En halua kuvata ihmisiä

Sitä tuntuu kuvaavan kaikki.Plääähhhh!!!!

Minä en tahdo kuvata luontoa. Ihmisiä on paljon mukavampi kuvata.

En minäkään kuvaa ihmisiä kun en niistä pidä, mutta onneksi on paljon muuta kivaa kuvattavaa.

se johtuu siitä että ihmiskuvat ovat yksinkertaisesti kaikkein kiinnostavimpia ja monipuolisempia. niissä on kaikkein suurin kultuurinen arvo vuosien päästä, koska ovat dokumentaarista kuvaa ajan ihmisistä. en minäkään kamalasti pidä varsinkaan vieraiden ihmisten kohtaamisesta/kuvaamisesta, mutta aina voit aloittaa kavereista yms. henkilöistä jotka tunnet hyvin. heidän kanssaan on hyvä harjoitella henkilökuvausta. kokeile erilaisia valotusolosuhteita ja kuvakulmia. pian voit jäädä koukkuun, niin minullekin kävi. ja sitten huomaatkin että haluat laajentaa skaalaasi ja kuvata muitakin ihmisiä kuin tuttuja. street-kuvaus on mielenkiintoista. pitkällä putkella voit poimia väkijoukosta kasvoja ilman että täytyy mennä kauhean lähelle, ja ehkä myöhemmin uskallat vaihtaa normaaliobejktiiviin tai laajikseen ja mennä lähemmäs kuvauskohdetta. ei ihmisiä tarvitse pelätä. tuskinpa sinäkään siitä harmistuisit jos näkisit jonkun kuvailevan jossain kadulla?

valokuvaus on siitä mukavaa, että on niin monta genreä mistä valita. voit vaikka keskittyä makrokuvaukseen ja paeta suurta maailmaa sinne makromaailmaan. tai sitten voit ruveta ottamaan maisemakuvia ja myydä niitä sisustustauluina, tai kuvata asetelmia yms. Suomessa voit noilla yllämainituilla tulla kuuluisaksikin, mutta kansainvälinen maine ja legendaksi tulo vaatii jo aika paljon ihmistuntemusta ja ihmisten kanssa toimeentulemista ja kohtaamista.

ujoudestako sitten johtuu ettei kovin moni suomalainen ole saavuttanut kansainvälistä mainetta.