En missään digitaalisessa muodossa, vaan ihan "oikeasti". Ne sanat pitää ja seison niiden takana vaikka loppuun asti. Kenellekkään muulle en niin voisi kertoa. Vain sinulle, ainutlaatuiselle ja ainoalle naiselle, joka vei sydämeni. Luota niihin ja usko minuun. Niin minäkin sinuun... :) <3
Muista mitä olen sinulle kertonut
Anonyymi
37703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Haluisin uskoa, että hän ajattelee näin, mutta välillä se on vähän vaikeaa.
Miksi niin ajattelet? Luota sydämeesi ja kuuntele sitä. Järki tykkää kyseenalaistaa nyt aivan kaiken, mutta niin sen kuuluukin. Sydän taas tietää kaiken niin paljon paremmin. :)
En tiedä, puhuuko hän kaikille ja kaikista, kuten minusta. Toivon, että ei, mutta en voi olla varma. Kaikki on vähän sekaisin. Katsotaan, miten tää ratkeaa.
Huolesi on aiheellinen. Epätoivoinen mies nimittäin yrittää aivan varmasit kaikkia, mutta yleensä jää kiinni hyvinkin nopeasti. Kannattaa kuitenkin koetella se mies ja kysyä vaikeitakin kysymyksiä, sillä rehellinen mies ei epäroi vastauksiaan ja tekee kyllä selväksi onko tosissaan. Toivon positiivista ratkaisua tilanteeseesi! :)
Yritän muistaa ja uskoa mitä sanoit mutta hulluksi teet minut. Joutsen on yksi avioinen.-n
Kunpa olisit hän. Haluan uskoa rakkauteen, mutta välillä se usko on ollut koetuksella.
Realisti kannattaa olla. Rakkautta vain harva saa kokea
Hänen sanansa valitettavasti muistan varmaan lopun ikääni... ei ollut kovin ihanaa kuultavaa.
Oletko sanonut joskus, ettet haluaa koiraa vaan vaimon ja lapsen? Ja päälle katsonut silmiin? Oletko sanonut, että toinen tuntuu tutulta, kuin perheen jäsen?
Vai oletko sanonut rakastavasi tai haluavasi yhteen?
Siitä on jo aikaa..
Voitko antaa jotain vinkkiä ainokaisestasi?
Sinä sen annoit. 🙃
Hänen nimensä on Aino?
Tunnen yhden Ainon. Aivan ihana ihminen, mutta en ole häneen rakastunut.
En ole sitten varma mitä oikein viestissäni vihjasin. Hän on ainokainen vanhemmilleen? Voisin tuon nimeenikin liittää...vähän vaan kauempaa haettu kuin aino-nimi. Lapsena harmitti, kun nimeäni ei ikinä löytynyt kauppojen nimimukeista ynnä muista.
Kaisa tietysti on tuo kaivattu.
ainoKaisani🥰
No sitten en ole hän. Toivottavasti saat vielä Kaisasi! Hyvää vappua : )
Kiitos paljon ja kiitos samoin... Hyvää vappua!
Et ole kertonut mitään mistä tietäisin olevani mielestäni ainutlaatuinen ja ainoa.
Digihooray
https://m.youtube.com/watch?v=ijIPmhvhtr0
Muistan ne sanat kyllä ikuisesti, mutta en silti tiedä, mitä niillä tarkoitit. Siitä on jo useampi vuosi, mutta en saa sinua/häntä mielestäni. Sellainen vaikutus sillä kaikella oli - hän sai tunteeni heräämään, mutta mitä merkitystä sillä oli?
Seisomme sanojemme takana, koska on selkärankaa
Luottamusta
Loppuun asti
Sitä luottamusta en epäile, se meillä on. Mutta epäilen kyllä tunteitasi, koska pystyt pitämään etäisyyttä vähän liikaakin. Jos on vahvoja tunteita, sellainen etäisyys on vaikeaa, niin ainakin itse koen.
Johtuu siitä että olen itsenäinen ja riippumaton muista. Sellainen minä vain olen.
En epäile sitä, mutta kai itsenäinenkin voi osoittaa tunteitaan, jos niitä on. Miksi muuten olisit ikäväpalstalla?
Ikävä palstalla olen, koska minulla on usko ihmisiin. Pidän kirjoittamisesta ja tunteiden sanottamisesta. Uskon että opin aina itsestäni enemmän ja vuorovaikutus antaa sellaista kokemusta, jota ei voi rahalla saada. Ikävöin, sitä en kiellä.
Olen kuitenkin hyvin sisäänpäin kääntynyt. Puran ja koen tunteitani yksin, koska niin olen aina tehnyt. Ehkä olen luottanut historiassani moniin ihmisiin, mutta kukaan ei tunteitani halunnut elää ja hyväksyä. Ne piti aina selittää järjellä tai kiertää toisella tavalla. Olla hyväksyttävä selitys, että niitä saisi kokea sellaisina kuin niitä tunnen.
Olen istunut kivillä järven rannoilla. Kulkenut yksin metsäteitä ja ihmetellyt parittelevia perhosia. Polvistunut talven pimeässä yössä täysikuun edessä, keskellä pimeää ja lumista aukiota. Puhunut sille tunteistani ja toiveistani. Laulanut autossa vanhojen legendojen tahdittamana. Itkenyt illalla parkkipaikalla. Hymyllyt keskellä horsmikkoa. Nojanut kallioon ja levännyt sitä vasten...
Ne eivät koskaan yrittäneet selittää tunteita. Ne eivät koskaan vaatineet selityksiä. Ne eivät epäilleet mitään. Ottivat minut vastaan sellaisena kun olen. Kuuntelivat ja ymmärsivät, että en tarvitse neuvoja tai selityksiä. Ymmärsivät että minä vain tunnen ja elän. En mitään muuta.
Sinä olet siis elänyt ja luonto on kyllä minustakin paras paikka rauhoittua ja hiljentyä sitä ihmettelemään. Olet ehkä tutustunut vääriin ihmisiin tai et ole vielä löytänyt sitä "sielunkumppania", joka antaisi sinun olla juuri sellainen kuin olet, selittelemättä ja pyytämättä mitään vastineeksi. Jos nyt uskot hänet löytäneesi ja häntä myös ikävöit, eikö kannattaisi kuitenkin selvittää, mitä hän ajattelee. Muutoin et saa sitä tietää, kuin kertomalla omat ajatuksesi hänelle eli rohkeutta se vaatii, mutta jos luotat, niin mitä menetät? En kyllä tiedä, oletkohan edes ketjun aloittaja ja mies, vaikka niin oletan.
Tiedän mitä hän ajattelee. En tarkoittanut historiani ihmisillä ketään, jonka kanssa edes olisin ajatellut suhdetta. He olivat tukipilareita, pettyneitä, särjettyjä mutta aitoja. He olivat tärkeitä ja läheisiä, mutta tunteitani he eivät halunneet hyväksyä. Luonto ja maailma taas... ovat paljon enemmän kuin rauhoittumisen paikka. Minä elän vuorovaikutuksessa sen kanssa. Se ottaa tunteeni ja minut sellaisena kuin olen. Se myös tietää aivan kaiken, sillä olen kaiken sille kertonut.
Olen sisäänpäin kääntynyt ja se on todella voimakas voima. Sen vastustaminen on minulle turhaa, sillä tiedän sen voittavan ja minun vain turhaan kärsivän. Kuinka tiedät voiko puu hyvin, kun se ei pysty puhumaan? Katso sitä ja usko mitä näet.
Ehkä olet kertonut pitäväsi hänestä, mutta koska elät luonnon kanssa ja itsellesi, et voi enempää hänelle tarjota ja se ei hänelle riittänyt. Oletkohan vähän liiankin ehdoton, etenkin, jos kuitenkin kaipaat häntä syvästi.
Voi miten romanttista. Olisipa mulle, mutta ei. Mulle on sanottu vaan, että tässä ei ole kahta kaistaa, kun lähdin väärällä kohraa ohittamaan :(
Tuskinpa kohteesi sanojasi täältä huomaa ja uskoo niiden itselleen olevan. Henkilökohtainen viestisi olisi paras ja voi saada aikaan jotakin toimintaa.
Teoreettinen kysymys on, että tietääkö kukaan mitä olen hänelle kertonut?
Ei tiedä.
On sellainen sanonta olemassa, että "Elä luonnon kanssa niin et koskaan ole yksin".
Aika hyvin sanottu, kiitos.
Mitä hän vastasi?
Vai heititkö ilmoille ja toinen joko kuuli, , tai ei, tai ei ollut varma mitä kuuli.