Viime yönä itkin ja valvoin poikaystäväni luona. Itkuun ei ollut varsinaista syytä. Nukun yöllä n. 7h ja päivällä 3-4h. Olen lukiossa ja koeviikko on juuri takanapäin. Asiani ovat hyvin. Poikaystävän kanssa on ihanaa ja hän tukee minua. Mutta mikä ihme on vialla? Itken ilman syytä ja oloni on niin kuin kuumeisella. Luulisin tätä masennukseksi tai loppuun palamiseksi. En tiedä mitä tekisin. En haluaisi ammattiauttajalle koska en pysty kertómaan kasvotusten vieraalle ihmiselle tästä. Vain poikaystäväni tietää. Auttaisiko masennuslääkkeet?
masennus?
Viola
6418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tarvitset jotain uutta elämääsi, paineet opiskelusta varmasti kovat, keksi joku uusi harrastus, tai itselläni ainakin hyväksi havaittu, lähde vaan juoksemaan kun tuntuu pahalle... Masennuslääkkeitä älä ota, niihin jää vaan koukkuun, ilman niitä tuntuu sitten niin pirun masentavalta...
ja vielä että ei masennuslääkkeisiin jää koukkuun ja jos masennus on täysin parantunut niin ei ilman niitä tunnu yhtään masentavalta. Kuitenkaan ne lääkkeet yksin ei auta vaan itse on koko ajan myös ytritettävä parantua.
Unilääkkeet on sitten eri asia ja niihin voi jäädä jo koukkuunkin
Kyllä tuo mun mielestä masennukselta kuulostaa. Kannattaa mennä käymään lääkärissä niin ne kyllä osaa auttaa. Tiedän että se voi olla hankalaa mennä sinne eka kerralla, mutta ei se ole ollenkaan kamalaa:)
Eikä se ammattiauttajan luona käyminenkään ole yhtään hirveää. Yleensä siitä ja lääkkeistä yhdessä on jo paljon apua:)
jos sulla on masennus niin se vain pahenee ilman asiaankuuluvaa lääkitystä.
Mun Masennus kesti pari vuotta ennenku mun oli pakko mennäö lääkäriin..saan siitä olla tosi kiitollinen että tein niin..tuskin olisin enää elävien kirjoissa. Nytte kun olen 6 kk käyttänyt mielialalääkitystä (=masennuslääke) niin henkinen hyvinvointi on likipitäen palautunut normaalille tasolle. Voin nauttia tilanteista jotka aiemmin aiheutti paniikkihäiriön.
Suosittelen että mietit lääkityksen mahdollisuutta. Kun menet lääkäriin niin kerro vain mitkä on sun tuntemukset..mikä ei onnistu,,,mikä tuntuu pahalta...hän on ammattiauttaja joka on varmasti kuullut pahempiakin tarinoita. Minä olen todella kiitollinen siihen että menin Neurologin vastaanotolle.
Tsemmpiä sinulle ja kaverillesi
Vielä parikymmentä vuotta sitten tollasta sanottiin teini-iäksi vaan ei se enää ole muotia.Nykysin kaikki lasketaan heti masennukseksi tai vastaavaksi.Riittää että kerran pännii.
Niin,teini-ikään lekurit ei kirjoittaneet mitä pillereitä ,siks se trendi meni varmaan ohi.
Siinä on taas asenne minkä vuoksi ihmiset pelkää mennä kertomaan kenellekkään ammatti-ihmiselle ongelmistaan saatika sitten hakemaan apua... Et ole sattumalta huomannut että itsemurha on yleisimpiä kuolinsyitä suomessa ja masennus maamme pahimpia vitsauksia joka yleensä jää vieläpä hoitamatta ja tuottaa valtavia tuskia siihen sairastuvalle, oli sitten teini-ikäinen tai ei. Ja päin vastoin väittäisinkin että mielenterveydelliset ongelmat, masennus ja ahdistus tulisi hoitaa mahdollisimman pian jotta masennus ei pääsisi "juurtumaan" enkä näe mitään pahaa siinä jos käy - lääkärillä joka arvion hoidon tarpeen objektiivisesti - kertomassa ongelmistaan.
Ja mitä mielialalääkkeisiin tulee niin olen itse käyttänyt niitä nyt muutaman kuukauden ja olo on huomattavasti normalisoitunut enkä näe mitään tuomittavaa siinä että ihminen haluaa tuskaista oloaan helpottaa.
Haluaisin vielä muistuttaa että psyykelääkkeet ovat RESEPTILÄÄKKEITÄ eikä niitä saa millään muulla tavalla kuin lääkärin määräyksellä kun hoidon tarve on arvioitu. Ja mikäli hoidon tarve on arvioitu sellaiseksi että mielialalääkkeiden käyttö on asiallista niin en löydä tästä minkäänlaista moraalis-eettistä epäkohtaa.