikaan tavaran vähentämisen ja Ruotsin lähimatkailun kanssa yritin entistä enemmän hankkia tietoa Suomesta. Paras juttu oli, kun sain erään ruotsinsuomalaisen ystäväni kautta hankittua Suomen tv-kanavat näkymään Ruotsissa. Aiemmin moni oli väittänyt, ettei se ole mahdollista. Television kautta oli helpompi katsella Suomen uutisia, ajankohtaisohjelmia ja dokumentteja. Televisiossa lähetetään säännöllisesti myös kotimaisia (siis suomalaisia) elokuvia. Jopa suomalaisia lastenohjelmia katsoin välillä, koska olin utelias niiden osalta. Samaan aikaan vähensin Ruotsin asioiden seurantaa. Kaikkein keskeisimmät uutiset luin Ruotsista, mutta lopulta luin lähinnä otsikot. Miksi pitäisi seurata tarkasti Ruotsin asioita, jos on varma pois muutosta? Minä ainakin totesin, ettei aika riitä kaikkeen, joten oli pakko priorisoida.

Minulle oli kaikkein vaikeinta päättää, mihin Suomessa muuttaisin ja millaista asuntoa etsisin. Olen jutellut monen paluumuuttajan kanssa ja osa on sanonut, etteivät he edes ajatelleet muuta kuin yhtä paikkakuntaa. Yleensä sieltä he ovat itse alunperin kotoisin tai siellä asuu sukulaisia. Osa on sanonut, että mietti useampaa paikkakuntaa joltain tietyltä alueelta (esim. Kainuusta). Siinäkin tapauksessa kohde on selvästi tiedossa. Minä sen sijaan pohdin suurinpiirtein koko Suomea, enkä edes tiennyt tekeekö mieli maalle vai kaupunkiin. Matkailu eri puolilla Suomea auttoi paljon. Samoin asioiden tutkiminen internetistä. Välillä tuntui, että tietoa olisi pitänyt hankkia ja lukea aivan valtavasti. Jossain vaiheessa olin aika jumissa ja juttelin ruotsinsuomalaisen ystävän kanssa. Hän tuki minua koko paluumuuttoprosessin aikana hienosti. Hän minulle nauroi, että minun ongelmahan kuulostaa positiiviselta, koska halusin muuttaa moneen paikkaan Suomessa. Se oli hienosti oivallettu. Vielä paluumuuton jälkeenkin olen matkustellut Suomen eri paikoissa. On pakko sanoa, että voisin asua todella monessa paikassa Suomea ja olla elämään tyytyväinen. En vieläkään osaa sanoa, mikä paikka olisi minulle paras, mutta olen nykyiseen kotipaikkaan tosi tyytyväinen.

Olen kuullut viime aikoina muutamien ruotsinsuomalaisten tuttavien hätäilevän Suomeen muuttoa. Ainakin jotkut puuhaavat kauhealla kiireellä muuttoa. Minä en olisi varmaan pystynyt sitä muuttoa tekemään kovin nopeasti. Me ihmiset ollaan kylläkin erilaisia ja osa tietää hyvin tarkasti esimerkiksi sen, mihin haluaa muuttaa. Eräs tuttu ukko oli sellainen, ettei hän missään vaiheessa halunnut kerätä rojua nurkkiinsa kuten hän sanoi. Helppohan hänen oli muuttaa Suomeen muutaman muuttolaatikon kanssa. Minulta prosessi vei kaikkiaan nelisen vuotta!

Älkää vaatiko itseltänne liikaa. Miettikää mistä voi lintsata ja mistä oikoa. Ei kaikesta tarvitse tietää kaikkea. Jotain palveluita voi myös ostaa.

Sama täällä! Melkein joka päivä tulee epätoivon tuntemuksia, että ei tämä paluumuutto onnistu millään. Työtä tuntuu olevan aivan valtavasti. Suunnittelen muuttoa kahden teinin kanssa, joten mietittävää on paljon, mutta en voi jakaa työtaakkaa toisen aikuisen kanssa.

Lapsilta en halua vaatia kovin paljon, koska heillä kummallakin on koulunsa hoidettavana ja pelkästään psyykkinen prosessi ulkomaille eli Suomeen muutosta on ollut heille raskas. He kun ovat siinä iässä, että kaverit ovat tosi tärkeitä ja täytyy miettiä jatko-opintoja. Nuorempi on onneksi herännyt miettimään tavaransa määrää. Helpoimmin hänet sai kiinnostumaan, kun mietittiin miten hän haluaisi sisustaa huoneensa Suomessa. Hän tajusi, että kun nyt jättää krääsää ostamatta, saa samalla kerättyä rahaa uuden huoneen sisustamiseen tai uusien tavaroiden (esim. uudet harrastukset Suomessa) hankkimiseen. Ostamisen sijasta hän on alkanut kerätä sisustuskuvia ja ideoita, mikä onkin paljon halvempi ja muuton kannalta huojentava harrastus. Isoveljeään ei muuttotavaran määrä huoleta, mutta hänellä onkin paljon vähemmän tavaraa.

Ei ole pakko lukea iltapäivälehtiä . Lue paikallislehtiä niin sieltä löydät paljon positiivistakin asiaa.
Iltapäivälehtien uutisointi on sensaatio hakuista koska he haluavat myydä niin paljon kuin mahdollista, ei väliä vaikka kaikki uutiset eivät edes ole totuuspohjaisia.
Ei noissa suomalaisissa iltapäivälehdissäkään paljon kehuttavaa löydy.

En minäkään ymmärrä, miksi pitäisi seurata Ruotsin uutisia, jos on varma että aikoo muuttaa pois maasta. Ehkä aloittaja ei ole vielä tehnyt muuttopäätöstään 100% varmasti. Se oli kieltämättä vähän raskas vaihe, kun keikkui kahden vaiheilla. Sitten kun olin mielessäni päätöksen tehnyt, asiat lähtivät rullaamaan varsin jouhevasti eikä mitään suurempia ongelmia tullutkaan. Se muuton järjesteleminen ja toteuttaminen on kaikenlaisten pienien ja ajoittain hankalienkin ongelmien ratkaisemista. Mutta se on kuitenkin hyvin konkreettista koko ajan. Siinä vaiheessa, kun ei ollut vielä muuttopäätöstä tehnyt, oli paljon vaikeampaa. Silloin piti vain pyörittää mielessään monia kysymyksiä ja etsiä niihin vastauksia, mutta ei päässyt konkreettisesti edistämään muuttoon liittyviä asioita.

Samanlaisia tunteita kuin ensimmäisellä kirjoittajalla.
On käynnissä paluumuuttoprosessi Suomeen.
Mutta olen vasta alussa.
Ja kahden lapsen yksinhuoltaja!!!
Olen karsinut turhat tekemiset pois, mutta ei meinaa päivän 24h riittää mihinkään.
Apuja en ole juuri mistään saanut.
Onneksi löysin netistä pari yh-äitiä, jotka ovat hiljattain muuttaneet Suomeen.
Heiltä olen saanut kullan arvoisia tietoja.
Ovat etsineet minulle Suomesta tietoja.
Jopa heidän ystävänsä ja sukulaisensa ovat etsineet minulle tietoja.
Myös Suomi-Seurasta olen saanut apua.
Uutta tavaraa en osta kuin pakosta.
Kahden kasvavan lapsen kanssa pakkoja tulee vähän väliä: Jalka kasvaa, pituutta kertyy jne.
Töissä on pakko käydä ja siellä on tahti vain kiihtynyt coronan myötä.
Onneksi lapset haluavat muuttaa Suomeen.
Heidän into antaa minulle lisää energiaa.
Jos he vastustaisivat, olisi paljon vaikeampaa.
Voimia kaikille paluumuuttoa harkitseville & järjestäville!