Haluan susta irti

Haluan miehen, joka ei moiti tai arvostele. Pitää kuin kukkaa kämmenellä. Rakastaa ja tukee. On epäitsekäs ja uskoo mielellään Jumalaan. Ei itketä ja aiheuta pahaa mieltä. Halua loukata tai satuttaa. Sitten kun pääsen tästä jaloilleni.

Tällä hetkellä lähes samanlainen olo kuin silloin, kun kolme vuotta sitten lähdin hänen luotaan. Lähdin päättäväisesti, sulkien oven jälkeeni. Menin lähimpään juottolaan ja vedin pääni täyteen. Seuraavan päivän olin töistä rokulissa.

Kahtena keväänä olen joutunut turvautumaan laitoshoitoon, kun olen voinut hänen vuokseen niin huonosti. Tällä hetkellä alkoholi ei onneksi ole ongelma, mutta elämänhalu puuttuu. Itken vaan ja makoilen sängyllä.

Olen rukoillut Jumalalta apua, että pääsisin hänestä irti ja voisin olla vapaa. Välillä menee aikoja, jolloin en törmää häneen missään. Nyt näimme, minulla oli ihanaa hänen kanssaan, kunnes hän teki sen taas. Satutti sanoilla kunnolla.

Ei tämä ole mitään elämää. Minulla on ihanat läheiset, kavereita jonkin verran. Silti olen syvästi masentunut vaan. Psykologikontaktissa eilen netin kautta puhuin asiasta. Terapeuttini sanoi, ettei tuo ihmissuhde ole hyväksi minulle. Sanoi, että minun pitäisi jättää hänet kokonaan ja löytää itselleni seurustelusuhde. Sellainen, mikä tukisi omaa vointiani.

Tuntuu vaan oikeasti siltä, että en halua sen syvemmin tutustua kehenkään mieheen. Kaverina voin pitää, mutta muuten ei jaksa kiinnostaa. Olen systemaattisesti torjunut kaikki yhteydenotot miehiltä jo pidempään. Tiedän että "ihastukseni" pyörittää muita naisia. En merkitse hänelle mitään, vaikka hetkittäin aina esittääkin jotain muuta.

Ja olen siis voinut tässä välillä paremminkin. Ne ovat olleet niitä aikoja, kun en ole vahingossa törmännyt häneen missään. Olen jaksanut liikkua, hymyillä, olla iloinen, tavata ihmisiä. Mutta jokin lakkaa olemasta minussa, kun hän saapuu paikalle. En tiedä miten suhtautuisin häneen. Lähdin taas samantien mukaan, se oli menoa. Joskus olen onnistunut torjumaan hänet.

Olen kääntynyt kannoillani, heti kun olen hänet nähnyt. Tervehtinyt ja häipynyt samantien. Silloin on ollut jotenkin voimasnnuttava olo, kun siinä olen onnistunut. En minä halua, että kukaan pääsee enää tuolla tavoin satuttamaan minua. Ei minua saa kohdella huonosti. Hänessä on toinen puoli supliikki ja mukavakin, huomioiva. Toinen puoli on pelottavan musta ja täysin armoton. Epäilen vielä, että se on enemmän totta hänessä.