42v ja edelleen nuppi ihan sekaisin kasvatuksesta. En voi sietää äitiäni, toivon hänen kuolemaansa ja yhtä lailla isäpuoleni kuolemaa. Tämä jo 80-luvulta asti talossa ollut on kahden veljeni biologinen isä.
Minulle hän teki kaikintavoin selväksi 17v asti että en ole hänen poikansa. Sitten muutin poies. Väkivaltaa ja sadistista käytöstä, yleensä äidiltä piilossa. Äiti uskoo tätä miestä tänäkin päivänä ja mies mustamaalaa minua ja nauttii tilanteesta. Alkoholi näytteli Jumalan roolia 90-luvulla, aina löytyi syy sitten raivota ja lyödä jne. Arvoton esikoinen ei kelvannut millään tavalla vaikka mitä tein. Koulumenestys ei ollut riittävää 8.6 keskiarvolla., kavereita ei saanut nähdä jos heidän vanhempansa eivät olleet tarpeeksi koulutettuja. Aivan sairasta.
Minulla on sisällä patoutunutta suunnatonta vihaa ja raivoa minkä pelkään purkautuvan pahimmalla mahdollisella tavalla. En voi sietää heitä. Näen väkivaltaisia unia joka kuukausi edelleen ja tunne elämäni on aivan uskomattoman epätasapainosta.
Olen harkinnut terapiaa mutta käytyäni siellä 4 krt olen huomannut saavani parempaa helpostusta ahdistukseen kirjoittamalla.
Haluaisin tappaa heidät mutta en aikuisena sellaiseen ryhdy, en halua myöskään vankilaan enkä työuraani tuhota. Silti minussa kytee. Kytee rajusti. Kaikki lomapyhät ym merkkipäivät isän /äitienpäivät ovat minulle puhdasta wc-ankkaa aivoihin. En kykene millään muotoa tuntemaan mitään, mitään muuta kuin vihaa ja katkeruutta.
Olen ajatunut henkiseen nurkkaan näiden ajatusteni kanssa. Ajattelin jos tämä avautuminen tänne helpottaisi.
Paskaa.
Minulle hän teki kaikintavoin selväksi 17v asti että en ole hänen poikansa. Sitten muutin poies. Väkivaltaa ja sadistista käytöstä, yleensä äidiltä piilossa. Äiti uskoo tätä miestä tänäkin päivänä ja mies mustamaalaa minua ja nauttii tilanteesta. Alkoholi näytteli Jumalan roolia 90-luvulla, aina löytyi syy sitten raivota ja lyödä jne. Arvoton esikoinen ei kelvannut millään tavalla vaikka mitä tein. Koulumenestys ei ollut riittävää 8.6 keskiarvolla., kavereita ei saanut nähdä jos heidän vanhempansa eivät olleet tarpeeksi koulutettuja. Aivan sairasta.
Minulla on sisällä patoutunutta suunnatonta vihaa ja raivoa minkä pelkään purkautuvan pahimmalla mahdollisella tavalla. En voi sietää heitä. Näen väkivaltaisia unia joka kuukausi edelleen ja tunne elämäni on aivan uskomattoman epätasapainosta.
Olen harkinnut terapiaa mutta käytyäni siellä 4 krt olen huomannut saavani parempaa helpostusta ahdistukseen kirjoittamalla.
Haluaisin tappaa heidät mutta en aikuisena sellaiseen ryhdy, en halua myöskään vankilaan enkä työuraani tuhota. Silti minussa kytee. Kytee rajusti. Kaikki lomapyhät ym merkkipäivät isän /äitienpäivät ovat minulle puhdasta wc-ankkaa aivoihin. En kykene millään muotoa tuntemaan mitään, mitään muuta kuin vihaa ja katkeruutta.
Olen ajatunut henkiseen nurkkaan näiden ajatusteni kanssa. Ajattelin jos tämä avautuminen tänne helpottaisi.
Paskaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rohkea kirjoitus. Onko lähestyvä äitienpäivä vaikea päivä vai miten hoidat/hoidatte tällaiset?