Jäin miettimään niitä Hellstenin sanoja. Että rakkaudessa katsotaan toinen täysin hyväksyen, kunnioittaen ja vapaasta tahdosta. Onko mulla oikeutta edes ajatella että ansaitsen rakkautta? Ymmärrystä? Hyväksyntää. Olen valmis ottamaan taka-askeleen mielessäni jo valmiiksi. Jalosti ansaitset parempaa.. mutta onko se " jaloa" vai onko se sitten mun pelkuruutta lähestyä ja ottaa takkiin. Tällä ajatuksella torjunut sekä omat tunteet että mahdollisesti toisen jos niitä ollut. Mietin tätä ylipäätään. En ajatellen sua vaikka olet nyt esimerkki. Onko mun ajatukset mun mielessä oikeita vai onko ne vain vakiovastauksia joiden taakse paeta? Olen peilannut ajatuksia sinun kanssasi miettien omaa ajatussekasotkua. Best luck for You but how about me?
Ajatuksia iltaan
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuon takia ne sanoo, että pitää rakastaa itseään. Koska muuten helposti mitätöi toisen tunteet eikä anna hänen rakastaa. Joka on ymmärrettävää, mutta pitää työstää sitä itsensä hyväksymistä.
Juuri noin se menee! Pahimmassa tapauksessa ajaa itse toisen pois mitätöinnillä.
Toinen rakastaa, olisi valmis hyväksymään vastapuolen omana itsenään. Silti, torjunnan takia antaa toisen mennä. Ei siksi, ettei olisi valmis yrittämään ja ymmärtämään mistä torjunta johtuu (ehkä intuitio kertoo molemminpuolisuudesta), mutta torjuntaa on kunnioitettava ja se on osa ihmisen on tahdon kunnioittamista. Jos ei ole valmis osoittamaan omaa haluaan, ei ole myöskään tahtoa yhteiseen. Pelkät tunteet ei riitä suhteeseen alun jälkeen, sen pariksi tarvitaan tahto.
Miksi sulla ei olisi oikeutta? Ajattelisitko niin jostain toisesta ihmisestä että hänellä ei ole oikeutta rakastaa. Ja tuokin että rakkaudessa on mielestäni eri tasoja. Miksei voisi varovaisesti lähestyä toista ja jutella tunteista? Aloittaa tutustuminen varovaisesti. Ehkä se on enemmän pelkoa tuntea rakkautta. Silloin kun olin masentunut ja aloin toipua positiiviset tunteet pelottivat ja ahdistivat koska niihin ei ollut tottunut. Jos ei ole saanut kokea rakkautta se on pelottavaa koska se on vierasta. Tunnistan tuon myös itsessäni.
Kun muistaa Jumalan nimen, jota ei turhaan mainita niin tietää erottaa antikristillyyden omasta uskostaan?
Eli et koe ansaitsevasi rakkautta, koska et tunne sisintä itseäsi.. no kuka minä olen opettamaan, jokainen tekee omat valintansa, mutta sinä et ole sinun ajatukset/menneisyys, joten olet rakkauden arvoinen, kun opit rakastamaan itseäsi ja annat itsellesi anteeksi.