Hei,
löysin vanhan kirjoitusvihkoni ja ajattelin jakaa kokemuksen kanssanne (pyydän anteeksi jo etukäteen :)). Tässä siis yksi mitä mainioin tekele yhdeksän vuoden takaa. Olen ollut 15 -vuotias tuolloin. Kärsikää! :)
MIKSI OLEN AIVO?!
Minun nimeni on neiti Aivo. Minua kutsutaan, tai ystäväni kutsuvat minua Aivoksi. Oikeaa nimeäni en katso aiheelliseksi kertoa tässä aiheettomassa jutussani. Aiheeton ei tarkoita, että kirjoittaisin aiheettomasti vaan että kirjoituksessani ei ole aihetta. Palatakseni vielä tähän nimeeni, katson parhaakseni mainita, että joskus, jos minulla ei ole aikaa tehdä mitään, niin usein mietin silloin tätä nimeäni Aivo. Mietin ja mietin pääni verisuonia kivistää, kun mietin miksi nimeni on Aivo, eikä esimerkiksi Aino tai Annikki. Ja jos oikein kovasti mietin, otsaanikin joskus raaputan, niin kyllä varmaan vielä keksin, miksi olen Aivo. Olen minä toki kysynyt sitä ystäviltäni, miksi olen Aivo, mutta he käskivät: "Aivo miettii nyt vaan". Kovasti olen miettinyt, mutta en ole saanut aivojani kuntoon. Eräs huumorintajuinen mies huusi kerran perääni: "Onko aivosi Bahama-saarilla!", kun olin matkalla ostamaan postimerkkejä. Voi minua kurjaa, menin väärään kauppaan, en minä sitten koskaan erota postia ja pankkia toisistaan. Sen eron yritän nyt painaa aivoihini, että pankin seinässsä on sellainen pieni kolo, postissa ei ole. Sen muistan sitten ensikerralla, etten mene väärään kauppaan. No mutta voi, taas sama juttu. Vaikka kuinka taaskin pohdin ja tutkin asiaa kaikin puolin, silti minun on ikäväkseni todettava, että en keksinyt ratkaisua kysymykseen Miksi olen Aivo!
löysin vanhan kirjoitusvihkoni ja ajattelin jakaa kokemuksen kanssanne (pyydän anteeksi jo etukäteen :)). Tässä siis yksi mitä mainioin tekele yhdeksän vuoden takaa. Olen ollut 15 -vuotias tuolloin. Kärsikää! :)
MIKSI OLEN AIVO?!
Minun nimeni on neiti Aivo. Minua kutsutaan, tai ystäväni kutsuvat minua Aivoksi. Oikeaa nimeäni en katso aiheelliseksi kertoa tässä aiheettomassa jutussani. Aiheeton ei tarkoita, että kirjoittaisin aiheettomasti vaan että kirjoituksessani ei ole aihetta. Palatakseni vielä tähän nimeeni, katson parhaakseni mainita, että joskus, jos minulla ei ole aikaa tehdä mitään, niin usein mietin silloin tätä nimeäni Aivo. Mietin ja mietin pääni verisuonia kivistää, kun mietin miksi nimeni on Aivo, eikä esimerkiksi Aino tai Annikki. Ja jos oikein kovasti mietin, otsaanikin joskus raaputan, niin kyllä varmaan vielä keksin, miksi olen Aivo. Olen minä toki kysynyt sitä ystäviltäni, miksi olen Aivo, mutta he käskivät: "Aivo miettii nyt vaan". Kovasti olen miettinyt, mutta en ole saanut aivojani kuntoon. Eräs huumorintajuinen mies huusi kerran perääni: "Onko aivosi Bahama-saarilla!", kun olin matkalla ostamaan postimerkkejä. Voi minua kurjaa, menin väärään kauppaan, en minä sitten koskaan erota postia ja pankkia toisistaan. Sen eron yritän nyt painaa aivoihini, että pankin seinässsä on sellainen pieni kolo, postissa ei ole. Sen muistan sitten ensikerralla, etten mene väärään kauppaan. No mutta voi, taas sama juttu. Vaikka kuinka taaskin pohdin ja tutkin asiaa kaikin puolin, silti minun on ikäväkseni todettava, että en keksinyt ratkaisua kysymykseen Miksi olen Aivo!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei,
lisää tulee. Tässä tekstini vuodelta 1995.
NÄHDÄÄN TAAS
Katu on autio, kylmä syystuuli lennättää lehtiä kuin pyörremyrsky. Pikkulinnut harkitsevat hädissään muuttoa etelän aurinkoon.
Korkealla kiviaidalla istuu pieni ihminen, tyttö. Hän katselee autiota katua ja edestakas sinkoilevia värikkäitä lehtiä. Pian hänen korvansa erottavat äänen, kavioiden kopinan ja pienen puupillin soinnut. Tyttö hyppää aidalta ja juoksee katsomaan tulijoita.
Pieniä neliskulmaisia rattaita vetää iso rautias ori. Ori hirnahtaa ja hypähtää eteenpäin tytön nähdessään. Rattailla istuu vanha, pitkä partainen mies, joka puhaltelee vanhaan puupilliin muutamia yksinkertaisia sointuja. Mies viittilöi tyttöä tulemaan kyytiin, tyttö nousee varovasti rattaille. Mies maiskauttaa hevosen liikkeelle ja alkaa puhallella puupilliinsä. Parin kymmenen metrin päästä mies pysäyttää orin ja tyttö hyppää rattailta. Mies katsoo tyttöön ja sanoo "nähdään taas". Mies maiskauttaa orille ja vilkuttaa tytölle. Pian rattaat häviävät näkyvistä. Tyttö istuu korkealle kiviaidalle.
Katu on autio, kylmä syystuuli lennättää lehtiä kuin pyörremyrsky. Pikkulinnut harkitsevat hädissään muuttoa etelän aurinkoon.
Mitäpä sitä vanhoja arvostelemaan. Mikä on motiivisi?
T. Sherlokki
Ajattelin pukata tekstit ensin ilman, että olisin kertonut, koska ne on kirjoitettu. Itselläni oli vaan niin hupaisaa, kun nuo löysin.
Ei siis tarvitse arvostella, jos siltä tuntuu. Olisi toki mukava saada niistäkin palautetta, vaikka kirjoittajana olen mahdollisesti mennyt eteenpäin. Aikaisemmin en kuitenkaan ole noista teksteistä saanut palautetta ja sikäli ne ovat uusia ja muokkaamattomia. En ole niitä edes koskaan kellään luetuttanut. Miksi vanhoja tekstejä ei voisi arvostella?
Tässä nyt jotain selitystä tekosilleni esittää täällä vanhoja tekstejäni. Pahoittelen.
Että sellainen tarina...
kaipaisi kyllä jatkoa (selityksineen), että mikä on tarninan juoni.
Tarinan alkuna ihan ok.
Heh...pankki ja postiko kaupoja, kaikkea sitä oppii, kun ikää karttuu.
Nimesi Aivo olet luultavammin saanut siitä yksinkertaisesta syystä, että aivosi ovat yhtenään huomion keskipisteenä aivoituksineen :))