Mietitkö muuttoa Ruotsiin, Norjaan tai Tanskaan?

Onko täällä kokemuksia Suomesta pois muutosta yli 50-votiaana? Olen aina kokenut itseni ulkopuoliseksi suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Yhdessä vaiheessa asuin Ruotsissa ja sieltä on hyviä muistoja. Pelottaa lähteä tuntemattomaan ilman varmuutta, mutta loppuelämä Suomessa ei houkuttele. Yli 50-vuotiaana korkeakoulutettuna en saa kutsuja työhaastatteluihin. Ruotsissa tai Norjassa varmaan työllistyisi alalle mikä ei ole mieleen, mutta jos muu sosiaalinen elämä olisi kompensoivaa?

Onko kokemuksia? Onko Ruotsissa ikärasismia samassa määrin kuin Suomessa? Ylipäätään olisin kiitollinen kokemuksista ja näkökulmista. En lähtisi isoon kaupunkiin, vaan asukasluvultaan pienempään paikkaan.

PS Niin, naurettavaa ehkä, mutta minullakin on kertynyt huonekaluja (joista en haluaisi luopua, seuraisi mukana), ja rakas lemmikki, joten ihan mutkatonta vapaan kulkijan liikkumista paikasta toiseen en voi suosia. Toivoisin voivani luopua huonekaluistani, mutta kai sitä ihminen johonkin takertuu kun ei ole elämä ollut turvattua.
7359
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Ruotsinkieli on sinulle jo tuttu joten miksi et harkitsisi Ahvenanmaata? Muutin sinne 52v ja ihastuin täydellisesti: ihanan ystävälliset ihmiset, aina valmiina auttamaan käytännön asioissa, opastivat harrastuksien löytämisessä, vetivät mukaan yhteisöön. Olin luullut suomenkielen olevan vihattu mutta osoittautui että sellaiset puheet on lööperiä; ilmeisesti negatiivisuutta kohdanneet ovat itse suhtautuneet jotenkin ylimielisesti? Jo tyyli kysyä: ”palveletteko myös suomeksi” voidaan esittää ystävällisesti hymyillen joka rohkaisisi asiakaspalvelijaa edes yrittämään tai sitten tylysti hymyttä jolloin vastaus tulee myös hymyttä ja kielteisenä.

Äänestä
  • Kiitos ihanasta vastauksesta! Otan vinkistäsi vaarin ja alan katselemaan Ahvenanmaan työpaikkoja sillä silmällä. Minä liikun paljon luonnossa, ja tosiasiallisesti pelkään Ahvenanmaata punkkien takia. Katsotaan. Kiitos vielä kerran vinkistä.

    Äänestä

Nuorempana olin 90-luvun lamaa paossa Täällä Norjassa. Nyt kuuskymppisenä lähdin uudestaan tekemään loput työurastani. Kieli oli vielä vähän hallussa. Helppo tulla, olla ja asua. Näillä palstoilla on tästä Norjasta on paljon huuhaata ja typioita. Matuvastaisuus on jyrkässä nousussa kyllä, muttei se koske svenskejä, finskejä eikä oikeastaan vinosilmiäkään, koska ne porukat ovat veronmaksajien maineessa. Kaksi ensinmainittua vieläpä osaajien maineessa.
Katso Nav:lta avoimia ja "tärppää" johonkin aluksi. Sitten, kun olet "sisällä", on kaikki helpompaa. Voit hakea ja vaihtaa haluamaasi. Suosittelen lämpimästi!

Äänestä
  • Nyt vielä kerran, kun tulin taas lukeneeksi: NORJA!! Tämä maa ei viime kädessä jätä mitään osaamista käyttämättä. Rakennusmestarina olen jo toista kertaa Norjassa ja nyt todennäköisesti lopun töurani (vm. 60). Mihin vain aluksi. siitä se lähtee. Ikää ei täällä katsota. Nämä neuvoni eivät perustu luettuun. Ne perustuvat kokemukseen. KOKEMUKSEEN.

    Äänestä

Minä en ole miettinyt kumpaakaan maahan kokonaan muuttoa, mutta molemmissa maissa olen tehnyt töitä, Oslossa asuessa olin Norjassa korjoilla. Suomeen muutin syksyllää 2016, jonka jälkeen olen edellenkin molemmissa maissa tehnyt töitä.
Nyt Koronan takia olen viipynyt Suomessa yhtä soittoa jo yli puolitoista vuotta.
olen saamassa toisen Koronarokotteen kesäkuun puolessa välissä, jonka jälkeen yritän taas suunnistaa pariksi kuukaudeksi Norjaan.
Jos minä saisin valita lopullisen maastamuuttamisen, niin valitsisin ehdottomasti aloittajan maista Norjan. Me olemme norjalaisten kanssa aika samanhenkisiä ja tulotaso Norjassa on niin paljon parempi kuin Ruotsissa. Norjassa työskentelee todella paljon ruotsalaisiakin...
Minä itse voisin harkita maasta kokonaan muuttamista, mutta lapset ja heidän lapsensa toimivat jarruina. En pystyisi jättämään heitä tänne, vaikka lentomatkakin kotiin on vain runsaan tunnin verran.

Äänestä

Kiitos näistä todella rohkaisevista vastauksista! Oletin, että kukaan ei vastaa enkä ole käynyt tsekkaamassa. melkein liikutuksen kyyneleet tulivat silmiin, kun sai vähän tukea. Niin, Suomessa olen tottunut että tukea ei saa.

Minulla on korkeakoulututkinto ym. pätevyyttä, mutta niillä ei varmaan Norjassa työllisty, koska pelkällä ruotsilla en niitä töitä kykene hoitamaan. Lisäksi, oma tausta on taidepuolella eikä perinteisessä ´työelämässä`. Olen kyllä sellainen kova tekemään, osaan ja yritän, periksi en anna. Luulen, että tykkäisivät minusta Norjassa ja Ruotsissa.

Pitäisi varmaan hakea ihan mitä tahansa työtä, ei ihan matalapalkkaista.

Kiitos teille oikein sydämestäni! Minä niin inhoan suomalaista yhteiskuntaa. Julkisella puolellakin olen hakenut töitä, ja aina siellä pedataan paikkaa jollekin tutulle, virkoja myöten. Ohittavat Suomessa pätevät hakijat, koska tietävät, että harva vaatii saada tietää hakijoiden ansioiden vertailut. Kaikki porsaanreiät käytetään. Siis en koskaan ole kokenut oloani suomaliseksi. Ainoa, mitä rakastan, on suomalainen luonto ja harvaanasuttu maa.

Äänestä

Periaatteessa: Jos kielen kanssa pääsee tutuksi, niin pohjoismaalainen on pohjoismaassa kotonaan. Nyt korona-aikana on kuulemma perustettu maarajat Suomi-Ruotsi-Norja, Mutta muutenhan niitä ei ole.
Jatkoja t; Reykjavik.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Onko täällä kokemuksia Suomesta pois muutosta yli 50-votiaana? Olen aina kokenut itseni ulkopuoliseksi suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Yhdessä vaiheessa asuin Ruotsissa ja sieltä on hyviä muistoja. Pelottaa lähteä tuntemattomaan ilman varmuutta, mutta loppuelämä Suomessa ei houkuttele. Yli 50-vuotiaana korkeakoulutettuna en saa kutsuja työhaastatteluihin. Ruotsissa tai Norjassa varmaan työllistyisi alalle mikä ei ole mieleen, mutta jos muu sosiaalinen elämä olisi kompensoivaa?

Onko kokemuksia? Onko Ruotsissa ikärasismia samassa määrin kuin Suomessa? Ylipäätään olisin kiitollinen kokemuksista ja näkökulmista. En lähtisi isoon kaupunkiin, vaan asukasluvultaan pienempään paikkaan.

PS Niin, naurettavaa ehkä, mutta minullakin on kertynyt huonekaluja (joista en haluaisi luopua, seuraisi mukana), ja rakas lemmikki, joten ihan mutkatonta vapaan kulkijan liikkumista paikasta toiseen en voi suosia. Toivoisin voivani luopua huonekaluistani, mutta kai sitä ihminen johonkin takertuu kun ei ole elämä ollut turvattua.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu