... https://www.is.fi/viihde/art-2000007967083.html lapsia. Olkaa huomaavaisia uteluissanne. Nainen on silti aina tärkeä ❤️
Kaikki eivät saa...
Anonyymi
25
84
Vastaukset
- Anonyymi
Ei se haittaa.
Niin on mieskin. Mun exän veli vaimoineen ei voi saada lasta. Muistan, kun esikoista odottaessa käytiin siellä kylässä ilmoittamassa, että poika tulee. Vaimolle se oli kova paikka ja itku tuli. Exä taas loukkaantui siitä. Alkoi pitkä sota, mille itse en voinut mitään. 🙄
Ei lapsettomuudesta kärsivän tunteita pidä mitätöidä ja jyrätä. Moni lapsen saanut ei enää osaa edes samaistua lapsettomuuteen. Voi olla vain pahoillaan. 🙄- Anonyymi
Miten se sinun exä tuosta loukkaantui?
Ihme tyyppi.
Olen huomannut että jotkut ihmiset jotka touhottavat omien lastensa kanssa olettavat että ne lapset olisivat muillekin maailman napa. Nykyään tuumaan näihin juttuihin vaan, että: Mjaa, sataakohan iltapäivällä? Useimmat eivät tule enää uudelleen touhottamaan.
T. Mies 45 v. Anonyymi kirjoitti:
Miten se sinun exä tuosta loukkaantui?
Ihme tyyppi.
Olen huomannut että jotkut ihmiset jotka touhottavat omien lastensa kanssa olettavat että ne lapset olisivat muillekin maailman napa. Nykyään tuumaan näihin juttuihin vaan, että: Mjaa, sataakohan iltapäivällä? Useimmat eivät tule enää uudelleen touhottamaan.
T. Mies 45 v.No hänestä vissiin se toisen itkeminen oli väärä reaktio tms. Alkoi viestittämään sitten kotoakäsin kaikkea, eikä antanut toisen vaan olla. Siitä tosiaan alkoi pitkä hiljainen kausi... ei noi vieläkään taida exän luona käydä? Täällä mun luonakin ovat eron jälkeen käyneet. Ja pojan ksnssa käyvät kalassa usein.
- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No hänestä vissiin se toisen itkeminen oli väärä reaktio tms. Alkoi viestittämään sitten kotoakäsin kaikkea, eikä antanut toisen vaan olla. Siitä tosiaan alkoi pitkä hiljainen kausi... ei noi vieläkään taida exän luona käydä? Täällä mun luonakin ovat eron jälkeen käyneet. Ja pojan ksnssa käyvät kalassa usein.
No johan nyt on. Varsin ymmärrettävää, että pääsee itku tuollaisessa tilanteessa, kun on itselläkin ollut suuri toive lapsesta.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
No johan nyt on. Varsin ymmärrettävää, että pääsee itku tuollaisessa tilanteessa, kun on itselläkin ollut suuri toive lapsesta.
- SheenaJuu. Vähän nolo farssi silloin, mutta jälkeenpäin sitten huomasin onnekseni, ettei rxlsnkoni ja hänen vaimonsa minua syyttäneet hommasta. Exällä tosin taitaa olla yhä ”heihinkin” viileät välit...
Mjoo. Yleensä 1/50 on huomaavainen.
- Anonyymi
Omaa tyhmyyttä on, jos on saanut yhdenyönsuhteelta sukupuolitaudin joka on tehnyt hedelmättömäksi. Jos poikaystävä haaveilee perheestä niin kannattaisi vaihtaa nuorempaan ja hedelmällisempään.
- Anonyymi
Taitaa olla aika harvinainen syy lapsettomuuteen.
Jos naisen poikaystävä haaveilee perheestä, niin naisen kannattaa siis vaihtaa nuorempaan ja hedelmällisempään? Eli alkaa lesboksi vai?
- Anonyymi
Kaikki naiset ei löydä komeaa top 10 miestä ja siksi eivät lapsiakaan voi tehdä. Tuollaiselle tavis naiselle ei tavis miehet kelpaa ja sitähän se itkee ettei saanut komeaa miestä siittämään kakaraa.
- Anonyymi
Idiootti ei taas lukenut koko juttua 🙄
- Anonyymi
Lue loppuun. Ei saa lasta!
- Anonyymi
Rahalla saa hevosen, mutta rahalla ostetulla hevosella ei pääse minnekään, se on kelvoton, arvoton :D
Se ei ole kenellekään helppo paikka, jos ei toiveista ja haaveista huolimatta lasta koskaan saa. Itse olen joutunut asian kanssa painimaan pitkään, ja vasta nyt vanhempana olen sinut lapsettomuuteni kanssa. Jos endometrioosista huolimatta olisin raskaaksi tullut, en olisi lasta voinut kantaa. Selkäni kun ei raskautta kestä. Siinä mielessä on helpompaa ollut olla sinkku, kun ei ole tullut mistään suunnasta painostusta perheen perustamiselle tai sukulaisten uteluita.
Vuosia sitten, jo ennen hyppyä, olin kerran raskaana vähän päälle kakskymppisenä, mutta sain silloin ennenaikaisen keskenmenon. Vuosien saatossa ei ole ollut helppo seurata vierestä, kuinka ystävät, tuttavat ja sukulaiset ovat saaneet lapsia. Vanhempieni puolesta harmittaa, kun ainoana lapsena he eivät tule saamaan lapsenlapsia.On se muuten harmillista myös toisinpäin.. eli ei suurin surminkaan halua lasta ja pämähtää paksuksi. Näin kävi minulle. Oli lähteä siinä touhussa henki niin itseltä kuin lapseltakin .. siis raskaudesta.
Nyt jo vuosia tiennyt etten saa tehdä lasta. Kroppa ei kestä. Enkä kyllä haluaisikaan. Jos olisin tiennyt sen minkä nyt tiedän, olisin keskeyttänyt raskauteni jo alkuunsa.
Olen iloinen tavallaan pojastani, mutta ei hänkään ole tervettä päivää nähnyt koko elämänsä aikana..
Rakastan häntä, mutta olisi ollut parempi jos hän ei olisi syntynyt. Kylmää.. mutta totta.
Lapset ovat ihania kunhan eivät ole omia. Sanoisin jopa näin. En kuulu niihin ihmisiin jotka pitävät vauvoja söpöinä ja kärsii vauvakuumeesta. En ole kovin äidillinen persoona ja en koskaan ole halunnut äidiksi. Silti olen ihan kohtalaisen hyvä äiti. Mutta se on enimmiltään tunnollisuutta ja velvollisuutta kuin halua olla äiti.
En valita.. olen tieni itse valinnut ja mallikkaasti olen sen hoitanut. Niin hyvin ettei omatuntoni soimaa. En vain ole luonteeltani kovin äidillinen...Pikku-pirpana kirjoitti:
On se muuten harmillista myös toisinpäin.. eli ei suurin surminkaan halua lasta ja pämähtää paksuksi. Näin kävi minulle. Oli lähteä siinä touhussa henki niin itseltä kuin lapseltakin .. siis raskaudesta.
Nyt jo vuosia tiennyt etten saa tehdä lasta. Kroppa ei kestä. Enkä kyllä haluaisikaan. Jos olisin tiennyt sen minkä nyt tiedän, olisin keskeyttänyt raskauteni jo alkuunsa.
Olen iloinen tavallaan pojastani, mutta ei hänkään ole tervettä päivää nähnyt koko elämänsä aikana..
Rakastan häntä, mutta olisi ollut parempi jos hän ei olisi syntynyt. Kylmää.. mutta totta.
Lapset ovat ihania kunhan eivät ole omia. Sanoisin jopa näin. En kuulu niihin ihmisiin jotka pitävät vauvoja söpöinä ja kärsii vauvakuumeesta. En ole kovin äidillinen persoona ja en koskaan ole halunnut äidiksi. Silti olen ihan kohtalaisen hyvä äiti. Mutta se on enimmiltään tunnollisuutta ja velvollisuutta kuin halua olla äiti.
En valita.. olen tieni itse valinnut ja mallikkaasti olen sen hoitanut. Niin hyvin ettei omatuntoni soimaa. En vain ole luonteeltani kovin äidillinen...Pystyn hyvin ymmärtämään tilanteesi. Huono terveyshän, ja vielä itse aiheutettu, on itsellä syy lapsettomuuteen. En mä oo koskaan varsinaisesti päättänyt että haluan tai en halua lapsia, mutta jotenkin sitä silloin parikymppisenä oli tietoinen ajatus siitä että perustaa jossain vaiheessa perheen, koska se vaan kuului tehdä.
Ehkä näin jälkikäteen, ja etenkin menneen vuoden aikana olen miettinyt sitä, että on ehkä parempikin ettei mulla ole lapsia. Kun en koirastakaan pysty yksin huolehtimaan, niin miten pystyisin lapsesta huolehtimaan. Varsinkin kun olotila on tuskainen jatkuvasti.
Jos tulisin vielä raskaaksi, mun olisi pakko tehdä abortti. Joten siinä mielessä ei ole vuosien yksinolo miehettömänä, ja treffailemattomana sinkkuna ollut mitenkään vaikeaa. Eikä sekään ole huono tilanne, että omalla kohdalla alkaa kohta olemaan lapsentekovuodet jo takanapäin, eikä tarvitse niin paljoa stressata raskaudenpelosta peittoa heiluttaessa.
Aika näyttää mitä elämä tuo tullessaan. Nyt oli vuorokauden verran kiva katsella kun sillä "pienokaisellani" oli suurimman osan porukoilla viettämästäni ajasta leveä hymy kasvoillaan sen vuoksi, että sai minut sinne luokseen pitkäksi ajaksi.Lauruska kirjoitti:
Pystyn hyvin ymmärtämään tilanteesi. Huono terveyshän, ja vielä itse aiheutettu, on itsellä syy lapsettomuuteen. En mä oo koskaan varsinaisesti päättänyt että haluan tai en halua lapsia, mutta jotenkin sitä silloin parikymppisenä oli tietoinen ajatus siitä että perustaa jossain vaiheessa perheen, koska se vaan kuului tehdä.
Ehkä näin jälkikäteen, ja etenkin menneen vuoden aikana olen miettinyt sitä, että on ehkä parempikin ettei mulla ole lapsia. Kun en koirastakaan pysty yksin huolehtimaan, niin miten pystyisin lapsesta huolehtimaan. Varsinkin kun olotila on tuskainen jatkuvasti.
Jos tulisin vielä raskaaksi, mun olisi pakko tehdä abortti. Joten siinä mielessä ei ole vuosien yksinolo miehettömänä, ja treffailemattomana sinkkuna ollut mitenkään vaikeaa. Eikä sekään ole huono tilanne, että omalla kohdalla alkaa kohta olemaan lapsentekovuodet jo takanapäin, eikä tarvitse niin paljoa stressata raskaudenpelosta peittoa heiluttaessa.
Aika näyttää mitä elämä tuo tullessaan. Nyt oli vuorokauden verran kiva katsella kun sillä "pienokaisellani" oli suurimman osan porukoilla viettämästäni ajasta leveä hymy kasvoillaan sen vuoksi, että sai minut sinne luokseen pitkäksi ajaksi.Aika lailla siinähän olet oikeassa että miten sitä huolehtisikaan toisesta kun itsestään huolehtimiseen menee kaikki aika ja energia.
Tasan ei mene onnen lahjat. Mutta näillä korteilla pelataan mitä on annettu...
Pääsit porukoillesi.. kiva juttu. Tulee hyvä mieli kun näkee miten koirus nauttii läsnäolostasi. Se on ehdotonta rakkautta. Olen nuorempana haaveillut koiruksen hommaamista sit eläkkeellä, mutta haaveeksi jää.
Kun ei pysty huolehtimaan, niin ei kannata edes ajatella. Vaikka kivahan se koira olisi, pitää muistaa että siitä pitää pystyä huolehtimaan. Se on elävä olento ja vastuu siitä on kuin pikkulapsesta.
Minä makoilen sängyssä ja palstailen.. eli yhtä suurta juhlaa koko äitienpäivä.. ratkiriemukasta biletystä.. kohokohtana oli lautasellinen lakritsijäätelöä.. eli suunillleen menee päivä ihan samoin kuin muutkin sunnuntait. Lepäillen.
Saan silti vielä ehkä muutaman hyvän vuoden jos hoidan itseäni hyvin ja käy hyvä tuuri. Joudun lepäilemään paljon jotta jaksan arjessa ja nykyään kun joudun itse huolehtimaan kaikesta, mutta kiitollinen olen että kipuja ei juurikaan ole ollut vielä.
Mutta kaiken kanssa oppii elämään. Minä ihailen sinua ja sinnikkyyttäsi. Sinulla on hyvä asenne ja oikea suhtautumistapa elämään. Eikä mielestäni pelkästään omaan elämääsi vaan noin yleisesti ottaen. Pidän tyylistäsi.Pikku-pirpana kirjoitti:
Aika lailla siinähän olet oikeassa että miten sitä huolehtisikaan toisesta kun itsestään huolehtimiseen menee kaikki aika ja energia.
Tasan ei mene onnen lahjat. Mutta näillä korteilla pelataan mitä on annettu...
Pääsit porukoillesi.. kiva juttu. Tulee hyvä mieli kun näkee miten koirus nauttii läsnäolostasi. Se on ehdotonta rakkautta. Olen nuorempana haaveillut koiruksen hommaamista sit eläkkeellä, mutta haaveeksi jää.
Kun ei pysty huolehtimaan, niin ei kannata edes ajatella. Vaikka kivahan se koira olisi, pitää muistaa että siitä pitää pystyä huolehtimaan. Se on elävä olento ja vastuu siitä on kuin pikkulapsesta.
Minä makoilen sängyssä ja palstailen.. eli yhtä suurta juhlaa koko äitienpäivä.. ratkiriemukasta biletystä.. kohokohtana oli lautasellinen lakritsijäätelöä.. eli suunillleen menee päivä ihan samoin kuin muutkin sunnuntait. Lepäillen.
Saan silti vielä ehkä muutaman hyvän vuoden jos hoidan itseäni hyvin ja käy hyvä tuuri. Joudun lepäilemään paljon jotta jaksan arjessa ja nykyään kun joudun itse huolehtimaan kaikesta, mutta kiitollinen olen että kipuja ei juurikaan ole ollut vielä.
Mutta kaiken kanssa oppii elämään. Minä ihailen sinua ja sinnikkyyttäsi. Sinulla on hyvä asenne ja oikea suhtautumistapa elämään. Eikä mielestäni pelkästään omaan elämääsi vaan noin yleisesti ottaen. Pidän tyylistäsi.Kiitos. Samoin on sinulla. Kun on tarpeeksi monta kertaa ollut oman kuolevaisuutensa kanssa tekemisissä, ja selvinnyt pahoista paikoista, ei pikku jutut ja ongelmat ole niitä suurimpia mörköjä jotka valloittavat koko maailman. Tai edes niitä maailmanloppuja.
En sitten tiedä onko se sinnikkyyttä vai pelkkää itsepäisyyttä, mutta välillä tulee niitä hetkiä jolloin olisi ymmärrettävää luovuttaa hetkeksi, mutta siitä huolimatta ei sitä tee. Tästä tulee mieleeni esimerkki siitä kun silloin vuosi sitten helmikuussa olin paria viikkoa aiemmin lopettanut tupakoinnin, ylirasitustila oli päällä liiasta liikkeellä olosta, ja silloisen tukarin lähtiessä meidän tapaamisesta, totesin meneväni tupakalle, ja lakon päättyvän. Mut sitten tuli hetken päästä ajatus, että ei hitto, en mene. En luovuta. Enkä mennyt.
Toisaalta mulla on äitini sisarensa kanssa vauvasta lähtien antanut esimerkkiä siitä, kuinka sairaudesta ja kivuista huolimatta voi elää suhteellisen hyvää elämää, katkeroitumatta, ja mustalla huumorilla höystettynä. Se on antanut mallia siihen, että tiedän sen paremman päivän tulevan vielä, kuten on omallakin kohdalla jo kertaalleen käynyt.
Mulla on kummallakin puolella sukua vahvoja naisia, niin sukuun syntyneitä kuin naituja, jotka vaikeuksista huolimatta eivät ole luovuttaneet. Se on antanut itsellenikin lisäboostia, mutta myöskään ei olla voivoteltu kenenkään takia, tai ruvettu kohtelemaan eri tavalla. Aina on saanut olla oma itsensä, ja apua on saanut aina kun on sitä tarvinnut ja pyytänyt.
Tiedän että huominen päivä tulee olemaan yhtä tuskaa, ja päivä meneekin lepuutellessa, mutta siitä tiedosta huolimatta halusin käydä vielä koiruuden kanssa lenkillä kotiin palattua. Hänelle se on nautinnollista kun pääsee haistelemaan toisten koirien jättämiä jälkiä. Huolimatta siitä että se oli kolmas lenkki tälle päivälle, ja yhteensä neljäs reilun vuorokauden aikana, joista kolme tein ilman rollaa. Pellolla on hankala sitä käyttää, mutta pidän siellä kävelyssä, kun heinäpelto on nivelrikkoisille polville hyvä alusta kävellä. Se oli kuitenkin sen arvoista.
Tekee silloin kun pystyy, ja nauttii liikkumisesta silloin kun pystyy. Kun tulee se huono hetki tai päivä, voi silloin olla armollinen itselle, eikä vaadi itseltään sellaista mitä ei sillä hetkellä pysty tekemään, tai on liian ylivoimaista. Kaikkeen lopulta tottuu ja turtuu, kun tarpeeksi kauan jotain tekee tai jättää tekemättä.
Miten sitä voi muutoinkaan viettää sitä äitienpäivää, tai ylipäätään mitään vapaapäivää, kuin ottaen rennosti ja akkuja lataillen, sekä itseään hemmotellen. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, ja muiden on turha narista toisen päätöksistä.Lauruska kirjoitti:
Kiitos. Samoin on sinulla. Kun on tarpeeksi monta kertaa ollut oman kuolevaisuutensa kanssa tekemisissä, ja selvinnyt pahoista paikoista, ei pikku jutut ja ongelmat ole niitä suurimpia mörköjä jotka valloittavat koko maailman. Tai edes niitä maailmanloppuja.
En sitten tiedä onko se sinnikkyyttä vai pelkkää itsepäisyyttä, mutta välillä tulee niitä hetkiä jolloin olisi ymmärrettävää luovuttaa hetkeksi, mutta siitä huolimatta ei sitä tee. Tästä tulee mieleeni esimerkki siitä kun silloin vuosi sitten helmikuussa olin paria viikkoa aiemmin lopettanut tupakoinnin, ylirasitustila oli päällä liiasta liikkeellä olosta, ja silloisen tukarin lähtiessä meidän tapaamisesta, totesin meneväni tupakalle, ja lakon päättyvän. Mut sitten tuli hetken päästä ajatus, että ei hitto, en mene. En luovuta. Enkä mennyt.
Toisaalta mulla on äitini sisarensa kanssa vauvasta lähtien antanut esimerkkiä siitä, kuinka sairaudesta ja kivuista huolimatta voi elää suhteellisen hyvää elämää, katkeroitumatta, ja mustalla huumorilla höystettynä. Se on antanut mallia siihen, että tiedän sen paremman päivän tulevan vielä, kuten on omallakin kohdalla jo kertaalleen käynyt.
Mulla on kummallakin puolella sukua vahvoja naisia, niin sukuun syntyneitä kuin naituja, jotka vaikeuksista huolimatta eivät ole luovuttaneet. Se on antanut itsellenikin lisäboostia, mutta myöskään ei olla voivoteltu kenenkään takia, tai ruvettu kohtelemaan eri tavalla. Aina on saanut olla oma itsensä, ja apua on saanut aina kun on sitä tarvinnut ja pyytänyt.
Tiedän että huominen päivä tulee olemaan yhtä tuskaa, ja päivä meneekin lepuutellessa, mutta siitä tiedosta huolimatta halusin käydä vielä koiruuden kanssa lenkillä kotiin palattua. Hänelle se on nautinnollista kun pääsee haistelemaan toisten koirien jättämiä jälkiä. Huolimatta siitä että se oli kolmas lenkki tälle päivälle, ja yhteensä neljäs reilun vuorokauden aikana, joista kolme tein ilman rollaa. Pellolla on hankala sitä käyttää, mutta pidän siellä kävelyssä, kun heinäpelto on nivelrikkoisille polville hyvä alusta kävellä. Se oli kuitenkin sen arvoista.
Tekee silloin kun pystyy, ja nauttii liikkumisesta silloin kun pystyy. Kun tulee se huono hetki tai päivä, voi silloin olla armollinen itselle, eikä vaadi itseltään sellaista mitä ei sillä hetkellä pysty tekemään, tai on liian ylivoimaista. Kaikkeen lopulta tottuu ja turtuu, kun tarpeeksi kauan jotain tekee tai jättää tekemättä.
Miten sitä voi muutoinkaan viettää sitä äitienpäivää, tai ylipäätään mitään vapaapäivää, kuin ottaen rennosti ja akkuja lataillen, sekä itseään hemmotellen. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, ja muiden on turha narista toisen päätöksistä.No kuten jo sanoin.. ihailen sinua. Edellinen viestisi vain vahvisti sitä.
Pikku-pirpana kirjoitti:
No kuten jo sanoin.. ihailen sinua. Edellinen viestisi vain vahvisti sitä.
Hyvin osaan jo kroppani tuntea. Tää päivä on enemmän kuin yhtä tuskaa. Tää päivä on sitä, että rukoilen tajunnan menetystä hetken helpotukseksi, en halua tavata ketään, enkä puhua kenenkään kanssa. Naama on valkoinen kuin lakana, ja lähes itken kivusta. Siitä huolimatta eiliset lenkit ja toissa päiväinen olivat tämän arvoisia. Tää päivä tiukasti sisällä, ja huomenna sit taas liikkeelle.
Voimia arkeesi. ❤Lauruska kirjoitti:
Hyvin osaan jo kroppani tuntea. Tää päivä on enemmän kuin yhtä tuskaa. Tää päivä on sitä, että rukoilen tajunnan menetystä hetken helpotukseksi, en halua tavata ketään, enkä puhua kenenkään kanssa. Naama on valkoinen kuin lakana, ja lähes itken kivusta. Siitä huolimatta eiliset lenkit ja toissa päiväinen olivat tämän arvoisia. Tää päivä tiukasti sisällä, ja huomenna sit taas liikkeelle.
Voimia arkeesi. ❤En olisi uskonut että toivottaisin jollekin tajuttomuutta.. sitä sinulle toivotan. Lämpimin sydämin ..
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
On se muuten harmillista myös toisinpäin.. eli ei suurin surminkaan halua lasta ja pämähtää paksuksi. Näin kävi minulle. Oli lähteä siinä touhussa henki niin itseltä kuin lapseltakin .. siis raskaudesta.
Nyt jo vuosia tiennyt etten saa tehdä lasta. Kroppa ei kestä. Enkä kyllä haluaisikaan. Jos olisin tiennyt sen minkä nyt tiedän, olisin keskeyttänyt raskauteni jo alkuunsa.
Olen iloinen tavallaan pojastani, mutta ei hänkään ole tervettä päivää nähnyt koko elämänsä aikana..
Rakastan häntä, mutta olisi ollut parempi jos hän ei olisi syntynyt. Kylmää.. mutta totta.
Lapset ovat ihania kunhan eivät ole omia. Sanoisin jopa näin. En kuulu niihin ihmisiin jotka pitävät vauvoja söpöinä ja kärsii vauvakuumeesta. En ole kovin äidillinen persoona ja en koskaan ole halunnut äidiksi. Silti olen ihan kohtalaisen hyvä äiti. Mutta se on enimmiltään tunnollisuutta ja velvollisuutta kuin halua olla äiti.
En valita.. olen tieni itse valinnut ja mallikkaasti olen sen hoitanut. Niin hyvin ettei omatuntoni soimaa. En vain ole luonteeltani kovin äidillinen...Enpä minäkään turhan äidillinen ole... Ystäväni sanoi aikoinaan, että viimeiseksi minusta, boheemista taiteilijaluonteesta olisi uskonut tulevan suurperheen äiti. Jutun juoni lieneekin siinä, että jokainen äiti on äiti omalla tavallaan.
Lasten kaverit fanittivat minua jossain vaiheessa paljonkin, en tiedä miksi. Ehkä hyvän musiikkimakuni vuoksi 😎 Vanhin sanoi kerran, ettei paljastanut ikinä minun pitivän heille varmasti kaikkein kovinta kuria. Jaa-a 🙄
- Sheena Pikku-pirpana kirjoitti:
En olisi uskonut että toivottaisin jollekin tajuttomuutta.. sitä sinulle toivotan. Lämpimin sydämin ..
Kipu on jonkin verran jo helpottanut...onneksi. Toi pelaaminen on siitä hyvä kivuntappaja, et kun peliin keskittyy kokonaan, ei kipua edes tunnu. Sillä tavalla pystyn huijaamaan aivosoluja, jolloin niillä ei ole aikaa tehdä mitään muuta. Ja kaikki muukin tekeminen mihin pystyy hyvin keskittymään, on hyvää ajankulua.
Kyl tää tästä. Päivä kerrallaan kohti kesää ja helteitä.
- Anonyymi
En oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt, että miksi ketään jaksaa kiinnostaa toisten lapsensaamiset. Itseäni ko. asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Ihan kuten ei kiinnosta muiden seurustelut tai naimisiinmenot tai mitkään muutkaan. Mitä on vialla sellaisen ihmisen päässä, jota nuo kiinnostavat? Oikeastaan ainoat, joilla ymmärrän olevan jollain tasolla järkevä motiivi tuohon kyselyyn ovat ne mahdolliset tulevat isovanhemmat. Heistäkin tosin järjellä varustetut tapaukset jättävät utelematta.
- Anonyymi
"Älä kysy keneltäkään, onko hänellä lapsia, milloin hänelle tulee lapsia, lisää lapsia tai miksi hänellä ei ole lapsia"
Juuri näin. Jos joku ei saa lapsia ja haluaa kertoa siitä, niin kertoo ilman kysymistäkin paremmalla mielellä.
Tosin sama myös toiselta puolelta: kenenkään ei tarvitse ainakaan ääneen tuumailla tai udella miksi jollakulla on vaikka neljä lasta 😲.
- Sheena
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell3217012Kysymys muille miehille
Onko teille varattu nainen ongelma? Mikään muu naisessa ei töki kun se että hän on varattu. Kamppailen houkutuksen kanss714198- 2083145
Kohta katson sun kuvaasi
ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa242917- 741952
- 1491761
Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan
Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a2101732Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi
jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?1651550Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?
Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?1201538- 891428