Olen joka puolella alkanut näkemään kuinka sairas paikka maailma on ja erityisesti se iskee parisuhteissa silmääni, ystäväpiiristäni en tiedä yhtään "normaalia" paria/sinkkua. Kaikilla on tietyt ongelmat joku katsoo pettävää kumppania, jollakin on itsetunto ongelmia (heillä paljon yhdenillan-juttuja) läheisriippuvuutta, tunne-elämän ongelmia, bipoa ja epävakaata elämää on helvetti kaikkea.
Olen myös elänyt itse parisuhteissa missä on ollut vastaavia ongelmia, luulin että itse kohtaan vain semmoisia ennenkuin ihmiset läheltäni ovat alkaneet uskoutua minulle (en tiedä miksi, tunnen olevani jokin ihmislikakaivo johon tungetaan kaikki paska ja sitten aloitetaan puhtaalta pöydältä)
Mitä nyt tunnen? en tiedä, en välillä mitään en jaksa enää vain tuntea ja uskoa sellaiseen asiaan mitä ei ole olemassakaan. Rakkaus on illuusio.
Olen myös elänyt itse parisuhteissa missä on ollut vastaavia ongelmia, luulin että itse kohtaan vain semmoisia ennenkuin ihmiset läheltäni ovat alkaneet uskoutua minulle (en tiedä miksi, tunnen olevani jokin ihmislikakaivo johon tungetaan kaikki paska ja sitten aloitetaan puhtaalta pöydältä)
Mitä nyt tunnen? en tiedä, en välillä mitään en jaksa enää vain tuntea ja uskoa sellaiseen asiaan mitä ei ole olemassakaan. Rakkaus on illuusio.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mulle on tullut vähä sama tunne. Itsellä ei ole parisuhteita ollut, ehkä just sen takia, kun on lähipiirissä ollut pettämisen kautta päättyneitä parisuhteita, tuntuu ettei normaaleja parisuhteita olekaan, petetään minkä keretään jne... Ehkä rakkaus onkin tuollasta, ett ollaan aviossa ja siinä sivussa on salasuhteita, etsitään uutta tai jotain. En tiedä, mutt on mennyt usko rakkauden olemassaoloon, ehkei rakkautta olekaan vaan pelkkää himoa, rakkaus on sana, jolla kuorrutetaan tuo himo, kuulostamaan paremmalta. Toisaalta ihmiset polveutuu apinoista, joten parittelu on jäänne tuolta ajalta, paritellaan kenen kanssa sattuu, kun kiima-aika iskee päälle.
Rakkaus ei ole illuusio. Se on jotain mitä ihminen joka tahtoo tai ei tahdo. Aivan kuten Jeesus opettaa. Ei kannata pitäytyä moderneissa käsityksissä. Ne on valheellisia ja yksinkertaisia.
Kyllä sitä aitoa romanttista rakkautta on. Se on vaan hyvin harvinaista.
Niinpä. Ei mun lähipiirissä ole ollut kuin yks vanhempi pariskunta, joilla oli oikeasti rakkautta suhteessaan, olivat parhaimmat ystävätkin keskenään.
Ihana!
Sitä on kaikille niille joille se on tarkoitettu ja ketkä tahtovat rakastaa. Kehoitan kaikkia lopettamaan liiallisen tunteilun. Rakkauden kuuluu herättää tunteita, ei olla tunne itsessään. Rakkaus on tahto joka haluaa totuudenmukaisesti toisen parasta. Ilman totuutta, rakkauskin on kieroa ja kuollutta.
Olet vain liian kiltti, opettele sanomaan ei kaikelle mitä et kestä/jaksa. Ei sinun tarvitse kantaa kaikkien murheita ja oikea kumppani ehdokas voi sinulle olla olemassa. Sinun pitää nyt keskittyä itseesi ja kun voit paremmin, niin silloin vedät puoleesi myös erilaisia kumppaniehdokkaita.
Mä olen aina liikaa huolehtinut muista, sellaisistakin ihmisistä, jotka ei piittaa musta pätkän vertaa. Nytkin ihmetellyt mielessäni, ett miten olinkin viime vuonna niin idiootti, ett oikeasti olin huolissani yhdestä tuttavastani, paljastui vaan yhdenlaiseksi draamaqueeniksi, ei sillä ollut mitään hätää vaan on tapa liioitella asioita, enää en ota edes tosissani häntä ja hänellä on vahva tukiverkko ympärillä, voin olla piittaamatta liikoja hänestä ja keskittyä itsestäni huolehtimiseen. Tuo tuttu sai mut tajuamaan lopullisesti ettei mulle ketään löydy, purkaessaan pahaaoloaan, hän otti mut kohteekseen ja laukoi totuuksia mun ulkonäöstä mulle päin naamaa, ei voinut muille tuttavilleen sitä pahaaoloaan purkaa, olin helppo kohdekin, kun tiesi mun huonosta itsetunnosta ja masennuksesta. Ei edes pyydellyt ikinä anteeksi sanomisiaan, katsoi oikeudekseen sanoa suoraan asioita. Sen jälkeen en ole oikeasti enää välittänyt hänestä, paljastui myöhemmin monella pahemmaksi kuin luulin. Hänen ei tarvi mua enää nähdä, ei ole mitään järkeä mennä naamatusten loukattavaksi ja pilkattavaksi, en mä mikään masokisti ole, purkakoon nyt muihin sitä vitutustaan välillä.
Kuulostaa niin väärältä ja pahalta mitä olet joutunut kokemaan!
Hyvä suojata itseä, hän ei ole sinua ansainnut eikä kenenkään pidä joutua ottamansa toisen aikuisen tuhoavaa persoonaan kohdistuvaa solvauste vastaan. Ei kenenkään. Ei vaikka näkisi, sen toisen käytöksen takana olevan hädän. Opetelkoot siinä ensin olemaan itsensä kanssa ihmisiksi.
Olen 04:38 vastaaja.
Ole onnellinen, että pääsit hänestä eroon, äläkä ota toisten totuuksia omiksesi.. Sinä et ole ajatuksesi, etkä toisen ajatukset sinusta. Sinussa ei ole mitään vikaa, muista se, koska sinun tunteissasi on avain onneen, kunhan ymmärrät miksi tunnet niitä...
Sinä olet vahva ihminen ja olet joutunut kestämään todella paljon. Kaikki muuttuu vielä hyväksi.
Toi Stefu ainakin jaksaa mennä vuoristorataa kuin tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriöinen tunteittensa kanssa tuon Sofiansa kanssa.
Ensin suitsutetaan kuin ihana Sofia on ja kuin rakkaus kukoistaa, sitten menee muutama päivä kun sofia on käärme ja ämmä ja erota halutaan
Siis oikeesti mikä aito rakkaus on tollasta huumasta ja ylistyksestä syöksykierrettä vihaan ja haukkumiseen muutaman päivän välein??
Ei riita ole syy mitätöidä toista ja jättää ja taas päivän päästä nostaa toista jalustalle ja suunnilleen kosia!
https://www.seiska.fi/kotimaa/hankki-oky-bentleyn-stefan-therman-taas-vauhdissa-torsasi-ja-riiteli/1159593
No toi nyt kuulostaakin ihan kummitusjunalta. Toisenlaiset on mun huvipuistoni.
Se on varmaan se toivo, joillakin on taipumusta pitää toivoa paremmasta yllä oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Mun mielestä Stefun ongelma on päihteet ja tunne-elämän säätelyn ongelmat
Jos ne riitelee päihteiden käytöstä niin miten käärme ja ämmä jotka ovat toisen persoonallisuuden haavoittamista liittyy riitaan?
Jos Sofia ei tykkää et stefu käyttää amfetamiinia ja alkoholia ja stefu ei tykkää kun muija motkottaa siitä niin miks ei riitele asiasta?
Mitä ne käärmeet ja ämmät riidan ratkasua edesauttaa?
Itse jättäisin Stefun. Mielestäni tollasella kolmesti viikossa erotaan suhteella jossa itsetunto on jatkuvasti riekaleina ja elämä riitelyä ja poliiseja on suhde jolla ei ole tulevaisuutta!
Voi tuollaiseen suhteeseen tehdä lapsia? Ei
Voiko mennä naimisiin? Ei
Voiko asua yhdessä onnellisena? Ei
Joten miks edes olla yhdessä?
Jatkan tota eilistä kommenttiani. Sofia itseasiassa on mua kiltimpi.
Mulle nimittäin ei riittäs edes se että lähden meneen riidassa tai että jättäisin. Jos mies ämmittelis somessa, tekisin siitä rikosilmoituksen ja lisäksi kärväisin huumeista poliisille,
Tekisin kaikkeni että päihteiden käytöstä tulisi jatkossa vaikeampaa.
Eli olisin enemmän kuin Stefun exä Marttina
Ei rakkaus ole illuusio. Rakkaus ei ole myöskään mikään onni aina vaikka se on sitäkin. Todellinen rakkaus kestää elämän raadollisuudenkin. Sinä vain kuvittelet että rakkaus on helppoa elämää ja ainaista onnea ja iloa. Suurinta on luja kiintymys ja toisen puolesta kärsivä ja kestävä rakkaus niinäkin päivinä kun elämä potkii päähän. Mutta rakkautta ei ole nolata tai haavoittaa toista.
👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻
Et kyllä tajunnut aloittajan viestistä ptäkääkään.
Hänhän juuri sanoo että on kyynistynyt koska ei näe tuota rakkautta jota kuvailet ympärillään.
Ei hän odotakkaan sen olevan jatkuvaa onnea ja iloa.
Kyllä tajusin. Ei hän noilla sanoilla sanonut luet vaan omiasi rivien välistä.
Samat fiilikset.
40 mies ja ihan loppu. Helpointa olisi varmaan löytää joku ei niin pilalle pantu 20 neitonen, mutta jos ei löydä yhteistä paljoa vaikea rakentaa mitään.
Osa on lopulta löytänyt onnen ja mennyt avioon, mutta paljon löytää ihan sekopäisiä suhteita ja ihmisiä ympäriltä.
En jotenkin jaksa uskoa että omalle kohdalle osuisi ketään sellaista hyvää johon kiintyä koska ei viitä tuhlata aikaa suoranaiseen paskaan.
Johtuisiko noi fiilikset ihan susta itsestäsi.
Voi olla, mutta silti, itseä suojellakseen täytyy olla tyytymättä paskaan :)