Tarvitseeko ihastuakseen tuntea toista juurikaan? Mielestäni ihastuminen on se vaihe kun intuitiivisesti vain kiinnostuu toisesta ihmisestä. Miksi joku pakenee jo silloin jos häneen vain ihastuu, ja sanoo ettet sä tunne mua lainkaan? Totuushan se on. Muttei estä mua ihastumasta.
Ihastuminen
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan hyvä pointti toisaalta. Itselle on tulee siitä ihastumisesta sellainen tunne että pitää olla parempi versio itsestään kokoajan. Oli sitten kyse omasta ihastuksesta tai molemminpuolisesta. Jos välien lähentymistä ei tapahdu edes tutustumisasteelle on se uuvuttavaa. Varsinkin silloin kun ihastuu aikana jolloin on henkisesti heikoilla.
Ei estä muakaan. Ihastuminen on niin tahdotonta jotenkin, ainakin mulla. Se tulee eikä itse voi siihen mitenkään vaikuttaa. Jokuhan saattaa paeta ihan arkuuttaan jos itsekin ihastuu. Se kun on joskus tosi vahva kokemus.
Ei tarvitse, ihastuminen on hauska tapahtuma. Kuka ihastuu mihinkiin piirteisiin, hiuksiin, kasvoihin, olemukseen. Jos jonkinlainen yhteys syntyy, pääsee nauttimaan toisen seurasta tai muunkaltaisesta kanssa käymisestä, on ihastumisen kaunis tunne taattu. Jokin pelko ihmistä ohjaa, jollei salli itsensä ihastua, tunne vaatii rohkeutta, mutta pelkää osoittaa kiintymystä toista ihmistä kohtaan, vaikka se on täysin luonnollista.
https://youtu.be/RLtE1D79Krg
Näinpä. Ihastuminen on kuin löysä vesiripuli, se tulee vaan eikä sitä voi estää tulemasta.
Yritän kuitenkin välttää paskomasta housuuni.