Mietitkö muuttoa Ruotsiin, Norjaan tai Tanskaan?

Ruotsinkieli on sinulle jo tuttu joten miksi et harkitsisi Ahvenanmaata? Muutin sinne 52v ja ihastuin täydellisesti: ihanan ystävälliset ihmiset, aina valmiina auttamaan käytännön asioissa, opastivat harrastuksien löytämisessä, vetivät mukaan yhteisöön. Olin luullut suomenkielen olevan vihattu mutta osoittautui että sellaiset puheet on lööperiä; ilmeisesti negatiivisuutta kohdanneet ovat itse suhtautuneet jotenkin ylimielisesti? Jo tyyli kysyä: ”palveletteko myös suomeksi” voidaan esittää ystävällisesti hymyillen joka rohkaisisi asiakaspalvelijaa edes yrittämään tai sitten tylysti hymyttä jolloin vastaus tulee myös hymyttä ja kielteisenä.

Nuorempana olin 90-luvun lamaa paossa Täällä Norjassa. Nyt kuuskymppisenä lähdin uudestaan tekemään loput työurastani. Kieli oli vielä vähän hallussa. Helppo tulla, olla ja asua. Näillä palstoilla on tästä Norjasta on paljon huuhaata ja typioita. Matuvastaisuus on jyrkässä nousussa kyllä, muttei se koske svenskejä, finskejä eikä oikeastaan vinosilmiäkään, koska ne porukat ovat veronmaksajien maineessa. Kaksi ensinmainittua vieläpä osaajien maineessa.
Katso Nav:lta avoimia ja "tärppää" johonkin aluksi. Sitten, kun olet "sisällä", on kaikki helpompaa. Voit hakea ja vaihtaa haluamaasi. Suosittelen lämpimästi!

Minä en ole miettinyt kumpaakaan maahan kokonaan muuttoa, mutta molemmissa maissa olen tehnyt töitä, Oslossa asuessa olin Norjassa korjoilla. Suomeen muutin syksyllää 2016, jonka jälkeen olen edellenkin molemmissa maissa tehnyt töitä.
Nyt Koronan takia olen viipynyt Suomessa yhtä soittoa jo yli puolitoista vuotta.
olen saamassa toisen Koronarokotteen kesäkuun puolessa välissä, jonka jälkeen yritän taas suunnistaa pariksi kuukaudeksi Norjaan.
Jos minä saisin valita lopullisen maastamuuttamisen, niin valitsisin ehdottomasti aloittajan maista Norjan. Me olemme norjalaisten kanssa aika samanhenkisiä ja tulotaso Norjassa on niin paljon parempi kuin Ruotsissa. Norjassa työskentelee todella paljon ruotsalaisiakin...
Minä itse voisin harkita maasta kokonaan muuttamista, mutta lapset ja heidän lapsensa toimivat jarruina. En pystyisi jättämään heitä tänne, vaikka lentomatkakin kotiin on vain runsaan tunnin verran.

Kiitos näistä todella rohkaisevista vastauksista! Oletin, että kukaan ei vastaa enkä ole käynyt tsekkaamassa. melkein liikutuksen kyyneleet tulivat silmiin, kun sai vähän tukea. Niin, Suomessa olen tottunut että tukea ei saa.

Minulla on korkeakoulututkinto ym. pätevyyttä, mutta niillä ei varmaan Norjassa työllisty, koska pelkällä ruotsilla en niitä töitä kykene hoitamaan. Lisäksi, oma tausta on taidepuolella eikä perinteisessä ´työelämässä`. Olen kyllä sellainen kova tekemään, osaan ja yritän, periksi en anna. Luulen, että tykkäisivät minusta Norjassa ja Ruotsissa.

Pitäisi varmaan hakea ihan mitä tahansa työtä, ei ihan matalapalkkaista.

Kiitos teille oikein sydämestäni! Minä niin inhoan suomalaista yhteiskuntaa. Julkisella puolellakin olen hakenut töitä, ja aina siellä pedataan paikkaa jollekin tutulle, virkoja myöten. Ohittavat Suomessa pätevät hakijat, koska tietävät, että harva vaatii saada tietää hakijoiden ansioiden vertailut. Kaikki porsaanreiät käytetään. Siis en koskaan ole kokenut oloani suomaliseksi. Ainoa, mitä rakastan, on suomalainen luonto ja harvaanasuttu maa.

Periaatteessa: Jos kielen kanssa pääsee tutuksi, niin pohjoismaalainen on pohjoismaassa kotonaan. Nyt korona-aikana on kuulemma perustettu maarajat Suomi-Ruotsi-Norja, Mutta muutenhan niitä ei ole.
Jatkoja t; Reykjavik.