Istuttiin jostain syystä sattumalta autossa takapenkillä. Siellä oli muitakin eikä voitu puhua mitään. Kukaan ei tiennyt edes että tunnetaan toisemme. Siirsin jalkaani ja meidän reidet koski toisiaan vahingossa. Et siirtynyt poispäin enkä minäkään. Istuttiin hiljaa ja muut autossa olevat ihmiset puhui keskenään jostain mitä en kuullut enää ollenkaan, kun pystyin vaan keskittymään siihen miltä sun jalka tuntui mun jalkaa vasten. Tuntui niin kuin sisällä olisi sytytetty tulitikku kun jokapuolella on bensaa. Siltikin vain sinä tiesit sen tunteen ja ilmassa väreilevän jännitteen, muut oli keskittyneitä jutteluunsa. Sitten autoon halusi vielä tulla joku lisää ja piti tiivistää. Ajattelin etten selviä sen oman sisäisen palon kanssa enää yhtään lähempänä sinua kun se matka tuntui kestävän ikuisesti eikä voitu reagoida toisiimme mitenkään. Olin melkein sylissäsi ennen kuin heräsin. Kidutusuni :D
Uni uni uni uni
Anonyymi
26<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Näin ihan vastaavaa unta tällä viikolla. Olimme jossain tungoksessa, missä piti tiivistää ja olimme aivan kiinni toisissamme, ja apua miten ihanalta se tuntui. Ja unessa tosiaan tunsin ja tiesin, että se oli molemmista ihanaa..
Juu ihanalta tuntui kyllä tässäkin unessa.
Aika sulosta tavallaan miten viattomia unet ovat, mutta täynnä tunnelatausta...
Niin totta :)
...Olisin kyllä halunnut katsella unen kaikki jatko-osat. Myös ne k-18 :D
Eiköhän sellaisillekin ole oma aikansa vielä ;)
Välillä on olo, että voitaisi ihan puhumatta mennä suoraan siihen k-18 materiaaliin. Ja vasta sen jälkeen laittaa aivot taas päälle. Ehkä unessa kohta, jos ei muuta...
:D samoin, unessa ja palstalla näin. Aika paljon on kurottavaa ja tutustumista, ennenkö noissa tilanteissa oikeasti ollaan. Sekin ajatus on ihana, mieti kuin kiva tietää, jo valmiiksi, että jossain kohtaa tulee hetki, että on riittävä tuttuus saavutettu :)
No, olipa kyllä piinaavan nautinnollinen uni automatkasta, jonka loppuminenkin sitten varmaan yhtä aikaa sekä helpotus että pettymys.
Ei sen automatkan kyllä loppuakaan olisi tahtonut. Vain ne muut ihmiset pois. Miksei aivoni osannut kehitellä jotain huoltoasemaa mihin ne muut menisi kahville edes 5 minuutiksi :D
Voisiko se auto olla tämä palsta? Nämä ylimääräiset ihmiset täällä :)
Vai tauko riittäisi :D
Hyvin tulkittu, kuulostaa oikealta :)
Sellaisessa poltteessa mikä vaan tilaisuus on saatava riittämään :D Voihan sitä sit yrittää loppumatkan vedota kymmenen pysähdyksen taktiikan puolesta, että pääsis vielä puhumaankin jollain niistä :)
No mutta, eikö sitten pitäisi toivoa enemmän :)
Voih, toi sun uni oli kyllä ihana. Siinä tilanne ja muut ihmiset mahdollisti lähentymisen ja kuitenkin halu olisi enempään, kahdenkeskiseen. Voisiko se unen ihana tunnelataus toimia todellisessa elämässä rohkeutta luovana voimana.
Unet on unia, mutta ne koetut tunteet niissä on tosia :)
Antaisin kyllä mitä vain jos joku työntäisi meidät tosielämässäkin autoon vierekkäin ja vähän päällekkäin :D
Heh, noinhan se on kun jotakuta kohtaan tuntee vetoa. :P
Karsee uni, mutta samalla suloisen ihana. :)
Toteutuiko uni?
Ei vielä :D Meidän varmaan pitäisi itse vähän aktiivisemmin kiivetä sinne autoon ja toistemme lähelle. Tuskin tekemättä mitään yhtäkkiä ollaan autossa ja muut tönii meidät lähemmäs toisiamme. Vaikka se niin ihanaa oliskin.
Näin se taitaa olla. Näin todentuntuista unta edellisyönä.
Siinä olin tapaamassa koulukaveria, (joka perustanut perheen naisen kanssa. Olen oikeasti miettinyt, että haluaisin tavata tämän vanhan kaverin ja saada vertaistukea). Vanha koulukaveri sanotaanko nyt vaikka ”Mira”. Oli kesä tapasimme laiturilla, tunnelma oli välitön. Miralla oli meille molemmille juomaa ja meidän oli tarkoitus laskeutua laiturilta veteen keskustelemaan. Mun kädessä oli valkoiset pelastusliivit ja muistutin, että ne pitää laittaa, vaikka oltiin menossa vaan kellumaan sellaisille istuttavilla uimapatjoilla. Mira oli iloinen ja minäkin helpottunut, että voin vihdoin keskustella asiasta jonkun ulkopuolisen luotettavan kanssa. Kuitenkin ollessani vedessä sillä uimapatjalla olo oli hutera ja tasapaino oli vaikea pitää, se upposi toisesta reunasta.
Mun mielestä mun uni kertoo paljon, omasta epävarmuudesta ja peloista, myös siitä, että kaipaan todellista keskustelua. Mirassa näin iloa, levollisuutta ja elämän kepeyttä.
Olen tosi rohkea monella tavalla, mutta myös melko raakile mitä tulee suhteisiin, se on seikka, joka hidastaa minua palstalta tosielämän siirtymisessä. Sen tiedän, että toimin suoraviivaisesti, silloin kun olen valmis. Nyt mulla on ambivalenttisia tunteita, koska olen kiinnostunut, mutta samaan aikaan melko keskeneräinen itseni suhteen.
Jatkan. Mira toimi mun ajatuksissa sellaisena esimerkkinä millaisessa elämäntilanteessa haluan itsekkin jonain päivänä lopulta olla.
Ookko vähä kuin Onassas
Se Maria tykkäs oikeesti siitä
Mut
Surullinen juttu
Tuo on niin ymmärrettävää. Siis nuo ristiriitaiset tunteet ja se mistä ne johtuu. Eikä ne haittaa yhtään mitään, mutta sun pitää itse osata toimia sen kanssa. Niiden kanssa toimitaan juuri noin. Eli sanot ne ja varmistat että toinen kuulee ja ymmärtää. Se on sun tehtävä, että kerrot ja huolehdit, että tulet kuulluksi. Voin melkein vannoa, että kun toinen tykkää susta, niin haluaa nimenomaan tietää miltä susta tuntuu eikä olettaa miltä susta tuntuu. Nehän on kaksi eri asiaa. Haluaa kuulla sut. Jos ei kuule sua ei voi vaan työntää asioita johonkin suuntaan. Parempi olla paikallaan silloin. Sen pitäisi olla kaiken kommunikaation pohja aina. Että saa olla niin kuin tuntuu hyvältä. Vaikka sitten pelastusliivit päällä uimapatjalla :) Ja voi luottaa siihen ettei toinen hyppää siihen upottavalle patjalle. Vaan on vieressä tukena ja auttaa, antaa käden jos haluat apua.
Ehkä se keskeneräisyys vaatii sitä että uskaltaa suhteeseen ristiriitoineenkin.
Näin se varmasti on! On siinä paljon muutakin...mut ne on niitä mitä tänne en halua kirjoittaa.
Juuri niin ja mielen lukkoihin löytyy kyllä avaimia hiljalleen kun yrittää ja niiden kanssa menee vielä paremmaksi, hitaasti. Ja haavoja saa hoidettua. Varmasti toinenkin huomaa ettei oo hyvä olo ja yrittää löytää siihen vastauksia, ihan molemminpuolisesti. Joskus se on helpompaa nähdä itseään kun toisella on peili ja sanoo, että hei katso. Kyllä se siitä.
Tsemiä 😊👍
Kiitos 😊❤️
Snooker on jännittävää. Hiilihapotonta stepiä ikävä.