tai miksei muiltakin...Voisko joku kertoa miten toimia kun oma rakas on vakavasti masentunut?
Onko parempi että annan olla rauhassa omissa oloissaan,vai koitanko piristää jotenkin...? Kun välillä tuntuu että olis parempi olla jossain muualla kuin kotona "häiritsemässä",välillä taas vaikuttaa että mun läsnäolo on hyvästä...?
Osaako joku sanoa jotain...?
Onko parempi että annan olla rauhassa omissa oloissaan,vai koitanko piristää jotenkin...? Kun välillä tuntuu että olis parempi olla jossain muualla kuin kotona "häiritsemässä",välillä taas vaikuttaa että mun läsnäolo on hyvästä...?
Osaako joku sanoa jotain...?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ole varovainen!!!! liikut vaarallisilla vesillä. itse käytin kaiken rakkauteni ja myötätuntoni poikaystäväni auttamiseen. lopulta jäljellä vain tyhjä kuori, jolla ei ole enää kiinostusta ketään tai mitään kohtaan. seurasi ero ja poitsun yli kuukauden mittainen jakso suljetulla, itsekin olen hoidossa, pian todennäköisesti lääkkeillä...MUISTA PITÄÄ HUOLTA ITSESTÄSIKIN!!! OLEN TOSISSANI!!!!tuki voi auttaa- tai sitten ei. sä et saa sairasta tajuumaan jotakin, mitä se itse ei tajua, siinä vaan hajottaa ittensä.
tilannetta, vaikea on varmaan antaa ohjetta, joka sopii kaikille. Jos hän haluaa olla rauhassa, anna rauhaa ja jos hän kaipaa piristystä, piristä. Tärkeää varmaan on myös kuunnella jos hän haluaa avautua ja puhua. Masennus tilaa on vaikea ymmärtää jos ei ole itse kokenut...Tzemppiä.
Joskus läheisyys auttaa, mutta siihen todellakin tarvitaan herkkiä tuntosarvia, jotta osaa tunnistaa erilaiset mielialat. Tärkeintä on, ettei syyllistä masentunutta välillä ristiriitaisistakin puheista: yhtenä päivänä masentunut voi väittää, ettei halua missään nimessä mukaasi kaupungille, toisena päivänä saattaa suuttua siitä, ettet kysy häntä mukaasi.
Itse kaipaisin joskus alakulon hetkinä piristystä. Tosin masennukseni on lievää ja selviän sen kanssa niin kauan kuin ajatukseni pysyvät valoisina. Juuri siksi kaipaisin ajatusten harhauttamista toisaalle silloin kun ne juuttuvat synkälle radalleen.
Elämänkumppanini ei tätä ikävä kyllä ole ymmärtänyt, vaan hermostuu ja tuntee itsensä avuttomaksi, kun muutun itkuiseksi ja ahdistuneeksi. Ja välillä sortuu myös syyllistämiseen, kun yrittää tulkita käytöstäni kuten terveen ihmisen käytöstä. Olen koettanut joskus ehdottaa, että hän heittäytyisi hölmöksi, kun huomaa ensimmäisiä hälytysmerkkejä, mutta tositilanteessahan sellainen helposti unohtuu.
En kuitenkaan odota, saati vaadi, häneltä mitään, vaan otan minkä saan ja olen kiitollinen siitä, että hän jaksaa kanssani tätä vuoristorataa. Ja ymmärrän paremmin kuin hyvin sen, että hän välillä häipyy hermot kireällä asunnostamme. Kunpa voisin minäkin ottaa itsestäni välillä lomaa!
Aika tutulta kuullosti,tosiaan kristallipalloa tai tuntosarvia tarvii, jotta mun mieltä osaisi ennustaa. Olen vakavasti masentunut ja tuntuu useimmiten siltä, että haluaisi olla rauhassa. Johtuu siitä, etten jaksa miettiä kuin itseäni ja en jaksa näytellä iloista ellen sitä ole. Kuitenkin olen kumppanini kanssa yhdessä ja tiedän että ilman häntä minulla ei olisi mitään. Ajatukset ja teot ovat usein ristiriidassa, se pitää muistaa.
...edes tajunnuut kuinka vakavasti masentunut hän on,ei ole lääkkeet auttaneet ja on alkanut jo puhua ettei jaksa jos koko elämä tulee olemaan tätä..tuntuu niin pahalta kun en osaa auttaa vaikka kuinka tahtoisin..
Masentuneenakin hän on elämäni mies,enkä kestä ajatusta elämästä ilman häntä..Voin kai enää vain toivoa käännettä parempaan..???
Masennus on sairaus, jossa toisen läsnäolo saattaa ehkä vähän lohduttaa mutta ei siitä varsinaista parantavaa hyötyä ole.
Ensimmäiseksi miehen on saatava lääkitys kuntoon. Yleisesti ensilääkitys määrätään niin pienellä annoksella ettei vaikutusta voi havaita minkäänlaista: annoksen tuplaaminen olisi siis paikallaan - eli lääkäriin. Mikäli annostus on jo nyt suuri, on lääkkeen vaihto yksi mahdollisuus.
Entäs terapia? Ilmeisesti mies on varsin nuori, joten mahdollisuudet Kelan korvaamaan terapiaan ovat olemassa. Niitä parantaa vielä, jos hän käy työssä ja asiat ovat muutenkin suunnilleen kunnossa.
Mitään "käännettä" ei todellakaan ole odotettavissa ainakaan parempaan päin, jos sairaus jätetään vaille asianmukaista hoitoa. Kaikki mahdollisuudet täydelliseen paranemiseen ovat olemassa, kunhan ei jäädä vain istuskelemaan ja odottamaan.
Vinkkejä, jotka voi ehkä toimia:
-älä patista, äläkä sano:piristyhän nyt. Ne ei auta ..masentavat edelleen.
-Jos voit tee konkreetista, jos esim. masentuneella vaikeuksia huushollin siistinä pitämisessä, tee kotitöitä, pese pyykkiä jne.
- ota vastuuta mahdollisista lapsistanne.
- ole valmis kuuntelemaan masentuneen tuntoja
- ole levollinen ja huolehdi omasta jaksamisestakin
- jos masentunut haluaa lenkkikaveria sinusta, mene ilomielin mukaan
-ole tukena hoidossa, jos masentunut hycäksyy sen
- joskus kahvikupponen voi ilahdutta masentunutta
- älä yritä liikoja
kertoi pääpiirteissän sen, mitä mieltä itsekin olen. Lisäisin vielä, masennus on sairaus, josta paranee. Paranemisvauhti on vain erilainen eri ihmisillä. Minulla on ensimmäisestä diagnoosista ja lääkereseptistä yli kolme vuotta aikaa ja olen edelleen sairas (nyt lievä masennus). Läheisten tuki on tärkeä, mutta läheisille tärkeintä on huolehtia itsestään tai on kohta kaksi sairasta. Jaksamista vain sinulle!