Auttakaa pohtimaan

Topologisessa mielessä joukko on staattinen, se ei voi olla mikään aktiivinen tekijä. Kyseessä siis onkin metafora ja me näemme vain lopputuleman. Kirjoittaja sanoo että rakkaus on kaikki. Sen komplementti on tyhjä. Toisaalta voi olla myös päinvastoin että rakkaus on ikään kuin kuihtunut tyhjiin eihän sillä siinäkään tapauksessa enää ole mitään rajoja kun "ei ole" itse joukkoakaan.

Rakkaus on ilmeisesti niin voimakas tekijä, että se on voinut poistaa rajoituksen itseltään, jolloin se ei muodosta enää vain omaa joukkoaan, vaan voi kuulua mihin tahansa joukkoon.

Sehän voi olla anagrammi:

nää runotpa salakirjoituksen uskonto, jatka

Aletaan miettimään... Miten voi poistaa. Tietokoneellahan se on tietysti helppoa: painaa vain delete. Mutta asustaako rakkaus tietokoneessa ja ohjelmoi sitä? Eipä ei, vaan onko se enemmän kuin hampaan poisto ihmiseltä tai karpin poisto lammesta? Niinpä niin, se on rajaton, jos siltä on rajat poistettu. Onko se siis kuroutunut umpeen kuin jokin lähde tai vuono? "Ei huono", sanoisi Jorma Uotinen. Sehän on hänen sanonta jokavuotinen, kun tähtien kanssa tanssii ja kutsutaan jo ambulanssii kun hän niin kovasti pyörii. Housuissa hällä nyörii. Heiluu ja ranttaliksi pistää, ei löydy enää rajoja mistään. On poistunut lavalta rakkaus ja tullut tilalle kanavapakkaus. Hanaviinit ja tonkat, koko konkkaronkat. Konkurssikypsät omenat. Mätyys niissä homeena. Pikkuaivoituksia etsitään parrasvaloista, tyhjyyttä ihmisten taloista. Mutta menkää nyt siitä jaloista; rajat kasvaa kiinni rakkauteen. Kas, se poistaa ne itseltään.