Muinoin purjehdus lienee ollut yhdenlaista arvaamista, koska kartat olivat epätarkkoja. Ihme että löysivät vielä kotiin.
Mitenköhän nykyään löytäisi pelkällä kompassilla Tanskan salmista New Yorkiin, kun oletettaisiin, että kaupallista liikennettä ei ole eikä sitä voi hyödyntää.
Mitenköhän nykyään löytäisi pelkällä kompassilla Tanskan salmista New Yorkiin, kun oletettaisiin, että kaupallista liikennettä ei ole eikä sitä voi hyödyntää.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ainakin Uno Ekblom osui New Yorkin manuaali suuntimilla...
https://www.alandstamps.com/fi/tuote/80-vuotta-ahvenanmaalaisen-uno-ekblomin-atlantin-ylityksesta
Tuskin kuitenkaan ilman paikannusta matkan varrella. Pelkällä merkintälaskulla aika mahdoton tehtävä nykyäänkin. Silloin ei vielä ollut yhtä tarkkaa tietoa merivirroista, eikä Unolla ollut hyrräkompassiakaan.
Paikannus matkan varrella nyt on rutiinitoimenpide muutenkin.
Niinhän se on, mutta kysymys koski pelkällä kompassilla New Yorkiin löytämisestä. Sitä ei Uno tehnyt, vaan hänellä oli sekstanttikin. Aika vähän muita paikannustapoja tuolloin oli keskellä Atlantia.
Osuttaisiin kyllä Pohjois-Amerikan itärannikolle, jos katsoo isoympyräreittiä Englannin kanaalista kohden New Yorkia niin ensin törmättäisiin Newfoundlandin koilliskulmaan ja siitä Nova Scotian rannikkoa nuollen kohden lounasta. Ellei sitten muksahdettaisi Grönlannin kärkeen ensin kuten viikingeille pääsi käymään.
Pitää välillä kiivetä maston huippuun ja katsoa että suunta pysyy kohti Vapaudenpatsasta.
Ei pelkällä kompassilla osu New Yorkiin. Vaikka ajat tiettyä suuntaa, tuuli ja merivirrat aiheuttavat sortoa joka noin pitkällä matkalla aiheuttaa merkittävän poikkeaman. Sekstantilla voi paikantaa itsensä keskellä valtamerta ja kartasta ottaa uudet suunnat.
Sekstantin lisäksi tarvitsee kellon.
Kyllä, jos haluaa myös pituuspiirin tietoonsa. Jos haluaa osua New Yorkiin riittää että menee länteen oikeaa leveyspiiriä pitkin, siihen riittää että mittaa leveyspiirinsä Pohjatähden ja horisontin välisestä kulmasta. Kun tarpeeksi kauan seilaa niin osuu varmasti
Ilman kompassiakin polynesialaiset seilasivat Hawaijin ja Uuden Seelannin väliä. matkalla olevat kohteetkin löytyivät. Kartalla kärpäsen paskan kokoiset kohteet ovat aika paljon vaativampia kuin isot mantereet. Taidot siirtyivät isiltä pojille.
"Ilman kompassiakin polynesialaiset seilasivat Hawaijin ja Uuden Seelannin väliä."
Kuinka moni pääsi perille ja kuinka moni kuoli merelle?
Ei välttämättä kovin monikaan eksynyt merelle. Niillä oli omat navigointikeinot, esimerkiksi Magalhaes alkuasukasopas osasi aina osoittaa kotisaarensa suunnan kysyttessä, mikä aiheutti hämmästystä päällystön keskuudessa. Polynesialaisten navigointi perustui perimätietoon eikä aivan tarkkaan tiedetä mitä kaikkea siihen kuului, joka tapauksessa ainakin pilvien, lintujen ja heijastuvien aaltujen tarkkailua.
Aika vaikeaa olisi. Asteen heitto tekee 100km 5000km matkalla. Ainakaan omalla kompassilla en pääse asteen tarkkuuteen.
Jos jostain Skagerrakista lähtee NewYorkin suuntaan kompassin mukaan niin tömähtää Skotlantiin.
Isoympyrällä ei osu, mutta sen sijaan joutuu New Foundlandin pohjoispuolelle ja sen jälkeen tulee manner vastaan.
Isoympyräreitistä täällä jotkut horisevat, mutta kompassisuunnalla ei moista synny. Loksodromi siitä tulisi.
Isoympyräreitti vaatisi suunnan muuttamista aika ajoin, ja se taas hiukan laskemista. Pitäisi myös tietää sijainti silloin, kun suuntaa korjaa.
Latitudipurjehduksena voisi onnistua, mutta silloin pitäisi fuskata ajamalla ensin etelään New Yorkin korkeudelle - ja suunnata sitten leveyspiiriä pitkin suoraan länteen. Tai ei se mitään fuskausta olisi, voisihan etelään ajaa kompassin avulla. Ellei siinä olisi maa-alueita edessä. Jos taas rantoja pitkin saa ajella, niin miksi ei sitten ajelisi kompassisuunnalla länteen ja etsisi sitte New York samalla metodilla?
Kun nyt purjehduspalstalla ollaan kompassilla navigointi tarkoittaa väkisin tuollaisella matkalla merkintälaskua. Ei ole mitenkään realistista, että voisi purjehtia ko. matkan yhdellä kompassisuunnalla. Varmasti osuu vastatuulia matkalle. Silloin voi valita reitiksi myös isoympyrän.
Merkintälaskulla ja näköhavainnoilla ei ole toivoakaan löytää suoraan perille. Oikean mantereen toki löytää.
Tai onhan INS myös merkintälaskua. Nykyään ehkä riittävän tarkan laitteiston tuollaiseen reissuun saa tonnilla. 70-luvulla nuo tulivat liikennelentokoneisiin. Löysivät Atlannin ylilennolla lentokentän muutaman sadan metrin tarkkuudella hyödyntämättä mitään muuta paikannusta. Mutta silloin siis pitää olla tarkat kiihtyvyysanturit ja gyrot, jotka maksavat edelleen kymmeniä tuhansia euroja.
Kyllä kartalla, kellolla ja kompassilla perille löytää, vaan ei kovin tarkasti. Virtauksia ja sortoa olis hyvä yrittää arvioida ja sitä suuntaa pitää matkan aikana tietty muuttaa. Sekstantti parantaisi osumatarkkutta merkittävästi ja olisi kohtuullisen tarpeellinen lisäys jotta tuollaisessa merimatkassa olisi käytännön järkeä. Niillä sitä sorron ja virtausten tuomaa virhettä pystyy vähän konkretisoimaan.
Minä en tarvitse edes mitään kelloa tai karttaa kun suunnistan kompassin mukaan. Aina olen löytänyt jonnekin perille.
On ehdotettu inertiasuunnistusta, merkintälaskua ja sekstantteja. Kompassilla piti mennä.
Ratkaisuni (ilmeisesti New Yorkin leveyspiiri on tiedossa, koska kartasta saa oletetun kompassisuunnan, joskin vene pitäisi vetää Brittein saarten yli heti aluksi jos Tanskan salmista pitää lähteä yhdellä suunnalla): Ajellaan ensin Atlanttia etelään, vaikka rannikkoa seuraten NY:n leveyspiirille. Siinä kompassi käyttöön ja ajamaan suoraan länteen erannot ja eksymät ja virtaukset mahdollisuuksien mukaan huomioon ottaen. Aina pilvettömänä yönä tarkistetaan pohjantähdestä, että on pysytty oikealla leveyspiirillä. On jo kotona naulattu kaksi rimanpätkää oikeaan kulmaan tätä sihtailua varten. Tällä konstilla osuu ehkä noin 100 merimailin tarkkuudella kohdalleen. Rantaan kun pääsee niin kyselee intiaaneilta josko olisi saarta myydä helminuhoja vastaan. Neuvovat sitten Manhattanille.
Milläs tarkkuudella luulet rimanpätkillä saavasi pohjantähden korkeuden tarkistettua? Toinen rima siis horisonttiin ja toinen pohjantähteen. Vene heiluu ja yhtäaikaa et molenpia voi saada näkökenttään. 5 astettakin kuulostaa vaikealta tehtävältä ilman sekstanttia. 1 aste on jo 60 mpk eli aika epätodennäköistä saada näköhavaintoa Vapaudenpatsaasta.
Purjeveneellä on tuo matka mahdoton yhtä kompassisuuntaa ajamalla, kun tulee väkisin vastatuulta.
Purjeveneellä tuommoinen matka on tietysti mahdoton eikä Amerikkaan ole kukaan koskaan purjehtinut mutta sukellusveneellä se saattaisi onnistua kun ei tarvitse välittää aallokosta.