Paras vene kärsimyksen maksimointiin

JOs haluat kärsiä vain moottoroidusti niin suosittelisin hiukan mätärunkoista jenkkiä jossa sähköissä on runsaasti paukkulanka asennuksia, kone syö öljyä ja bensan tuoksu sekoittuu homeen tuoksuun.
Jos haluat kokea purjeveneilyn riemut, joku isohko halvalla irtoava one off- tai jossa niinikään paljon vanhaa ja itse fiksattua sähkölaitetta. epämääräisen kolhittu köli ruosteisin pultein lisää jännitystä ja pilkulliset, pussittavat purjeet varmistavat säätötarpeen.

Kyllä mä ostaisin pohjoismaisen klassikon 70 tai 80 luvulta. En isolla rahalla kunnostettua ja ylläpidettyä vaan sellaisen, jossa myyjällä on selitys kaikkeen ja vankka perustelu miksi on paljon parempi kun Hanse, Bave, Bene. Mitään huoltoja ei ole dokumentoitu, kaikki on tehty itse. Mitään ei ole uusittu, mutta kaikki on pidetty kasassa omistajan neuvokkuudella.

Ja sitten veneellä on maine mahtavana kryssiveneenä! Näillä vinkeillä saat aika lailla speksiin osuvan elämyksen.

Ehdottomasti puuvene !

Jos saa vielä valita, niin hiukan mätä ja hiukan liian pieni. Ehdottomasti sellainen, jonka entinen omistaja on itse tehnyt sähköt. Lämppärin pitää olla vankaa kiinalaista rautaa venäjänkielisillä ohjeilla - onhan se ostettu Leningradista silloin, kun se oli sen niminen.

Sain ilmaiseksi englantilaisvalmisteisen purjejollan. Koepurjehduksella sen köli paljastui niin huonoksi, että luovilla vene eteni kylkimyyryä ja päätyi tuulessa hieman alemmas luovilla. Kyljessä olleet halkeamat sain korjattua, mutta kölilaatikko vuoti vettä niin, että pehva kastui. Positiivista oli, että pääsin soutamalla takaisin laituriin.

Entäpä jos hankkisit maksukykyysi nähden aivan liian kalliin veneen, eli tietenkin velaksi.

Se veisi ilon purjehduksen lisäksi kaikesta muustakin, kuten yöunista. Jo pelkkien nostojen/laskujen kustannukset horjuttaisi taloutta, laiterikoista puhumattakaan.

Kaiken käsrsimysnäytelmän kukkaraksi et juuri pääsisi edes käyttämään venettä, koska kesätkin töissä ja se varmasti ahdistaisi vielä lisää.

Kaiken kruunaisi se, että ostaisit sillä velkarahalla täysin uuden veneen tiedostaen ettet saa siitä ikinä omiasi takaisin. Lähellekkään!

Jos haet venettä, jossa temppuileva moottori tekee navigointivirheitä, saattaa hakusi kestää kauankin. Ehkä joku innokas vakuuttaa Bavansa tai Benensä tekevän senkin.

Tietenkin puinen purjevene homeisilla pellavapurjeilla mutta nykyaikaisella silitysrauta rungolla. Kansi, ei mitään tiikkirimaa vaan tummanharmaata miranolilla maalattua faneria. Sellainen sporttinen sisusta ja toilettiratkaisuna Folkkarista tuttu sinkkiämpäri. Pentrynä pelkkä yksiliekkinen origo sillä eihän tosipurjehtia syö kun vesihauteessa kiireessä lämmitettyä avaruusmuonaa. Putkipunkat ja sisätilat kansiratkaisun ehdolla sellaiseki että varmasti lyö pään merenkäynnissä kattoon. Olematon pilssi takaisi että merivesi loiskuisi laidata toiselle kastellen nilkat. kansiluukut tietenkin sitten taas perinteisellä tavalla puusta tehtyjä niin että vesi pääseen niistä valumaan sisälle. Lämmittimennä -70 luvun nokeentunut Wallas mitä voisi syyspimeässä kohmeisin näpein aina purkaa ja kasata. Vielä kun löytäisi apumoottoriksi vanhan 5hv Terhin, niin siinä olisi kurjuus maksimoitu.

Kuulin yhdestä kaverista joka oli ostanut vanhan jonkun v8-jenkin. Siinä olikin sitten rungossa pientä laittoa ja sähköihinkin piti vetää vähän oikoteitä. Kone toimi kyllä . Kun sitten homma saatettiin päätökseen niin omistajalle, tekijämies kun oli, tuli kiire laskea purkki vesille ja ottaa savut ja pörinät ulos koneesta. Kaverilla ei ollut mitään näitä nykyajan hömpötystutkintoja eikä vakuutustakaan oltu ehditty ottaa, ja niinpä väärältä puolelta satamaan ja kiven yli, reikää pohjaan ja vetolaite poks ja runsaasti öljyä veteen. Voi sanoa että itse veneilykausi oli lyhyt mutta tapahtumarikas. En ole tavannut kaveria, mutta tutuntuttu.

Merikortit voisivat olla kulahtaneita 50-luvun museokappaleita, joista voisi kokea aitoa löytämisen riemua. Navigoinnissa voisi retroilla esim. solmunaru-käsilokilla. Väärästä aluksesta peräisin oleva eksymätaulukko voisi tuoda lisäkärsimystä. Nautical almanaciksi käy tietysti ylivuotinen. Riittäisikö sammuttimeksi sankoruisku?

Veneenomistajan elämässä on kaksi onnellista päivää.

Mutta mikä olisi huonoin eli siis kannaltani paras satama?

Itse kallistuisin kyllä lasikuituveneeseen, jossa balsa päässyt oikein kunnolla kastumaan. Lisävaatimuksena pesemätön pilssi, jossa tuoksuu löpö ja septi. Lisäksi juokseva takila sekä purjeet vaihdettu ihan äskettäin 40 v sitten. Vanteista vaaditaa luonnollisesti muutama säie poikki sieltä täältä. Kaikki lasikuitukorjaukset tekemättä tai itse tehty karkealla kädellä.

Sähköt luonnollisesti itse tehdyt kuten aiemmin mainittu. Lisäksi kaksoispohja, jossa ulkokuoren ja sisämodulin väliin ei pääse.

Maasähköt voisi vetää palstan "maasähkö ongelma" mies. Aina tulisi satamaan ja veneeseen eloa, kun tökkäisi pistokkeen tolppaan. Välillä sähköä saisi näpeille Raili veneessä, ja välillä pimenisi kaikki laiturin tolpat. Toki positiivinen asia olisi se, että päivän lounaaksi saisi aina haavilla kerättyä iskusta taintuneet ahvenet paatin ympäriltä.

Pursi, kuin pursi sopii masokistille, hyviä hetkiä vältät, kuten aurinkoa ja myötä tuulta.

Parhaiten saat "rankaistua" itseäsi kylmillä sateisilla keleillä purjehtien aurinkolasit, shortsit ja purjehdustakki päälläsi pitkiä vähintään 12 tunnin trippejä. Illalla olet kosteana, kylmissäsi salongissa luolasi sisällä ja syöt jotain etovaa, kuten sika-nauta säilykkeen näkkileivän kera juomaksi vettä tankista.

Nukut yösi lattialla ilman patjaa, pelkissä kalsareissa, ilman lämmitintä ja nouset lyötynä henkilönä aamuun toistamaan aikaisempaa.

Jos aurinkoa/lämpöä pysyt grottasi pimennossa, istut lattialla ja taot takaraivoasi laipioon ja hoet mielessäsi "kaikki muu, kuin purjehdus on turhaa". Tällaisena päivänä et ansaitse ateriaa vaan kärsimystä jonka järjestät itsellesi, rankaiset itseäsi ulostus kiellolla, jotta kärsimys maksimoituisi.

Huomenna on uusi päivä jolloin sataa, ehkä?

Jonkinlainen muuntaja 12->10 volttia, jotta sähköjen jännite ei milloinkaan ylitä 10 volttia. Näin säästyy akkuja, koska sähkömoottorit eri laitteissa eivät suostu kunnolla pyörimään kuin silloin tällöin.

Voihan veljet ja siskot! Minun vanhassa homeskandissani on suurin osa mainituista "ominaisuuksista", ei siis vioista, ja kaiken olen itse korjannut, apua.
Mutta, elänkö siis väärin, koska en tunne kärsimystä? Missä minut ohjattaisiin oikealle tielle eli väylälle?

Pilsdopumpun kohon pitää juuttua ylös ja tyhjentää akku. Kuitenkin niin lievällä kontaktilla ettei pumppu pyöri eikä sitä huomaa ajoissa.

Jos unelmaveneessäsi sattuisi olemaan toimiva vessa niin se kannattaa poistaa käytöstä. Ämpäri on hyvä, suoraan mereen tosimies toki tekee tarpeensa. Ämpäri siis naisväelle.

Kannattaa pistää vuokralle se vene ettet vahingossakaan ehdi nauttimaan purjehduksesta kun muut rikkovat veneen puolestasi.

Kärsimyksen maximointiin vielä yksi neuvo. Hanki moottorivene, niin edellä mainittujen murheiden lisäksi saat kärsiä moottorimelusta joka ainoan hetken, kun olet liikkeellä!

Kaikki operointi mastolta pl ison skuutti, ei mitään rullattavaa. Aina ykkösgenoalla, skuuttikulma pitää olla n 2 metriä ahterista. Vaimo mastolle kun tulee kauppalaiva vastaan ja pakko rykäistä venda. Voittajan valinta.

Joku viallinen väärin kasattu sisälle savuttava reflex kamina lämmittimeksi, vai ikivanha itse korjailtu 35 v vanha webasto joka sammuilee takuulla alituiseen jos lainkaan käynnistyy..

Oli moottori sitten uusi tai vanha, niin aimo tujaus 2t öljyä tankkiin (1/3 suhteella) jokaisella tankkauskerralla, koska nyky dieseli on "kuivaa". Ohje on rantaparlamentin Repeltä ja Repe tietää. Se on ajanut trukkia Vuosaaren satamassa kesähommissa 1983.

Mikä vaatetus olisi sopiva? Painavat paria kokoa liian isot kumikengät ainakin, joku huono lippis joka pyrkii jatkuvasti lentämään tuulen mukana. Mitkä asusteet on sekä kylmiä, vettä pitämättömiä että huonosti hengittäviä?

70 luvun vermeitä kannattaa suosia. Hyvällä tuurilla voi olla ehtaa neukkukamaa.

Monenlaista näkemystä on. Muutamat aika osuvia ja todellisia.

Kyllähän se puinen folkkari Seagullilla, kyydissä pienet lapset (2v ja 5v.) ja sateinen kesä. Siinä myös punnitaan parisuhteen kestävyys. Pienempi lapsi kun on puettu sadevaatteisiin ja on isomman vuoro, pienempi sanoo "kakka". Yritetään samalla navakassa 10m/s tuulessa työntää Hankoon. Vesi puskee läpi keulan kuivuneista limisaumoista. Välillä äiskän pitäis pumpata tai äyskäröidä kun iskä ohjaa ja miettii Seagullin röpöttävää käyntiääntä; jaksaako Hankoon vai mitä tehdään. Pienempi huutaa jo terävällä äänellä "KAKKA". Pilssiin ladatut muonat uiskentelevat vedessä. Jokaisen laudan päällä juoksee iloinen vesinoro.

Tämä tarina on yhdistelmä omaa kokemusta lapsuudesta aikuisuuteen ja osittain mielikuvituksen tuotetta.

https://youtu.be/R8TULHX-JHs

Ostat proviantiksi sulströmingiä Ruotsalaista hapansilakkaa. Aina kun ole syönyt sitä ja mahdollisesti yrjönyt, niin levittelet silakan liemet patjoille ja rakenteisiin ja pilssiin, niin takaan kurjuuden lisääntyvän exponenttaalisesti.

Lisäksi saan kurjuutta saapuessasi satamiin ja ympärilläsi ihmiset alkavat naapuri veneissä myös oksentamaan ja sinua mulkoillaan murhaavasti.

Katso madventuresin hapansilakka haaste, niin ymmärrät...

Perfektionistin ei kannata millekään purjehduskurssille mennä. Kaiken tarvitsevan tiedon osaa jo ennästään ja jos ei osaa, voi kaivaa karttapöydän laatikosta sail and rig tunning oppaan. Kursseilla kerrataan näitä yksinkertaisia asioita uudestaan ja uudestaan turhan monta kertaa ilmeisen vähä-älyisten ihmisten vuoksi.

Wayfarerilla Skotlannista Färsaarten kautta Norjaan, retrovarusteet ja öljykangasvetimet!
https://www.youtube.com/watch?v=NZ9Qh9hv8eQ

Tämä ketju pitäisi tiivistää yhdeksi listaksi. Kerrankin puhtaasti herjana tehty aloitus on poikinut sekä hauskuutta, että tietoa.

Monesta kirjoituksesta paistaa omakohtainen kokemus. Vain kivelläkäynti puuttuu, mutta eiköhän se näillä opeilla onnistu :D

Rock 20, vuotavalla romurautakölillä ja seuraavin varustein:

Kemssa, jonka täyttöastemittari ei toimi. Tulvii turkille yleensä vasta aamuöisin.

Spriikeitin, suttaa ja haisee kivasti kun Esso Bluea ei ole saatavilla. Saattaa myös roihahtaa.
Petierin elementtiin perustuva kylmälaukku, menee sitten sitä sähköä siitä Bilteman "vapaa-ajan akusta."
Akku jonnekin niin että sitä ei saa sidottua pysymään pystyasennossa. Ei mitään maasähköasennuksia, laturilla ladataan laiturilla ja kuunnellaan eliittipurjehtijoiden kommentointia sähköturvallisuudesta.

Koneeksi joku ikivanha 2T, 5hp. Lyhytrikinen tarjoaa enemmän haastetta, samoin yksisylinterisyys.
Väärän lämpöarvon sytytystulpat mukaan. Sopivia saa sitten Sottungan kaupasta.
Irtotankki! Saa halvemmalla tuotua nestettä autoasemilta.

Laipioon Wallaksen valopetroolilla toimiskeleva orkkislämppäri, pitkillä ja ohuilla syöttökaapeleilla.

Amen, maksimi saavutettu!

Joo, kannatetaan, Seta feministit possuineen kruunataan voittoon

Entäs köli? Olisiko tietyllä kölityypillä suurempi kärsimyspotentiaali kuin toisella? Ainakaan itse en tykkää bulbiköleistä, joten sellainen tarjoaisi mahdollisuuden masokistiseen hifistelyyn. Liian syvä köli matalille purjehdusvesille voisi myös toimia. Siinä voisi olla jotain säätöjä, joiden virittelyyn olisi pakko sukeltaa työkohteelle.

Joitain väärärunkoisia kannattaa testata.

Miehistöksi kannattaa tohon valita sellainen itsetietoinen kenelle pitää ostaa ja tehdä kaikki valmiiksi.

Palkinto hyysäämisestä voisi sitten olla kiukkuinen valitus, että ei täällä pysty nukkumaan ja jossei tule parempaa ruokaa niin lähtee heti kotiin.

Sellanen lomatunnelman luoja :)

Lyhyt tiivistys:
-sandwics-runko balsalla, ainakin vedenalainen, muuttunut kompostiksi
-vuotava rungon ja kannen liitos, monesta kohtaa, eli märät punkat, hometta jne..
-lämppärinä petrooliliesi (neste imeytetään siihen pikkusäiliöön)
-matala köli löysillä pulteilla (mallia vuotava)
-sähköt paukkulankaa ja vanha starttiakku, myös "hupikäyttöön"
-se terhi 4hp, tai penta-tuuppari, lyhytrikinen
-pilssissä petroolia, kempparivessan ylivuoto ja merivettä
-kokoa folkkari, rock 20 tai vast. mukana pikkulapsia, pari koiraa ja känninen sukulainen
-mistään ei näe tuuli- ja sade-ennusteita, pitkät päiväetapit ulkosaaristossa tai miel avomerellä
-kiinteä ja juokseva riki purjeineen tiensä lopussa, ei keularullaa, vaikka pieni vene niin edell omistaja asentanut barduunat ja sen babystayn
-ostettu reiluun ylihintaan, loma vasta elokuun lopulla (kts nyt ikkunasta)
-jne



-

Iso painava cruiser ilman spinnua. Kevyellä myötätuulella saat vaappua paikoillaan kun oikeat purjeveneet painelevat spinnulla ohi.

Liika makoilu ahtaassa kabiinissa saattaa heikentää jalkalihaksia siinä määrin että kärsimys jatkuu maissakin. Sven tietää. https://www.youtube.com/watch?v=2WH4Nv32dH0

Lisääntyisikö vai vähenisikö kärsimys jos liittyisin Merikarhuihin?

Nyt keksin: sitlootan penkit tullaan päällystämään piikkimatoilla, joissa voisi olla ruostuvia nauloja, jolloin voisin kärsiä myös ruostevanoista. Kannet voisi myös päällystää samalla ihanalla päällysteellä. Sitten voisin kutsua paljon huoltoa tarvitseviä leidejä gastiksi.

Mahdollisimman suuri, vanha ja huonokuntoinen. Se kannattaa tietysti ostaa kimpassa sellaisten kanssa jotka ovat persaukisia, laiskoja, välinpitämättömiä eivät osaa mitään, eivät tee mitään ja ovat muutenkin epäluotettavia ja viinaan meneviä. Luonnollisestikkin takaat heidän lainansa veneen hankinnassa.

Seuraavat 5 vuotta kunnostat venettä itse käyttäen siihen kaikki vapaa-aikasi ja rahasi. Kimppakavereita ei näy eikä kuulu mitä nyt joskus kännissä soittelevat ja kettuilevat kun ei meinaa valmista tulla. Tässä vaiheessa vaimosi ilmoittaa että jos juhannukkena ei päästä vesille niin ero tulee. Kuin ihmeen kaupalla saat veneen valmiiksi. Kimppakaverit kuitenkin päättävät että heillä on etuoikeus ensipurjehdukselle. Osaamattomuuttaan sitten kännissä polttavat ja upottavat veneen ja vakuutustakaan ei ole koska sen hankkiminen oli heidän vastuullaan.

Nyt olet menettänyt koko omaisuutesi, vaimosi sekä työsi koska juoma on alkanut maistua myös sinulle. Koska nyt on aikaa alat Dunckerin innoittamana suunnitella ja rakentaa omaa venettä kierrätysmateriaaleista. Rahattomana alkoholistina saat kymmenessä vuodessa kerättyä vain epämääräisen kasan romua joka pitäisi nyt poistaa sakon uhalla komessa kuukaudessa koska paikalle aletaan rakentaa luksusasuntoja. Tällä ei enää ole juuri merkitystä sinulle koska elinaikasi on päättymässä.

Mä kärsin ja seilaan edelleen. Meinaan purjehtia räntäsateissa ja jääriitteessä. Itse asiassa talvisäilytys on ihan turhaa puuhaa kun voi kärsiä pimeydestäkin. Purjehdusseura voisi tuoda lisäkärsimyspotentiaalia, olikos näitä tosipurjehtijoiden deittipalstoja jossain?

Purkkarista en tiedä mutta muuten suosittelen esim. vanhaa 30t hinaajaa. Tuo se kotipihallesi ja ala kunnostaa. Helppo tehdä sisustus, esim. keittiöitä saa Ikeasta halvalla. Lastulevy ja vaneri ei paljoa maksa ja ruuveilla ne saa kasaan. Toimimaton moottorikin on vain ihmisen tekemä. Kaverilla olisi lisäksi vanha kuorma-auton moottori, sen voi marinoida ja laittaa tuohon. Max parin vuoden homma ja sulla on upea paatti johon rouvakin ihastuu!

Leuat louskuttaa ja arkkiviholliset nokkii toisiaan mutta aivot kertoo totuuden ja ne sanoo kaikilla puolilla ja areenoilla; Purjevene

Nyt kun venediesel maksanee jotain 2,5 euroa litra, alkaa purjeveneen huonot puolet haalistua muistoissa.

Sellainen, joka seilaa mielisairaalaan.

Koeta löytää jostain Farley Mowat`in kirja "Kunnoton kuunari". Siitä kun otat mallia niin eipä paremmasta väliä1

Tästä veneestä kun irrottaisi kölin ja asennuttaisi 45 vuotta vanhan Wallaksen 16-vuotiaalla ekaa päivää työtä tekevällä telakkatyöntekijällä, jolla on ongelmia työmotivaation ja osaamisen kanssa ja kova kiire, niin sitten olisi mukava lähteä ylittämään talvista Pohjois-Atlanttia vastatuuleen.

Miten olisi pienehkö monirunkovene, jossa olisi mukava(?) ryömimiskorkeus rungoissa, vähän säilytystilaa, matala roiskeille altis trampoliini ja liikaa purjepintaa? Keulojen hautautuminen ja pohjan hapuilu mastonhuipulla olisi lähes satavarmaa. Runkojen välille pitäisi asentaa intercom, jotta vaimokkeen nalkutus kuuluisi tarpeeksi kovaa viereisestä rungosta. Leveyttä olisi senverran ettei multihulli mahtuisi järkevästi normiaisojen väliin. Käyntiluukut voisivat satunnaisesti juuttua kiinni jotta klaustrofobiasta pääsisi kunnolla nauttimaan, välillä voisi tietysti juuttua ulkopuolelle pelkän trampoliinin varaan.

Katamaraanista tehtäisiin vieläpä demokraattinen parisuhdevene, jossa molemmilla osapuolilla olisi täysi kontrolli omaan peräsimeen ja oman puolen rungon moottoritehoihin, ehkäpä oma kaukohallintalaite molemmille. Purjeen skuuttikulma säätyisi jonkin digitaalisen servon kautta molemmilta tulevien säätösignaalien keskiarvon kohdalle. Muu strateginen neuvonpito ja kehityskeskustelut sujuisivat intercomin kautta. Veneen omistaja voisi vuokrata kattia riitaisten pariskuntien terapiapurjehduksiin ja lisätuloja voisi saada video- ja intercomstreamien myymisestä toisille masokisteille.

Jospa rakentaisi veneestä valtavan kelluvan septitankin, joka tarvitsisi tyhjennystä ehkä kerran vuosikymmenessä. Septi voisi satunnaisesti vyöryä odottamattomiin paikkoihin, jolloin se vaikuttaisi purjehdusominaisuuksiin, tasapainoon ja luovikulmiin. Kajuuttaa ei tarvita kun kippari viihtyy hyvin kannella 24/7. Ohjailupenkki voisi samalla toimia wc-istuimena, jolloin olisi myös mahdollista vahingossa pudottaa lompakko, passi, veneen paperit ja kännykkä septin sekaan.

Tämä ei liity suoranaisesti veneeseen per se, mutta lisäisin tähän sivujuonteena sen että tilaat ulkomaisesta venetarvikeliikkeestä tuotteen X, jonka kuljetuksesta Suomessa vastaa Postnord. Ensin maksat tullin ja teet tulliselvityksen. Sitten tulee ilmoitus Postnordilta, että pakettisi on uudelleenohjattu noutopisteeseen Y. Odottelet ja odottelet että Postnord lähettää sinulle a)ilmoituksen että pakettisi on noudettavissa tai b) saat koodin noutolokerikkoon. Kumpaakaan ei tapahdu ja aika kuluu. Käyt paikassa Y kysymässä pakettiasi. Ei ole.

Katsot seurantatunnuksen perusteella että oho, paketti onkin noudettavissa paikasta Z ja varaudu osoittamaan henkilöllisyytesi MUTTA Postnord silti ohjaa noutoautomaatille. Näet että lähetyksen palautuspäivä on seuraava päivä.

Tässä vaiheessa alkaa rauhallisellakin keittää. Otan yhteyttä Postnordiin ja helvetin pitkän jonotusajan jälkeen saan asiakaspalvelijan kiinni. Hän sanoo että tutkitaan ja lupaa että sieltä ollaan yhteydessä. Kolmantena arkipäivänä yhteydenoton jälkeen ei vieläkään kuulu mitään ja katson seurantanumeroa. Paketti on lähtenyt paluumatkalle.

Täydellisesti sössitty. Eli pakettia on palloteltu kahdessa pisteessä, ilman että olen saanut ilmoitusta että se noudettavissa, ja kun en ole noutanut määräaikaan mennessä, paketti on lähtenyt paluumatkalle.

Ennen veneilykautta on siis myös sopivan aggressiivinen mieli. En varmaan väistä moottorivenettä.

Myydäänkö jossain optimistijollaan lyijykölejä? Joku Danforth-ankkuri voisi olla myös mukava.

Melko onnistuneeseen komboon tulee lisätä vielä hammassärky univajeella maustettuna.

Uutena kärsimyksen lähteenä mainittakoon että sy KärsimysCippo n+1 on ihan liian nopea, ajoin H-veneestä ohi vaikken erityisesti yrittänytkään. Banrnaakkelitkin ovat ihan liian pieniä kunnon jarrutukseen. kirottu Itämeri ahh ja voih!

Paras vene kärsimyksen maksimointiin : Targa 30 tai vastaavan hintaluokan paatti ja siihen kuskin penkille 30 senttinen dildo pystyyn ( nimenomaan miespuolisille kuskeille) ja siinähän se... Toisille voi olla nautintokin.

Jospa hommaisin uusia akkuja entisten eri-ikäisten ja kapasiteetiltaan eroavien jatkoksi. Saisikohan jostain tilattua näitä kiinalaisia itsesyttyviä akustoja? Niitä voisi ehkä kierrättää loppuunajetuista sähköskottereista. Harmittaa kun en tunne sähkötekniikkaa tarpeeksi kärsimyksen sähköistämiseen.

Olisiko toimimaton ankkurivinssi parempi kuin pätkittäin toimiva vai kärsisinkö enemmän ilman vinssiä? Mutaisen kettingin repiminen käsipelillä hyhmäisestä vedestä kantta sotkemaan? Valinnanvaraa eri ankkureissakin taitaa olla, jos hitsauttaisi omansa ruostuvasta bulkkiteräksestä ja jättäisi galvanoimatta?

Surkein vakuutusyhtiö veneilijän kannalta?

Vastaus kaikkeen on: Buster