Onko oikein iloita lapsena hyväksikäyttäneen kuolemasta ?

No minä, edellä vastannut, en oikeastaan jaksa ajatella kostotoimenpiteitä. Kunhan häipyy. Kunhan ei enää elä niin että edes periaatteessa olisi olemassa henkilönä ja potentiaalisena vahingoittajana.

"tiedostaa tilanteensa ja on vankina omassa kehossaan vailla pakotietä. En voisi kuvitella pahempaa kidutusta."
Tämä lauseesi kuvaa aika hyvin sitä mitä olen itse joutunut hänen toimintansa kohteena kokemaan.

Sitä jotenkin tottuu ja ikään kuin "siedättää" itsensä sellaiseen mistä tietää ettei voi päästä pois. Mutta ei se loputtomiin toimi.

Lasten oikeudet ovat aika tärkeitä. Minä kun jouduin lapsena tuohon tilanteeseen ja koetin tietoisesti päästä pois, olivat tiet tukossa. Eräs psykologikin manipuloi minua koettamaan saada parempi suhde kyseiseen henkilöön joka kuului siis biologiseen perheeseeni. Koetin kertoa hänelle totuutta (kävin yhteensä kolmen vuoden ajan harvakseltaan psykologilla) ja koska heti alussa kävi ilmeiseksi ettei kyseinen "täti" ollut valmis vastaanottamaan sellaista lapsen todellisuutta en pystynyt kertomaan kaikkea. Rupesin vääristämään omaakin käsitystäni asiasta ja mietin, mikä minussa on vikana, kun suhde on niin hankala...

Maailma on hirveä paikka noin yleisesti ottaen - vaikka toki täällä on myös valtavasti hyvää. Sanon tämän jotta meitä uhreja ei sääliteltäisi turhaan. Minulla on elämäni varrella ja jo lapsena ollut joitakin hyviä ihmisiä elämässäni, joiden kannustuksen ansiosta olen selviytynyt enkä ole antanut tuhota itseäni vaikka biologisesta perheestäni kukaan ei auttanut ja se psykologikin pikemminkin pahensi tilannetta.

Luulen tai toivon että on olemassa jokin kuolemanjälkeinen systeemi jossa nämä henkilöt joutuvat katumaan, vaikka perinteinen helvetti ei varmaankaan paranna ketään.

Anonyymi kirjoitti:

No minä, edellä vastannut, en oikeastaan jaksa ajatella kostotoimenpiteitä. Kunhan häipyy. Kunhan ei enää elä niin että edes periaatteessa olisi olemassa henkilönä ja potentiaalisena vahingoittajana.

"tiedostaa tilanteensa ja on vankina omassa kehossaan vailla pakotietä. En voisi kuvitella pahempaa kidutusta."
Tämä lauseesi kuvaa aika hyvin sitä mitä olen itse joutunut hänen toimintansa kohteena kokemaan.

Sitä jotenkin tottuu ja ikään kuin "siedättää" itsensä sellaiseen mistä tietää ettei voi päästä pois. Mutta ei se loputtomiin toimi.

Lasten oikeudet ovat aika tärkeitä. Minä kun jouduin lapsena tuohon tilanteeseen ja koetin tietoisesti päästä pois, olivat tiet tukossa. Eräs psykologikin manipuloi minua koettamaan saada parempi suhde kyseiseen henkilöön joka kuului siis biologiseen perheeseeni. Koetin kertoa hänelle totuutta (kävin yhteensä kolmen vuoden ajan harvakseltaan psykologilla) ja koska heti alussa kävi ilmeiseksi ettei kyseinen "täti" ollut valmis vastaanottamaan sellaista lapsen todellisuutta en pystynyt kertomaan kaikkea. Rupesin vääristämään omaakin käsitystäni asiasta ja mietin, mikä minussa on vikana, kun suhde on niin hankala...

Maailma on hirveä paikka noin yleisesti ottaen - vaikka toki täällä on myös valtavasti hyvää. Sanon tämän jotta meitä uhreja ei sääliteltäisi turhaan. Minulla on elämäni varrella ja jo lapsena ollut joitakin hyviä ihmisiä elämässäni, joiden kannustuksen ansiosta olen selviytynyt enkä ole antanut tuhota itseäni vaikka biologisesta perheestäni kukaan ei auttanut ja se psykologikin pikemminkin pahensi tilannetta.

Luulen tai toivon että on olemassa jokin kuolemanjälkeinen systeemi jossa nämä henkilöt joutuvat katumaan, vaikka perinteinen helvetti ei varmaankaan paranna ketään.

Lue lisää

Vielä...jos tätä joku ns. auttaja lukee niin minun vanhempani olivat varakkaita ja vaikutusvaltaisia, ulospäin hienoja, hyviä, kauniita ja huumorintajuisia. Minulla ei lapsena ja nuorena olisi ollut mitään mahdollisuutta heitä vastaan - sanon tarkoituksella "vastaan", koska siinä tilanteessa oli todellinen vastakkainasettelu.
Jos meillä olisi ollut päihdeongelmia tai selvää fyysistä väkivaltaa, ja olisimme olleet toimeentulotukiasiakkaita, minun olisi varmaan käynyt paljon paremmin.

Oikeastaan kirjoitin aloituksen koska tämän hyväksikäyttäjän elämästä selvisi että se sairas toiminta oli jatkunut sieltä omasta lapsuudestani hänen jo"eläkeikäisenä" tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.

Se tieto että hän oli elänyt suurimman osan aikuisiästään toisessa maassa olisi tuonut jonkinlaista turvaa varsinkin nuorena aikuisena elämääni rakentaessa.

Voimia jaksamiseen niille jotka ovat saman kohtalon kärsineet tai elävät siinä kauheudessa parasta aikaa.
Vain heidän ymmärrys riittää siihen millaisen jo lapsena saadun taakan nämä teot aiheuttavat koko elämän ajaksi.

Mielestäsi on varmaan reisiamputoidut sotainvaliiditkin turhia, säälittäviä ruikuttajia..
sodastahan on jo kohta sata vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäsi on varmaan reisiamputoidut sotainvaliiditkin turhia, säälittäviä ruikuttajia..
sodastahan on jo kohta sata vuotta.

Jätän trollit omaan arvoonsa.

Aloittaja, jännä tuo kokemuksesi EMDR:stä, kuinka hyvin se tehosi. Kysyisin, jos vain haluat kertoa, koitko että olit jotenkin valmistautunut siihen mitä siinä tuli esiin, vai oliko asia painunut muistista pois, siis dissosioituna? Miten pärjäsit sen jälkeen, tarvitsitko ja saitko lisätukea esim. terapiasta? Olen itsekin harkinnut EMDR:ää. - 1. vastaaja

Anonyymi kirjoitti:

Jätän trollit omaan arvoonsa.

Aloittaja, jännä tuo kokemuksesi EMDR:stä, kuinka hyvin se tehosi. Kysyisin, jos vain haluat kertoa, koitko että olit jotenkin valmistautunut siihen mitä siinä tuli esiin, vai oliko asia painunut muistista pois, siis dissosioituna? Miten pärjäsit sen jälkeen, tarvitsitko ja saitko lisätukea esim. terapiasta? Olen itsekin harkinnut EMDR:ää. - 1. vastaaja

Lue lisää

Olin kuntoutuksessa työuupumuksen vuoksi jota näillä omahoitajan terapiaistunnoilla läpikäytiin.

Ehdotus emdr kokeilusta tuli terapeutiltani jolle olin maininnut tietooni tulleesta lapsuudenajan traumani aiheuttajan kuolemasta.

Terapeuttini oli pohtinut ilmeisesti kurssikaverinsa kanssa että olisin hyvä kohde testata käytännössä EMRD terapiaa.
Hän oli vielä kysynyt asiasta hoitavalta lääkäriltänikin mielipidettä asiasta

Terapeuttini oli ensimmäinen ihminen jolle avauduin asiasta.
Sen keskustelun jälkeen tulin seuraavaan istuntoon jossa ehdotus EMRD`stä esitettiin sain miettiä asiaa ja sitäkin haluanko sitä kokeiltavan niihin työkuvioiden ongelmiin joista olin varsinaisesti kuntoutettavana vai tästä hyväksikäytöstä lapsuudessani.

Kun olin osin jo avautunut siitä salatusta asiasta niin sen valitseminen kokeiluun tuntui järkevältä.
Itse EMRD terapiassa istutaan vastakkain ja terapeutti heiluttaa jotain esinettä tai kuten oma terapeuttini sormea lähellä kasvoja ja sitä liikettä pitää seurata silmänliikkeillä päätä kääntämättä samalla kun kertoo tarinaansa niin tarkkaan kuin sen muistaa.

Itse tapahtumasta muistan voimakkaimpana sen miten kesken kertomiseni silmäni alkoivat kyynelehtiä aivan valtoimenaan...En tuntenut mitään surua tai vastaavaa vaan oikeastaan pelästyin sitä reaktiotani mikä selvästi yllätti myös terapeutin.
Hän luki sylissään olleesta vihkosesta joka oli sen EMDR kurssin aineistoa. ennen kuin sanoi että se reaktioni kuuluu asiaan ja siitä ei tarvinnut olla huolissaan.

Toinen mikä kummastutti oli ne aistimukset joita koin.
Tunsin ihollani sen liian lämpimän huoneen kuumuuden, Haistoin tupakan tuoksun minkä aistin silloin hengityksestä ja sen viiksien ja parransängen raapivan kosketuksen kun hän tarjosi toffeekarkkeja huuliensa välistä.
Myös niistä hänen kelanauhurinsa äänityksistä palasi mieleen musiikkia ja sitä puhetta mitä hän niillä ensimmäisillä "viattomilla" kerroilla tallensi.

M

Anonyymi kirjoitti:

Olin kuntoutuksessa työuupumuksen vuoksi jota näillä omahoitajan terapiaistunnoilla läpikäytiin.

Ehdotus emdr kokeilusta tuli terapeutiltani jolle olin maininnut tietooni tulleesta lapsuudenajan traumani aiheuttajan kuolemasta.

Terapeuttini oli pohtinut ilmeisesti kurssikaverinsa kanssa että olisin hyvä kohde testata käytännössä EMRD terapiaa.
Hän oli vielä kysynyt asiasta hoitavalta lääkäriltänikin mielipidettä asiasta

Terapeuttini oli ensimmäinen ihminen jolle avauduin asiasta.
Sen keskustelun jälkeen tulin seuraavaan istuntoon jossa ehdotus EMRD`stä esitettiin sain miettiä asiaa ja sitäkin haluanko sitä kokeiltavan niihin työkuvioiden ongelmiin joista olin varsinaisesti kuntoutettavana vai tästä hyväksikäytöstä lapsuudessani.

Kun olin osin jo avautunut siitä salatusta asiasta niin sen valitseminen kokeiluun tuntui järkevältä.
Itse EMRD terapiassa istutaan vastakkain ja terapeutti heiluttaa jotain esinettä tai kuten oma terapeuttini sormea lähellä kasvoja ja sitä liikettä pitää seurata silmänliikkeillä päätä kääntämättä samalla kun kertoo tarinaansa niin tarkkaan kuin sen muistaa.

Itse tapahtumasta muistan voimakkaimpana sen miten kesken kertomiseni silmäni alkoivat kyynelehtiä aivan valtoimenaan...En tuntenut mitään surua tai vastaavaa vaan oikeastaan pelästyin sitä reaktiotani mikä selvästi yllätti myös terapeutin.
Hän luki sylissään olleesta vihkosesta joka oli sen EMDR kurssin aineistoa. ennen kuin sanoi että se reaktioni kuuluu asiaan ja siitä ei tarvinnut olla huolissaan.

Toinen mikä kummastutti oli ne aistimukset joita koin.
Tunsin ihollani sen liian lämpimän huoneen kuumuuden, Haistoin tupakan tuoksun minkä aistin silloin hengityksestä ja sen viiksien ja parransängen raapivan kosketuksen kun hän tarjosi toffeekarkkeja huuliensa välistä.
Myös niistä hänen kelanauhurinsa äänityksistä palasi mieleen musiikkia ja sitä puhetta mitä hän niillä ensimmäisillä "viattomilla" kerroilla tallensi.

M

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi, kertomuksesi hyödyttää minua ja varmasti monia muitakin. Olen iloinen puolestasi siitä että koit vapautumista toisen ihmisen sinulle sälyttämästä taakasta, jota sinun ei olisi koskaan pitänyt joutua kantamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi, kertomuksesi hyödyttää minua ja varmasti monia muitakin. Olen iloinen puolestasi siitä että koit vapautumista toisen ihmisen sinulle sälyttämästä taakasta, jota sinun ei olisi koskaan pitänyt joutua kantamaan.

Lue lisää

... hauska yksityiskohta tuo, että EMDR-terapeuttisi oli niin kokematon että hänen piti lukea oppaasta mitä sanoa... ja että kuitenkin se toimi:) Ihmismieli on ihmeellinen ja meillä kaikilla on varmaan aika paljon toipumisen potentiaalia mistä emme tiedä riittävästi... -1.vast.

Anonyymi kirjoitti:

... hauska yksityiskohta tuo, että EMDR-terapeuttisi oli niin kokematon että hänen piti lukea oppaasta mitä sanoa... ja että kuitenkin se toimi:) Ihmismieli on ihmeellinen ja meillä kaikilla on varmaan aika paljon toipumisen potentiaalia mistä emme tiedä riittävästi... -1.vast.

Lue lisää

1.vast....

Tämä terapeuttini oli kouluttutunut EMDR kurssillaan ensiaputraumaterapeutiksi jossa hänen ensisiainen ehtävänsä tuli olemaan vakavissa onnettomuuksissa uhrien ensivaiheen hoidon avulla saada tapahtumien pitempiaikainen traumatisoituminen mahdollisimman vähäiseksi.

Hän ja hänen yksi työkaverinsa toimivat ikäänkuin terapian palokuntana jotta se mitä jäisi pitempiaikaisen traumahoidon piiriin saataisiin vähenemään ja hoitoresurssit riittäisivät näin useammalle tapaukselle.

Tiedän että EMDR terapiaa käytetään nykyisin hyvin laaja-alaisesti terapiahoidoissa ja suosittelen sellaiseen hakeutumsta jos kokee ettei tavallinen keskusteluterapia toimi riittävän hyvin.

Oman kokemukseni mukaan kannattaa purkaa asioita siten että käsittelee vanhimmat asiat ensin ja pitää myös taukoa ennenkuin aloittaa uuden asian purkamisen EMDR`n avulla.