Joukko psykiatrian alan työntekijöitä kirjoitti Turun Sanomiin mielipidekirjoituksen nimellä "Psykiatria on ajautumassa myrskyn silmään".
Siinä mm. puhuttiin kasvaneesta epätasa-arvosta psykiatrisessa hoidossa köyhien ja enemmän resursseja omaavien välillä, vaadittiin lisää taloudellista panostamista psykiatrisiin palveluihin ja hoidon organisoimista tehokkaammaksi.
Lainauksia jutusta
"Tehokkaista hoitomenetelmistä, sairauksista ja hoidoista tiedetään huomattavasti enemmän, mutta käytäntö toimii aivan eri kiertoradalla. Potilasmäärien voimakkaan lisääntymisen takia yksilöllinen hoidon suunnittelu ontuu ja todellinen terveyshyöty jää pienemmäksi kuin olisi mahdollista."
"Jo pitkälti toistakymmentä vuotta psykiatrian alan työntekijät ovat kohdanneet huomattavan eettisen ongelman. Emme voi tehdä työtämme tavalla, joka täyttää laadukkaan hoidon kriteerit. Syynä tähän on liiallinen kuormitus, kiire ja vähäinen mahdollisuus tutkittujen hoitomenetelmien käyttöönotolle. Tämä johtaa palvelujen toistuvaan epätarkoituksenmukaiseen käyttöön, koska alussa oikeaa hoitoa ei ole saatu oikeaan aikaan."
Medikalisaatiosta sanottiin jutusta näin
"Psykiatriaa kuormittavat paitsi perinteiset sairaudet, myös yritykset ennaltaehkäistä vaikeiden elämän kriisien kehittymistä vaikeammiksi. Joudumme yhtä aikaa olemaan osana medikalisaatiota ja samaan aikaan korjaamaan sitä satoa, jonka muun mielenterveyttä tukevan toiminnan puute yhteiskunnassa aiheuttaa."
Mielipiteitä tekstistä?
https://www.ts.fi/lukijoilta/5301891/Psykiatria on ajautumassa myrskyn silmaan
Siinä mm. puhuttiin kasvaneesta epätasa-arvosta psykiatrisessa hoidossa köyhien ja enemmän resursseja omaavien välillä, vaadittiin lisää taloudellista panostamista psykiatrisiin palveluihin ja hoidon organisoimista tehokkaammaksi.
Lainauksia jutusta
"Tehokkaista hoitomenetelmistä, sairauksista ja hoidoista tiedetään huomattavasti enemmän, mutta käytäntö toimii aivan eri kiertoradalla. Potilasmäärien voimakkaan lisääntymisen takia yksilöllinen hoidon suunnittelu ontuu ja todellinen terveyshyöty jää pienemmäksi kuin olisi mahdollista."
"Jo pitkälti toistakymmentä vuotta psykiatrian alan työntekijät ovat kohdanneet huomattavan eettisen ongelman. Emme voi tehdä työtämme tavalla, joka täyttää laadukkaan hoidon kriteerit. Syynä tähän on liiallinen kuormitus, kiire ja vähäinen mahdollisuus tutkittujen hoitomenetelmien käyttöönotolle. Tämä johtaa palvelujen toistuvaan epätarkoituksenmukaiseen käyttöön, koska alussa oikeaa hoitoa ei ole saatu oikeaan aikaan."
Medikalisaatiosta sanottiin jutusta näin
"Psykiatriaa kuormittavat paitsi perinteiset sairaudet, myös yritykset ennaltaehkäistä vaikeiden elämän kriisien kehittymistä vaikeammiksi. Joudumme yhtä aikaa olemaan osana medikalisaatiota ja samaan aikaan korjaamaan sitä satoa, jonka muun mielenterveyttä tukevan toiminnan puute yhteiskunnassa aiheuttaa."
Mielipiteitä tekstistä?
https://www.ts.fi/lukijoilta/5301891/Psykiatria on ajautumassa myrskyn silmaan
Vastaukset 56
Vanhimmat
Itse potilaana näen psykiatrian resurssipuutteisen hoidon ja medikalisaation yhdistelmän kasvavana riskinä potilaille. On aika mielenkiintoista potilaana lukea, kuinka lyhytkestoisia ovat lääketutkimukset ja kuinka pitkiksi ajoiksi ihmisiä laitetaan lääkkeille siitä huolimatta.
Ajan kuluessa sitten tuo lääkintä voi tehdä ihan uuden ongelmien asteen ja viedä elämänlaadusta suuria osia pois, ja kaikki haitat ei palaudu. Satutettu potilas jätetään yksin keräämään elämänsä palasia ja opettelemaan elämään elämäänsä haittojen kanssa, joita kukaan ei ymmärrä. Psykiatrinen järjestelmä ei ole kiinnostunut satutettujen potilaiden kokemista ongelmista.
Olen muuttunut kriittiseksi ajattelijaksi saamieni haittojen vuoksi. Olen tajunnut millainen on hoidolla satutetun potilaan rooli.
"Joudumme yhtä aikaa olemaan osana medikalisaatiota "
Vai että ihan joutuvat olemaan. Psykiatrialla ei varmaan ole mitään osaa eikä arpaa siinä
Kuulun itsekin psykiatrisella lääkehoidolla satutettujen joukkoon. Minulle on tehty samoin kuin niin monelle muullekin: Uusittu lääkereseptejä etänä yli vuosikymmenen ilman, että KUKAAN olisi kysellyt voinnin perään kertaakaan. Liian nopean lääkevieroituksen seurauksena ajauduin sitten psykoosiin, jolloin vieroitusoireiden mahdollisuus sivuutettiin ja lyötiin uudet leimat entisten päälle. Naureskeltiin, ilkuttiin ja laitettiin kärsimykseni kuvittelun piikkiin. Lääke, josta olin ollut kuukausia erossa, palautettiin kiireesti käyttöön suurella annoksella. Lisäksi määrättiin psykoosilääke. Nyt aivoni ja hermostoni ovat vaurioituneet näistä lääkekokeiluista. Tunnekokemus on puuttunut kokonaan jo vuoden verran.
Heh.
"Satutettu potilas jätetään yksin keräämään elämänsä palasia ja opettelemaan elämään elämäänsä haittojen kanssa, joita kukaan ei ymmärrä. Psykiatrinen järjestelmä ei ole kiinnostunut satutettujen potilaiden kokemista ongelmista."
Näin se on mennyt omallakin kohdalla. Se taitaa olla psykiatriaa leimaava ominaispiirre, että paskotaan oikein urakalla, mutta paskat joutuukin sitten siivoamaan "joku muu". Psykiatrisessa hoidossa näyttää olevan voimassa ns. perävalotakuu.
Jep tää on totta terveisin psyykelääke uhri. Lääkkeiden käytön aikana jo kaikki muuttui ja lopettamisen jälkeen ei mikään ole ollut ennallaan.
Oma lääkekielteisyys lähti siitä kun diagnoosi ja resepti menivät mielestäni väärin. Lääkäri ei jyrännyt pelkästään oman kokemukseni yli, jolloin kyse voisi olla sairaudentunnottomuudesta, vaan myös sen etteivät perheeni ja läheiseni olleet huomanneet kyseisiä "ongelmia". Mitään läheisten haastattelua ei tietenkään edes tehty kun ei sellaiseen ole aikaa.
Olisin alunperin ottanut lääkkeitä siihen mistä kärsin, mutta kun pystyin toipumaan ilman mitään lääkkeitä, olen nyt epäilevä kaikkia psyykenlääkkeitä kohtaan. Sivuvaikutuksia on kaikissa.
"epätasa-arvosta psykiatrisessa hoidossa köyhien ja enemmän resursseja omaavien välillä"
Köyhyys aiheuttaa siis sairautta? Silloin oikea "hoito" on köyhyyden poistaminen.
Kirjataan tämä Marin II hallituksen ohjelmaan.
Sulla on aika suoraviivaiset ajattelumallit, ootko itse huomannut?
On ihan turha väitellä epätotuuksista, joihin psykiatria kuuluu.
Se on tosiasia että köyhyys aiheuttaa elämän mahdollisuuksien katoamista, ja elämän mahdollisuuksien puuttuminen häiritsee elämän tasapainoa ja terveyttä.
Huomasitteko että kirjoituksessa ei ollut mitään viivasuoraa, se pohjautui totuuksiin.
Ei tarvitse odottaa reseptiä hallitukselta, sen voi hoitaa myös itsehoito lääkkeillä. ;)
" Tämä johtaa palvelujen toistuvaan epätarkoituksenmukaiseen käyttöön, koska alussa oikeaa hoitoa ei ole saatu oikeaan aikaan."
Tuon lauseen seurauksiin törmään harva se päivä. Sellaisia noin nelikymppisiä ihmisiä joilla elämäntilanne on oikeastaan olosuhteisiin nähden aika hyvä.
Mutta ovat kerinneet ennen sitä hataraa tasapainoa, tippua kaiken maailman kannustin loukkuihin. (niin fyysiset, psyykkiset, kuin vaikka taloudellisetkin, mukaan lukien.)
"...alussa oikeaa hoitoa ei ole saatu oikeaan aikaan."
Nyt taidetaan unohtaa kokonaan se, että mitään hoitoa ei voida aloittaa, ennen kuin sairas tulee hoidon piiriin. Liian usein liian myöhään! Omalla vastuulla on sentään hakeutua hoitoon itse, ajoissa.
Taitaa olla ap asialla.
Sen jälkeen kun potilas hakeutuu hoitoon, on hoidon onnistumisen takeena se, että sairaus diagnosoidaan oikein.
Näinhän ei useimmiten käy.
Ei psykiatrassa olekaan "oikeita" diagnooseja. Kaikki ovat keksittyjä, vertauskuvallisia "sairauksia".
"Ei psykiatrassa olekaan "oikeita" diagnooseja. Kaikki ovat keksittyjä, vertauskuvallisia "sairauksia"."
Psykiatriset sairaudet ovat todennettavissa asianmukaisilla verikokeilla, kuvantamisilla ja koepalatutkimuksilla. Kuten esim. kemiallinen epätasapainotila aivoissa.
Ai ei vai? ^_^
"Psykiatriset sairaudet ovat todennettavissa asianmukaisilla verikokeilla, kuvantamisilla ja koepalatutkimuksilla. Kuten esim. kemiallinen epätasapainotila aivoissa."
Eivät ole.
Siis eivät ole. Tuo edellinen vitsaili. Nimenomaan eivät ole. Mutta jotkut saattavat luulla että ovat, kun lääkärit antavat sen kuvan.
Mielisairaudet eli kuvitteelliset taudit ei asu veressä (hormoonit ja vitamiini vajeet voidaan todeta verestä) psykiatrit suullaan valehtelee ettå yksilöllä on kemiallinen epätasapaino, ja tämän valheen he tekee siksi että saavat lopun ikää myrkyttää ihmisiä myrkyillään kemialliseen epätasaponoon.
jos he oikeasti epäilisi sitå, se mitattaisiin ja lääkittäisiin potilaan salliessa tarkkaan viite arvoon ja sitten lääkitys lopetettaisiin. En ole ikinä kuullut että kenekään dobamiini tai serotoniini arvoja olisi mitattu. Eli täyttä puoskaroinilla ja valhella kmiallisen epätasapainon tahallista tekemistä psykiatria on .
Aiemmin psykiatrit leikkasi kitarisat pois koska uskoi että mielisairaus asuu niissä, sitten leikeltiin terveitä aivon osia pois, koska puoskarit uskoi terheiden aivon osien tekevän mielosairautta, dobamiini sulkijat kutistaa otsalohkoa, joka tekee yksilön välinpitämättömäksi itsestään puhtaudestaan, lapsistaan ja ympäristöstään, eli mielisairaudet tulee neurolepteistä.
Nyt huijarit väittää että mielisairaus on käpylisäkkeessä, eli he etsivät mielisairauksia olemassa olevista tervestä elimistä, todistaakseen että heidän puoskarointi on tiede.
Jossain vaiheessa mielisairaus oli kallon luun muodossa ja silmävärissä, eli elin vaihtuu missä muka kuvitteelliset taudit joita yksilöllä ei ole, asuu.
On aivan outoa ajallemme sokeutta että psykiatrian pusokari ammattikinnalla on syytesuoja, eli puoskareta ei ole koskaan joutuneet korvaamaan esim.neurolpeteillå tehdyistä mielisairauksista ja pysyvistä aivojen ja neuroninen ja otsalohkon kutistumisesta korvauksia. Eikä insuliini shokkeihin kuolleillekaan maksettu korvauksia, eli täys puoskarointi suoja. Ja silmäväristä kaasutetut sai saksan valtiolta anteeksi pyynnön, mutta psykiatrit ei maksaneet penniäkään korvauksia, vaikka kaasutettujen kultahamapailla puoskarit rakensi talojaan.
Psykiatria on kylmä, raaka, psykopaattien tekemä teoria ollut aina johon ainoastaan manipuloitava yksilö lähtee mukaan, kuten marxismiin ja muihin teorioihin. Omilla aivoillaan ajatteleville on turha valehdella, he ei usko yhteenkään teoriaan joita kunnian himoiset narsisti gurut tekee esiintyen tieteiljöinä ja hyvä uskoinen ei edes kysy missä on labra koe näkymättömästä sisimmästä? Vaan uskoo kun satusetä opettaa suuresta raamtustaan, koska ei niin suuret valhe opukset voi muka valehdella.
Totuus on kaikki joka sana on psykiatriassa valhe.
Mistä psykiatri tietää millainen näkymätön sisin ylipäätään on ja silla puoskarointi ja rahan keruu on tehtävä vangittavaksi rikollisuudeksi. kuten psykiatrien tekemä eugenismi kiellettiin, kun koko psykiatria olisi pitänyt jo silloin ja nyt viimeistään kieltää.
Ymmärrän että halu olla yliviisas on sairaus joka psykiatreja kiehtoo.
Sama syyte suoja oli KGB llä ihmis pidätyksissä ja kidutuksssa, sama syyte suoja olo stalinilla.
Sama syyte suoja on putinilla.
Puoskarien syytesuoja on ppistettava, sitä ennen maamme ajallleen sokea oikeuslaitos ja virkamiehhistö on saatava uskomaan että mielisairaudet ovat suilla tehtyjä kuvitteellisia tauteja. Ja sinä joka valehtelet että ne todetaan labrassa, lopeta valehtelu, ei yhdeltäkään tehdä labra kokeita dobamiineista tai serotoniineista, pillereita vain määrätään ja suulla valehdellaan että yksilöllä muka on kemiallinen epätasapaino, jos olisi siihen ei psykiatria tarvita vaan labra ja olisi törkeyden huippu jos labrassa mitattua kemiallista epätasapainoa sanottaisin mielisairaudeksi, se on ihmisoikeus loukkaus, silloin myös syöpää ja munuais sairauksia myös presidentiltä tulee nimittää mielisairaudeksi, koska munuais tulehduskin on kemiallinen epätasapaino ja anemia nekin pitää sitten merkata mielisairaudeksi ja psykiatrien pusokari hoitoon ja virkamiehille ja parlamentaarikoille myös hullun paprut ja vankilaan kivuistaan, niin tietäbät mitä vainoa kansa kay läpi niin alakisi tulla lakeja jotka kieltää puoskaronnin.
Jokainen joka koululääketoeteen suilla valehtelee on vain big farman etua ajava je sen valheita toistava automaati levy.
Jos yksilöllä on B 12 tai mikä tahansa oikea labrassa mitatatttu kemiallinen epätasapaino on tayllista halventavaa, epå eettistä ja lääkärin etiikan vastaista nimittää uhria mielisairaaksi.
Mikään kemiallinen epätasapaino joka labrassa on mitattu, sillä ei ole pienintä tekemistä psyykken, vaan kemian kanssa, kuten raudan puute, olisi törkeää nimittää niitä mielisairaudeksi, se on kunnian loukkaus ja ihmioikeus rikos jos kemiallisista labrassa mitattavista ja viitearvoon lääkittävistä kemikaaleista tehdään ikuiseset hullun paprut, eli kyse on tahallisesta yksilön -naurettavaksi -ei uskottavaksi - lainsuojattomaksi - ali -ihmiseksi - hulluksi tekemisestä eli ihmioikeus rikoksesta, jos kemeillisista labrassa hoidettavasta viite arvoon lääkittävästä kemiallisesta epätasapainosta?
Mihin siinä psykiatriaa tarvitaan? Kemiallinen epätasapaino tarvitsee vain labraa ja viite arvoon lääkitsemistä siinä tarvitaan, eikä sullaan ali-ihmiseksi leimojen tekijoitä.
"Omalla vastuulla on sentään hakeutua hoitoon itse, ajoissa."
Pikkasen olen taas eri linjoilla. Vaikka "peiliin katsominen" onkin parasta mitä itselleen voi tehdä, niin vähintään yhtä paljon meillä on ihmisiä joilla on rasitteena monisukupolviset mielenterveysongelmat.
Onneksi nykyajan lapset ja nuoret osaavat hakea tietoa muualtakin kuin suomi24 palstalta ja hakeutuvat hoitoon, mutta ajatus siitä, että se olisi yksinomaan alaikäisen itsensä vastuulla on absurdi.
Ja vaikka tilanne teknisesti muuttuukin siinä vaiheessa kun tulee täysi-ikäiseksi, niin mielestäni on aika paljon vaadittu, jos nuoren pitäisikin yhtäkkiä osata katkaista vuosia jatkunut kierre ja hakeutua hoitoon, vain sen takia että on nyt täysikäinen.
Itse näen erittäin isona ongelmana nämä psyykelääkkeet ja niiden syömisen jatkuva kasvu väestössä. Lääkkeet on suurimmaksi osaksi potilaalle myrkkyä joista saadaan mittavia haittoja potilaalle eikä kaikista vaurioista valitettavasti edes palaudu. Tätä ei kuitenkaan edes psykiatriassa uskota ja potilas jätetään yksin kärsimään. Ei siis ihme, että monet päätyvät siihen viimeiseen ratkaisuun.
Lääkkeet on aina hyväksi, lääkeyhtiöiden tulokselle.
Päätoimittajan pahoimpitely on ihan fine, jos uutisoinnin manipuloivuus ei rupea rauhoittumaan
Hesarin toimittajat saa haudata elävältä
Sanomatalon työntekijänä katselisin usein olkani yli.
Junaradalla voi sattua vaikka mitä vahinkoja.
PskiTria on samaa vanoa kuin stalinismi.
Psykiatrialle ei saa sntaa pennin latia,
Se on vaarallisin kidutus teroia, jolla on syyte suoja kuin sitä edeltneellä eugenismilla, eli vaikka kuinka kaasuttivat ihmisiä saksa antoi syytesuojan kuten suomi nyt. Ja kehui psykiatreja auttajaksi kuten suomi nyt kun osasivat puoskaroida kehon mitoista kalloharpilla hullun papruja ja kaasuttaa kuten suomi nyt puoskaroi kehon kivuista hullun papruja ja myrkyttää kansansa liikunta kyvyttömäksi kemialliseen parkinsonismiin.
Eli joka ikinen maa joka sairastuu teorioihin on kauhu kuin stalin omalle maalleen.
Psykiatria on ihmisten tuhamista ja äärimmäinen safismiin perustuva leimari, leimat on tehty milloin silmäväristä, kallonmuodosta, kehon kivuista, valtiot ovat uskoneet jokaisen valhe teorian, jos tulee kommunismi ne pidättää antikommunistit.
Jos tulee eugenismi, valtiot kaasutaa koska uskovat sadisti psykiatrian professorien teorioita,
Kun eugenismi psykiatriaa muutetaan, ja silmövärin sijaan kehon kivut on vangitsemis peruste, sairaat ihmiset jotka uskovat joka valheen ja sadismiin perutuvan teorian kuten psykiatria ovat valmiina menemään mukaan mihin tahansa suulla tehtyyn huijari teoriaan kuten marxismi ja sitä kaheampi eugenismi ja sen jälkituote nyky psykiatria.
Siis ihmine joka uskoo suulla tehtyjä teorioita suurista raamatuista, joita psykiatrit tekee, ovat valmiita kuin kommunistit tappamaan marxin teorioiden takia.
Suomi on niin sairas terioistaan, että se puoskaroi jo eteisessä kehon kivuidta hullun paruja , tohtorit on vanoharhsia kuin stalin joka näki kaikkialla agentteja, suomi näkee mielisairauksia kaikkialla kuin stalin.
Ainostaan sadidtinen tohtori leimaa, ja se valtion aloitteesta tehdyt hullun paprut vat samoja ihmioikrus rikoksia kuin dtalinin tohyorin tekemät hullun paprut, sillä kriitikkojen vagitsemista varten suomi simouttaa kehon kipuja mirlisiraudrksi
Ja samsnlaisia ääri safidtisia pidätyksiä suomi tekee kuin stalin.
Jokainen teorioista sairastunut valtio on hullu, ja suomi on niin sairas, että valtiomme on meidän pahin ja pelättävin vihollisemme. Suomi on niin sairas teorioistaan ja tekee ihmisoikeus rikos pidätyksiä, että suomen tulisi tajuta oma sairautensa.
Sama oli marxismi,se oli kansojen pahin vihollinen.
Eugrnisti psykiatria jossa kaasutettiin ruskea silmäiset oli kansojen vihollinen,
Nyky psykitrian teki eugenisti opin saaneet professorit jotka oli viroissaan vielä 1980
Ja tää on yhtä sadistinen leimari ja noita vainoinen kuin juutalais vainot,
Jokainen joka ei uskonut että kalloharppi näyttää skitsofrenian pidätettiin
Ja ellemme usko nyt koululääke tieteen noita vainoa, jossa kehon kivut on mielisairautta, sadistiset psykiatrit pidättää "ei ole yhteistö haluinen suulla tehdyn tieteen kanssa, koska koululääketieteellå on aina ollut ääri sadistidisia, sairaita suulla tehtyjä tieteitä kuten nyky psykiatria, joka on kuin juutslaisvainoa mielen ja kehon kidutus keskusten kanssa, joita valtuo irvokkaasti kutsuu sairaalaksi.
Valtio eli suomi on meidän pahin ja kiduttavin vihollinen.
Jos valtio rahoittaa natsismiin perustuvia leimari teorioita ja sallii kansan kidutuksen ja vangitsemisen kuvottaviin valtion pakko huume gettoihin, joiden sadismin hajun ihmiset muistaa lopun ikäänsä, ja ei koskaan tule puolustamaan suomen rajaa, koska valtio markkinoi kuten saksa psykiatrit auttajinamja ihmistyntijoija, eli se on ihan sama mihin teoriaan valtio sairastuu, eugenisti vai nyky psykiatriaan, tai marxismiin, kansan kannalta on kuitenkin paras että maa jonka puolesta he kerran taistelivat menettää itsenäisyytensä siinä vaiheessa kun ne sairastuvat teorioihin, sama koskee suomea, ei suomen kidutus ja valtion pakkohuume leirit poikkea stalinin kidutus leireistä,
Koskaan yksikään teoria ei ole kuin sadistista puoskarointia kuten psykiatria nyt
Jolle maamme on antanut syyte suojan kuten saksa silloin kun kalloharppi psykiatrit vielä ennen kaasutusta mittasi ja allekijoitti hyväksynnän pyöreä kalloisten kaasuttamisesta.
Ei ole psykiatria muuta kuin kehittänyt uusia valheita ja saastuneen valtomme julkinen on niistä psykiatrien valheista niin sairaaksi tullut, että julkinen on kansalle käyttökelvoton, herroja se kyllä hoitaa kuten saksa, mutta kansaa suomi haukkuu mielisairaaksi samoissa vaivoissa ja tutkimstta pidättää.
Joksisen teorioihin sairastuneen valtion itsenäisyys on vaarallista kansalle ja sen sadistisemmaksi ei valtio voi tulla kuin suomen julkistohtorit (kuin eugenistit)
Ovat tulleet teorioistaan, luoja varjelkoon, etten koskaan astu suomalaisten sadismissa sisukkaiden julkis tohtorien nokan alle vsivohani valittaan, kyllä aina on katsottava että noita vainoisiksi, mielisairauksia joka kivussa näkeville sadismissa ja stalintidissa pidätyksissä sisukkaille suomen valtion tohyoreile ei mennä edes kuoleman edessä vaivoja valittaan, psykiatria teki heistä käyttökelvottoman sadistin noita vaino opeillaan.
Vainoharhsiset (yleensä sadismia sairastavat) psykiatrit puoskaroi hullun
Koska psykiatria on ketään auttanut?
On vain suuri karhukopla joka huijaa olevansa auttaja, autettava vangitaan ja pakko injektoidaan kuin putin navalnille heromyrkkyjä ja kiristetään vapaudella, ulos et pääse kunnes tuotat kathukoplalle raha säiliöön big farmalle rahaa tuhoamalla itseäsi tuolla tai tällä myrkyllä ja big farmalta raha tulee toista putkea pitkin takaisin huojari kiristäjä karhukolpalle, joka valehtelee että nyt näkymätön sisin paranee taudeista joita yksilöllä ei ole koskaan ollutkasn, on vain karhu kopla joka opetetaan karhukopla professorien taholta näkemään milelisairauksia kaikkialla kuin keski ajalla noitia,
Ilman noita vainoa rahaa ei tulisi, vankilaan kuluu se ihmisoikeus rikollinen joka psykiatrian teoriaa makkinoi,
Mitä luulette ratkeaisiko psykiatrisen hoidon ongelmat kippaamalla paljon enemmän rahaa psykiatrialle ja sen nykyiselle hoitomallille ?
Minä olen äärimmäisen kyyninen että lisää rahaa psykiatrialle parantaisi ihmisten hyvinvointia. En yhtään ihmettelisi vaikka reseptit vain lisääntyisi ja yhä isompi määrä porukkaa olisi lääkkeissä kun oikein kunnolla hoidettaisiin.
Kyynisyyttäni sen suhteen, että raha ratkaisisi psykiatrian ongelmat lisää esimerkiksi tänään lukemani artikkeli masennuslääkkeiden vieroitusoireista kärsivistä naisista. Ongelmat on syvemmällä psykiatrian puolella kuin vain jossain resurssipulassa vaikkakin varmasti hyötyä olisi esim. siitä että keskusteluapua olisi saatavilla enemmän, hoito ei olisi niin sirpaleista ja lääkekontrollit toteutuisivat hyvin.
Jutussa kuvattiin todella merkittäviä haittoja masennuslääkkeistä elämälle jotka oli pitkäaikaisiakin.
Lainauksia jutusta jotka pistivät miettimään:
"Koin, että minulla ei ollut vaihtoehtoa. Lääkäri sanoi, että minut katsotaan hoitokielteiseksi, jos en aloita lääkitystä, eikä silloin ole myöskään mahdollista aloittaa terapiaa. Terapia oli oikeastaan sitä, että sain käydä psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa. Se loppui, kun täytin 17. Sen jälkeen jäin oman onneni nojaan."
"kuitenkin sanoo, etteivät häntä hoitaneet lääkärit missään vaiheessa tuoneet kunnolla esiin, millaisia lopetusoireita masennuslääkkeistä voi tulla. Lääkärit kertoivat hänen mukaansa vain mahdollisista aloitusoireista...
"kokee, ettei hän tullut kuulluksi, kun hän otti oireet puheeksi."
"– Tuntui, että se oli sellaista silmien pyörittelyä. Minua vähäteltiin, kun yritin kyseenalaistaa lääkkeitä."
"– Lääkäreillä on ajatus saada ihmiset työkykyisiksi, mutta se saattaa joillain olla ihan toisinpäin. Työkykyni meni entisestään lääkkeistä, niiden lopetuksista ja aloituksista. Kyllä se aika pakkohoitoa oli."
"– En pysy kärryillä, kuinka monta kertaa yritin lopettaa ja kuinka monta kertaa hain apua lääkäristä. Oikeastaan vastaus oli joka kerta, että tarjottiin uutta lääkettä. Kolme kertaa vaihdoinkin sen."
"...mielestä lopetusoireiden ei kuitenkaan pitäisi tulla potilaille yllätyksenä. Tietoa on saatavilla muun muassa hoitosuosituksissa ja tiedotusvälineissä." Hmm....
Jutussa sanotaan myös näin:
"– Kohtaamattomuuden teema toistuu meidän kriisipuhelimessa, kun ihmiset kertovat kokemuksistaan terveyspalveluista. Nykyään lääkärin ei enää pitäisi määrätä hoidosta, vaan siitä tulee sopia yhdessä. Potilaalla pitäisi olla mahdollisuus valita eri vaihtoehdoista. Lopullisen päätöksen tekee hän itse."
"....opetti lääkäreitä Helsingin yliopistossa 2000-luvun alussa, kun hän työskenteli siellä psykiatrian professorina ja kliinisenä opettajana...– Koulutuksessa painotettiin, että masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Vaikka onkin totta, että ne eivät aiheuta riippuvuutta, ne voivat aiheuttaa lopetusoireita. Tämä asia ei ollut koulutuksessa silloin riittävästi esillä."
No jaahas. No mitäs väliä niillä ihmisillä joille on unohtunut mainita tällainen pikku asia.
" Masennuslääkkeiden käyttö on lähtenyt reippaaseen kasvuun. Käyttö oli 2010-luvun aika tasaista, mutta muutaman vuoden ajan on ollut selkeää nousua"
"– Kun keskusteluhoitoa ei ole riittävästi tarjolla, turvaudutaan ehkä liiankin nopeasti lääkitykseen, myöskin niissä lievissä ja keskivaikeissa tapauksissa, jossa keskustelu olisi ensisijainen hoito.""osa lääkäreistä haluaisi ohjata potilaita keskusteluhoitoon, mutta koska se ei aina ole mahdollista, joutuvat he turvautumaan lääkkeisiin."
Suosittelen lukemaan, hyvä artikkeli
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000007964341.html
"Tämä asia ei ollut koulutuksessa silloin riittävästi esillä."
Lääketiede ei tietääkseni ole armeija, missä asia pitää tietää ja osata vasta sitten, kun se on erikseen kädestä pitäen opetettu. Kyllä akateemisesti koulutetun ihmisen, myös lääkärin, pitää osata itsenäisesti hakea tietoa esim. masennuslääkkeiden haitoista ja vieroitusoireista. Eikä vedota tietämättömyyteen siksi, ettei "koulutuksessa opetettu". Tietoa kyllä on saatavilla, siitä se ei jää kiinni. On meillä epäpäteviä lääkäreitä, jos eivät sitä osaa hakea.
Jutussa nähdään mitä ongelmia mt puolella on
- Mt systeemi saattaa heivata nuorenkin potilaan ulos tietystä hoitopaikasta kun ikä tulee täyteen lääkepaketti kädessä haahuilemaan vuosiksi kamppailemaan lopetusongelmien kanssa lääkkeistä mitkä voi "lopettaa milloin vain ja ei tule riippuvuutta". Hoitosuhteet siis voi olla sirpaleisia mikä voi olla huono asia lääketurvallisuutta ajatellen. Potilas vain jää lääkkeelle jota yhä uudet lääkärit uusii. Jossain vaiheessa varmaan kovin moni ei ole innokas katkaisemaan lääkettä vaan alkavat jo maalailla kuvaa siitä kuinka potilas tarvii pysyväislääkitystä, etenkin jos lopetus jo vuosien käytön jälkeen hankalaa.
- lääkärit ei tuo esiin olennaisia haittoja masennuslääkkeistä esim. vieroitusoireita määrätessään lääkkeen.
Nykyään varmaan mediasta kuulee moisesta mutta toista oli ennen mutta mitäs väliä niillä potilailla ketkä oli informaatiopimennossa vuosia. Varmaan moni kertoo vieläkin samaa tarinaa, lääkäri ei vain kerro vieroitusoireista vaan vakuuttelee sitä kuinka riippuvuutta ei synny.
- tukea ei ole vieroitukseen riittävästi, uusia lääkkeitä toki on tarjolla joita voi määrätä sitten kun vieroitusoireet on muutaman päivän päästä jo päättyneet. Sittenhän se on uusiva tila vaikka olisi ihan erilainen mihin lääkkeitä alkoi syödä
- Edes ylemmällä tasolla mikä kouluttaa psykiatreja ei ymmärretä merkittäviäkään haittoja vaan ymmärrys niistä kasvaa vasta vuosien mittaan. Sinä aikana valitettavasti muutaman potilaan elämä saattaa kokea jonkinlaista myllerrystä. Aikaisemmin siis lääkäreille koulutettiin kuinka masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta mutta unohdettiin mainita "lopetusoireongelmista" (ne on vieroitusoireita muuten). Kuulin muuten itsekin tuon mantran lääkäriltä kuinka voi lopettaa milloin vain ja ei tule riippuvuutta. Kuulosti kuin joltain lääkeyhtiöiden masinoiman masennuslääkkeiden promootiokampanjan aikaansaannoksilta
- Lääkäri käyttää auktoriteettiaan väärin, eikä hoitoa tehdä yhteistyössä potilaan kanssa vaan saatetaan omaan muka luotettavaan tietoon nähden mitätöidä potilaiden kokemuksia eikä oikeasti kuunnella eikä kohdata potilasta. Ollaan aivan liian varmoja omasta tietäväisyydestä. Potilaalle ei anneta aina edes kunnollista tietoa lääkkeistä vaan ajatellaan että sitten potilas ei ota lääkkeitä ja sitten sehän se vasta harmillista on kun masennuslääkkeet on näin hyödyllisiä:
"– Lopetusoireiden merkittävin haitta on, että ne estävät lääkkeiden käyttöä masentuneilla. Masennuslääkkeiden keskeisin osoitettu teho on oireiden lievitys ja masennusjakson lyhentyminen. Jos suhteutetaan lopetusoireita siihen, että depressio kestää hoitamattomana vähintään kuukausia, niin lopetusoireet ovat huomattavasti pienempi ongelma."
- Suhde lääkkeiden ongelmiin on enemmänkin mitätöivä mielestäni, tästä esimerkki:
"....korostaa, että vaikka oireet ovat kiusallisia, niiden vakavuus on suhteellista, etenkin, kun niitä vertaa hoitamattoman masennuksen pahimpiin seurauksiin."
En tiedä miksi saan näppyjä sanasta "kiusallinen", jota viljellään useinkin psykiatrien suusta kuvatessa masennuslääkevieroitusoireita. Varmaan olisi ihmisiä jotka olisivat tämän väittämän kanssa eri mieltä, etenkin siinä suhteessa että varmaan ilomielin ottaisivat alkuperäisen masennustilansa takaisin vuosikausien masennuslääkkeistä seuranneisiin ongelmiin ja vieroitusoireisiin verrattuna. Eivätkä ne heidän ongelmansa ihan päiviä noista lääkkeistä kestä. Voi mennä vuosiakin pillereiden kanssa "pelleillessä" kunnes jossain vaiheessa tajuaa että ilman on parempi.
"– Oireisto on olemassa, sitä ei kukaan kiistä. Toisaalta kyseessä on oireisto, joka ei ole hengenvaarallinen, ei vie sairaalahoitoon eikä siihen kuole. Useimmiten se on muutaman päivän mittainen juttu."
Jutussa joku kuvasi siis työkykynsä menemistä lääkkeiden takia ja todella pahaa oloa pitkän aikaa. Mutta hei, ei kuole, niin sehän on hyvä juttu. Elämänlaatu ja potilaskokemukset ovatkin usein psykiatrissa keskiössä.
Kannattaisi tämän yhden psykiatrin lukea tämä juttu psykiatrista joka oikeasti alkoi tiedostaa vieroitusoireiden ongelmat. Hän nimittäin oikeasti huomioi sen että jotkut kokevat todella pahoja oireita joista on haittaa elämälle ja teki asioiden eteen jotain. Tämä tapahtui Britanniassa. Homma ei kuitenkaan täysin lähtenyt psykiatrian aloitteesta vaan siitä liikkeelle että erään psykiatrin kirjoituksesta lehteen tehtiin joukkovalitus hänen työpaikkaansa Royal College of Psychiatristiin. Psykiatri väitti ilman tieteellistä perustaa väitti että suurimmalla osalla potilaita vieroitusoireet lähtevät kahdessa viikossa ja mitätöi siis ongelmaa mikä johti valitukseen, ja tämän vaikutusvaltaisesa asemassa olevan psykiatrin heräämiseen asiaan:
https://blogs.bmj.com/bmj/2020/09/25/wendy-burn-medical-community-must-ensure-that-those-needing-support-to-come-off-anti-depressants-can-get-it/
- keskusteluhoitoa ei ole riittävästi saatavilla
- hoitokielteiseksi näkeminen jos ei ala sotkemaan aivokemioitaan lääkityksillä
Olen itse kuvitellut että nykyinen malli on muotoutunut juuri sen rahapulan takia. Itse epäilen että esimerkiksi avoinen dialogin mallissa henkilöstö kustannukset tulee niin kalliiksi, että se yksistään on estänyt mallin leviämisen.
"Olen+itse+kuvitellut+että+nykyinen+malli+on+muotoutunut+juuri+sen+rahapulan+takia.+Itse+epäilen+että+esimerkiksi+avoinen+dialogin+mallissa+henkilöstö+kustannukset+tulee+niin+kalliiksi,+että+se+yksistään+on+estänyt+mallin+leviämisen."
"Avoimen dialogin hoitomalli on osoittautunut selvästi tehokkaammaksi ja halvemmaksi kuin muualla Suomessa käytetty malli. Keroputaan mallilla hoidetuista psykoosipotilaista 82 prosentilla ei ollut kahden vuoden pituisen seurantajakson aikana lainkaan oireita tai ne olivat lieviä. Muualla Suomessa vastaava luku oli 50 prosenttia. Keroputaalla hoidetuista potilaista vain 23 prosenttia oli sairauseläkkeellä, kun muualla luku oli 57 prosenttia. Vain 24 prosenttia Keroputaan mallilla hoidetuista potilaista oli joutunut uudestaan psykoosiin kaksivuotisen seurantajakson aikana, kun psykoosi oli uusinut 71 prosentilla muualla Suomessa hoidetuista potilaista."
https://madinfinland.org/avoin-dialogi-malli-muuttaa-mielenterveystyon-paremmaksi/
"– Oireisto on olemassa, sitä ei kukaan kiistä. Toisaalta kyseessä on oireisto, joka ei ole hengenvaarallinen, ei vie sairaalahoitoon eikä siihen kuole. Useimmiten se on muutaman päivän mittainen juttu."
Itsehän olin tällaisen kiusallisen pikku oireiston takia sairauslomalla yli 2 kk. Olin myös sairaalahoidossa.
Kyseessä oli pahin rökitys missä olen koskaan ollut, kuolemanvaara oli todellinen. Jäi pysyvät traumat. Vieroitusoireiden vähättely on epäeettistä ja moraalitonta.
Nimenomaan. Olen lukenut vähän toista tarinaa ulkolaisilta vieroitusfoorumeilta mitä tuo psykiatri tuo esille eli että kiusallisia pikku oireita ja menee päivissä ohi ja joskus harvoin vaikeampia mutta niillä vaikeammilla tapauksilla ei ilmeisesti niin suurta merkitystä laajemmassa kuvassa kun hyöty on muka niin suurta jota hän tuo jankaten esille. Muutama prosentti. nääh, ihan sama.Oma kokemukseni hyödystä suhteessa haittoihin on sellainen että haitat nousee isommiksi.
Jokainen yksi pilattu elämä on liikaa ja harmia saaneita pitäisi kuulla. Hoitosuositukset pitäisi vieorituksen suhteen kirjoittaa niin tarkasti että käytännössä jokainen yleislääkäri osaa vieroittaa hitaasti niin että on käytännön kuva mitä tehdä ongelmatapauksessa ja miten vieroittaa käytännössä. Tätä toi Britanniassa esim Stopping Antidepressants materiaali ( RCPsych ) jossa kehotettiin joidenkin hankalapurkuisimpien lääkkeiden ja vieroitusongelmien kanssa hitaaseen 10 pros kk purkuun. Moni lääkäri vähättelee tällaisesta pieniasteisesta vieroituksesta tulevaa hyötyä ja suosittelee aina vain pillerin summittaista pilkkomista puoliksi mitkä voi olla tosi isoja hyppyjä vahvoissa lääkkeissä. Jotkut sanoo kuinka lääkärien hoitosuosituksiin perustuvilla ohjeilla vieroitus on puhkaissut järkyttäviä oireita.
Tuollaiset vähättelevät väitteet psykistrilta lehdessä sai Britanniassa siis aikaan oikeastaan asioiden muuttumisen paremmalle tolalle koska ne sai aikaan kritiikkiryöpyn joka sai vaikutusvaltaisessa asemassa olleen psykiatrin heräämään. Alkoi tulla tutkimusta jossa vieroitusoireet todettiin yleisemmiksi ja joissain tapauksissa vaikeammiksi kun on luultu. Lähtökohta oli asenne että harmia saaneita kuultiin ja alettiin nähdä tarve tuelle vieroituksessa. Yksi tutkija oman vaikean vieroitusoireiston takia alkoi tutkia hitaan pieniasteisen vieroituksen hyötyjä jonka asiantuntemusta käytettiin vieroitusoppaan teossa. Hän oli joutunut itse etsimään ohjeet vieroitukseen vieroituspalstalta vaikka on lääkäri. On aika kuvaavaa.
Psykiatri eritteli syitä miksi jollekin ei tule vieroitusoireita mm.selittäen lääkeaineenvaihdunnasta ja geeneistä ja temperamentistakin. Minulla on yksi idea:lue lääkepaketti. Siellä sanotaan että vieroitusoireiden riskiä lisää liian nopea vähennys, pitkä käyttöaika ja isommat käyttöannokset. Se voisi olla lähtökohta sille että mietittäisiin kuka on riskissä viekkareihin eikä joidenkin geenien pohtiminen käytännössä kun ilmiötä ei muuten ymmärretä kunnolla. Mitä pitempään ihmiset on lääkkeissä, sitä hankalampi voi olla ajaa lääkkeet alas kun puskee viekkareita. Tätä psykiatria ei juuri mainitse
Ihmiset voivat mennä nopeasti tehdyn vieroituksen seurauksena huonoon jamaan. Uudelleenaloitettu lääke ei aina auta korjaamaan tilannetta. Hermostoa ei voi aina sörkkiä loputtomasti jos asiat menee pieleen eikä ole takeita että lääkken palautus resetoi liian nopean pudotuksen vaikutukset hermostolle. Vieroituspalstoilla on ihmisiä jotka kärsii pitkittyneistä vuosia kestävistä hermostollisista oireista lääkkeiden seurauksena. On nopeassa vieroituksessa puhjenneita extrapyramidaalioiretta, levottomuutta, unihäiriöitä, pahaa ahdistusta, asioita jotka ei varmaan lisää työkykyisyyttä eikä hyvää oloa. Jotkut on ajautuneet lääkkeen vieroituksen seurauksena uusiin pillereihin joissa on yhä uusia haittoja kun psykiatri vieroituksen jälkeen on paikannut tilannetta lääkkeillä. Elämästä voi kadota pitkiä ajanjaksoja lääkehaittojen ja vieroitusoireiden kanssa kamppailuun. Tiedän joidenkin saaneen niin ikäviä vieroitusoireita tai haittoja että se on puhkaissut itsemurha-ajatuksia.
Tuo lääkäri puhuu kuinka lääkkeet lyhentää kuukausia kestävää masennusta. No mitäs tuo lääkäri sanoo noille joiden vieroituksesta koituneet hämmingit on kestäneet vuosia?! Niitä kuvasi esim Surviving Antidepressants palstan perustaja. Mitä jos sillä masennuksella on evoluution myötä joku syykin ja ehkäpä syiden käsittely, pysähtyminen kuukausiksi ja lepo voisikin olla ihan rakentava idea toisin kuin 30 vuotta markkinoilla olleet hermostoa sörkkivät lääkkeet minkä vaikutusmekanismia ei edes täysin tajuta ja ilmeisesti vielä vähemmän tajuttu kun ei ole mainittu edes lopetusoireista? Mutta ne sopii hyvin yhteiskuntamme arvomaailmaan jossa ei aina ole tilaa olla ihminen suorittamisen keskellä ja monimutkaisiim ongelmiin on tarjolla pikaratkaisuja jotta työläinen saadaan pikapikaa sorvin ääreen.
Psykiatrien epäonnistumisia lääkkeiden vieroituksen kanssa kuvaa nettipalstat ja foorumit missä epätoivoiset ihmiset hakee toisiltaan apua oireisiin
Itse uskon yhä enemmän siihen että psykiatria mitätöi ihmisten vahvuutta selvitä masennuksesta tuoden siihen lähes pakosti tämän "lääkenäkökulman" koska sitä kohkataan joka kerta kun masennuslääkkeistä puhutaan.
En näe henk koht yhdistelmää lääke terapia hyödyllisempänä kuin pelkkää terapiaa oman kokemukseni puitteissa ja olen käynyt syvissä jorpakoissa. Nimim. kokemusta masennuspillereistä vuositolkulla. Kun lääke lisätään siihen, pitää toipua kahdesta asiasta, ongelmistaan ja mahdollisesti vielä lääkkeiden ongelmista ja vieroiruksesta. Itselläni vielä päälle vieroitusoireiden traumatisoivuudesta. Terapia ei suju lääkittynä kaikilla kun se leikkaa tunteita. Eikä lääkitsemällä oiretta pöästä välttämättä pureutumaan alkusyyhyn ja hiljalleen lääkkeissä ongelma voi monimutkaistua ja kroonistua. Esim saa vaikka haitan joka alkaa synnyttää emotionaalista pahoinvointia tai erkaantuu tunteistaan
. Voisin luetella itse pitkän listan myös ihan normaalielämässä olevia selviytymiskeinoja ja tapaa hoitaa itseään jotka olen kokenut hyödyllisemmäksi kuin yksikään pilleri ja lääkeyhtiöiden tuote jota yleensä käytetään lääketieteellisessä hoitomallissa hoitokeinona.
Itse uskon että ihmiset on vahvempia kuin luullaan
ja mahdollisuudella levätä, saada tukea ja oppia selviytymiskeinoja ja tunteiden käsittelyä voitaisiin saada varmasti yhtälailla tulolsia. Ymmärrän resurssipulan mt puolella ja sen että lääke on tapa säsätää. Voimattomuutta lisää se että ihmisille tulee kuva sairaudesta jota pitää hoitaa lääkkein (potilaalle tulee kuva kuin hänen aivoissaan on jokin häiriö mitä pitää tasata tai hoitaa lääkkeillä) ja psykiatrinen järjestelmä muutenkin tekee potilaasta jollain tapaa passiivisen (ei voimaannuta aina) jonka kannattaa juuri tehdä niinkuin yliasiantuntija eli lääkäri sanoo.
Minä en enää ajattele psykiatria ylimpänä itseni asiantuntijana, etenkään resurssipuutteisessa systeemissä jossa useammin tartutaan pillerireseptiin ja kohdataan kylmästi ihmisiä diagnoosien kautta kuin kohdataan ihmisiä ihmisinä tunteineen, suruineen ym. Inhimillisinä tuntevina olentoina jotka reagoi elämään
Tarkastelun painopistettä pitäisi siirtää yksilön aivokemioista myös ympäristöön ja yhteiskuntaan missä ihminen elää. Lisääkö se hyvinvointia?
Ja en tuomitse ketään kuka haluaa pillereitä käyttää. Kaikin mokomin. Mutta vaihtoehtoja pitää olla saatavilla eikä lääkekielteistä ihmistä pidä katsoa hoitokielteisenä
Itse aikanaan säikähdin tunteitani mutta nykyään suhtaudun tunteisiin ymmärtäväisemmin, kuin kompassina. Arvostan kaikenlaisia tunteita mitä lääkkeissä en voinut kokea. Moni säikkyy reaktioitaan ja on heti menossa psykiatrille vaikka se mitä he tuntevat voi olla ihan vain normaalia ihmiselämää. Ei elämä ole aina pelkkää iloa ja joskus se voi olla tuskallista. Tukea voi tarvita välillä, valitettavasti se tuki mitä psykiatrian puolelta annetaan ei resurssipulan vuoksi ole kovin kaksista. Se kannattaa tiedostaa potilaana
"Ihmiset voivat mennä nopeasti tehdyn vieroituksen seurauksena huonoon jamaan. Uudelleenaloitettu lääke ei aina auta korjaamaan tilannetta. Hermostoa ei voi aina sörkkiä loputtomasti jos asiat menee pieleen eikä ole takeita että lääkken palautus resetoi liian nopean pudotuksen vaikutukset hermostolle."
Näin on. Erityisherkkänä ihmisenä menin SSRI-vieroituksesta täysin sekaisin. Lääkityksiksi SSRI-lääke, jota ilman olin ollut n. 6 kk sekä psykoosilääke. Ei ollut mitään vaikutusta kummallakaan suuntaan eikä toiseen. Hermostoni lienee piloilla, on tullut erilaisia neuropsykologisia oireita.
Nyt olisi lähete psykiatrin arvioon, lääkityksen arviointia ja jatkohoidon suunnittelua varten. Kerroin vaikeasta lääkevieroituksesta lääkärilleni, enkä koe tulleeni kuulluksi. Pelkoni joutua satutetuksi lisää on todellinen.
SSRI-lääkitystä ja antipsykoottia en aio enää aloittaa. On yksi mielialalääke, mitä olen valmis kokeilemaan, mutta se ei ole SSRI.
Mitä tekisitte tapauksessani? Pelottaa nimittäin ihan helvetisti.
Lisäys: Lopetin siis SSRI-lääkkeen toistamiseen sekä samalla antipsykootin. Jälkimmäiset ne vasta todellisia myrkkyjä ovat. Minulla on myös alkava maksasairaus, enkä millään kestäisi enää ylimääräisiä lääkekokeiluja.
Kiitos linkistä ja lainauksista. Tämä kohta erityisesti pisti silmään: "Koulutuksessa painotettiin, että masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Vaikka onkin totta, että ne eivät aiheuta riippuvuutta, ne voivat aiheuttaa lopetusoireita. Tämä asia ei ollut koulutuksessa silloin riittävästi esillä."
Niin onko nyt sitten tämmöinenkin "kusetus" psykiatriassa, että riippuvuutta ei myönnetä olevan, vaan kun lääkkeistä ei pääse eroon, vierotusoireita kutsutaan kaunistelevasti "lopetusoireiksi"`? Voisiko joku kertoa minulle, mitä ihmeen eroa on vierotusoireilla ja lopetusoireilla? Mitä eroa?
Siis eivätkö psykiatrit todellakaan halua puhua ihmisille rehellisesti...?
Jotta päästäisiin määräämään riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä, joista potilas kysyy vastaanotolla mm. että aiheuttaako lääke riippuvuutta, niin VALEHDELLAAN että ei aiheuta, mutta "lopetusoireita" voi tulla... höh?
Minun mielestäni psyykenlääkkeet pitäisi luokitella huumausaineiksi, ihan kertakaikkiaan. Ne toimivat samankaltaisin periaattein ja ovat monesti johdannaisia samoista aineista mistä katuhuumeetkin on tehty. Vierotusoireetkin ovat ihan samanlaiset usein, joskus psyykenlääkkeissä on jopa pahemmat vierotusoireet kuin katuhuumeissa.
Jos joku katsoo huumeiden helpottavan oloaan jossain vaiheessa, niin ok, ymmärrän, enkä paheksu, mutta kuten katuhuumeissa, niin yhteiskunnan pitäisi jotenkin kuitenkin huolehtia ihmisten terveydestä niin ettei ihan mitä tahansa sallittaisi. Eli psyyken"lääkkeitä" pitäisi kontrolloida kuten katuhuumeitakin. Ne ovat yhtä vaarallisia.
- Jos niitä ylipäänsä koskaan kenellekään määrätään reseptillä, niin vain lyhytaikaisesti ja pieniä määriä, hyvin tarkkaan harkittuna onko niistä hyötyä vai enemmänkin haittaa.
"Olen itse kuvitellut että nykyinen malli on muotoutunut juuri sen rahapulan takia. Itse epäilen että esimerkiksi avoinen dialogin mallissa henkilöstö kustannukset tulee niin kalliiksi, että se yksistään on estänyt mallin leviämisen."
Mahdollista tämäkin, mutta itse uskon, että kyse on pikemminkin politiikasta. Yhteiskunnasta yleensä, ihmisten ajattelumalleista, ihmiskuvasta. Avoimen dialogin hoitomalli haastaa aika paljon meidän tavanomaista ajattelutapaa.
Avoimesta dialogista on dokumentti YouTubessa, löytyy googlaamalla, en laita linkkiä kun se voi hävitä automaattivalvonnassa. Se on hyvä dokkari, kattokaa ihmeessä.
Wikipediassa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoimen_dialogin_hoitomalli
Netissä on myös dokumentti, jossa kuvataan miten kävi eräälle nuorelle miehelle hänen jouduttuaan psykiatriseen hoitoon. Haastateltavana hänen äitinsä. Kunnioitettavaa rohkeutta kertoa omilla kasvoillaan.
Psykiatrisen hoidon tila Suomessa 2019
https://www.youtube.com/watch?v=GaTPG8I1W70
Siis kysymys kuului, mitä tämä pumppu maksaa?
"On oltava hoitava työryhmä, joka ottaa vastuun koko prosessista sekä sairaala- että avohoitojaksojen aikana. Hoiton lopettamispäätöksissä on oltava mukana erityiskoulutettuja ja kokeneita työntekijöitä."
Lääkärille voi aivan hyvin kertoa ajatuksistaan, ja peloistaan vaikka tuon alkavan maksasairauden takia.
Lääkärin on otettava huomioon, mitä lääkitykset mahdollisesti saavat maksalle aikaiseksi.
Oman historiani varrelta sen verran, ettei kohdallani yleensä välitetty mahdollisista elimellisistä tms. haitoista.
Yksi kerta oli sellainen, kun lääkäri otti huomioon, että yksi lääke oli haitallinen sydämelle, ja lopetti käytön alkuunsa.
Jälkeenpäin muita lääkäreitä ja paljon samantyyppisiä lääkkeitä, joista tuota sydänvaivaa voi tulla. Ei enää otettukkaan huomioon.
Jos tuntee, ettei tule tai ole tullut kuulluksi, siitäkin voi mainita jo vaikka siellä vastaanotolla.
Lääkäritkin ovat kuitenkin " vain " ihmisiä.
"Siis kysymys kuului, mitä tämä pumppu maksaa?"
Ei ainakaan enempää kuin nykyinenkään.
Lääkeyhtiöillä jotka kehittävät hittituotteitaan (monet psyykenlääkkeet on helposti laajennettavissa aina vain uusiin ja uusiin ongelmiin), ei ole koskaan ollut rahapulaa. Tutkijat jotka saavat rahaa näitlä kaupallisilta tahoilta, eivät kärsi rahapulasta. Ongelma on siinä, että lääketieteessä yleensäkin tutkimuksen tekoa ohjaa aivan liian paljon kaupalliset intressit ja aivan liian vähän kokonaiskuva. Siksi päädytään kehittämään usein itsessään vaarallisia ratkaisuja kärjistyneisiin ongelmiin, olivat ne sitten syöpä, vaikea skitsofrenias. Toinen ongelma mikä ohjaa hoitokäytäntöjä on lääketieteen hyvin materialistinen paradigma, joka korostuu myös psykiatriassa. Vaikka teoriassa väitetään, että psykiatriset sairaudet ovat biologis-sosiaalis-psykologisia, niin oikeasti ongelmia lähdetään useimmiten korjaamaan mieluiten sieltä missä kuvitellaan löydettävän helpoiten kausaliteetteja, eli biologiasta. Kun kuvaan astuu mieli, tietoisuus, intentio ja sosiaalinen vuorovaikutus, kaikesta tulee sotkuista ja vaikeasti hallittavaa, "epätieteellistä" Kulttuurissa missä biologialla on eräänlaisen uskonnon asema ei hahmoteta, että mieli ja sosiaalisuus itse asiassa vaikuttavat yllättävän voimakkaasti suoraan biologiaan, geenien säätelyä myöten. Biologisesti orientoituneen psykiatrin on usein vaikea hahmottaa, että se miten hän on vuorovaikutuksessa potilaan kanssa vaikuttaa itse asiassa suoraan hänen aivojensa ja kehonsa toimintaan itsessään. Kun potilasta kohdellaan kuin jotain puhdasta materiaalista objektia, jossa ainoa olennainen piirre on se kuinka eri lääkeaineet sitoutuvat hänen aivojensa reseptoreihin, se muokkaa ihmisen kokemusta itsestään ja vaikuttaa hänen geeniensä ja hermoverkkojensa aktivaatioon.
Ajatusmallit, käyttäytymis- ja reagointitavat, uskomukset elämästä ja itsestä, voivatkin vaikuttaa suoraan kehoon ja sen toimintoihin. Analogiana psykiatriassa yritetään hoitaa kovalevyä, vaikka varsinainen ongelma juontuu ohjelmistosta tai siitä, miten se kytkeytyy ympäröivään lokaaliin ja globaaliin verkkoon. Siinä yritetään hajottaa tai korjata aivan hyvin toimivaa telkkaria vain siksi, että ohjelmat joita se esittää ovat epämielyttäviä. Kun varsinainen ongelma on laaduton ohjelmatarjonta, niin toki television hajottaminen moukarilla poistaa ehkä "oireet", mutta ei varsinaista sairautta. Se ohjelmatarjonta palaa aina uudelleen uudistuneessa muodossaan, kun telkkari virkoaa taas henkiin (jos virkoaa). Kun halutaan löytää suoria biologisia kausaliteetteja esimerkiksi välittäjäaineiden tason ja mielenterveysongelmien välillä, niin tullaan aina pettymään, koska ne linkittyvät usein vain todennäköisyyksinä tiettyihin mielentiloihin ja ajatusmalleihin. Esimerkiksi harva menee amfetamiinista suoraan psykoosiin (joka on itsessään tieteellisesti varsin huonosti määritelty tila), vaikka kaikilla se nostaa voimakkaasti dopamiinitasoja. Amfetamiini vain vaikuttaa lisäävät todennäköisyyttä psykoosiin, ja kuvitellaan että ne jotka menevät psykoosiin olisivat biologisesti tai geneettisesti, eivätkä esimerkiksi vuorovaikutuksessa syntyneeltä henkiseltä rakenteeltaan alttiita menemään psykoosiin. Jos nyt kuvitellaan, että dopamiinin ylituotanto on syynä psykoosiin, niin ongelma ei poistu ellei tilaa tuottava psyykkinen rakenne korjaannu. Jo rakenne jätetään, niin psykoosin uusiutumisen todennäköisyys jopa kasvaa, kun aivojen dopaminenergisen järjestelmän herkkyys voimistuu dopamiiniblokkereiden johdosta. Avoimen dialogin malli on siinä mielessä halpa ja hyvä, se pyrkii vaikuttamaan ongelmien olennaisiin juurisyihin, minkä vuoksi psykoosi ei uusiudu niin herkästi. Yksilön minäkokemusta tuottavan ympäröivän verkon häiriötila korjataan, jolloin myös kysyntä elämänmittaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle potilaiden keskuudessa vähenee. Tämä näkyy varmasti myös kehossa esimerkiksi mata-asteisen tulehduksen vähenemisenä ja aivojen toiminnan "normalisoitumisena", kun kuormitusta tuottava rakenne puretaan.
Oikein hyvä kirjoitus, myös telkkarivertaus:) Geenien toiminta todellakin on osittain ympäristöstä riippuvaista ihmisen koko eliniän. Ympäristövaikutukset toimivat epigeneettisesti, eli erilaisia geenejä aktivoiden. Ynnä muuta.:)
Pieni kommentti tähän:
"Jos tuntee, ettei tule tai ole tullut kuulluksi, siitäkin voi mainita jo vaikka siellä vastaanotolla.
Lääkäritkin ovat kuitenkin " vain " ihmisiä."
Ihmeen paljon sinulla on luottamusta, vielä.
Tällaisia avauksia tarvitaan lisää. Onneksi psykiatrit ovat aktivoituneet. Kun tätä keskustelua lukee, tulee kyllä sellainen olo, että tuulimyllyjä vastaan joutuvat taistelemaan. Aika voimakas masennus- ja psykoosilääkevastaisuus on täällä ja koko yhteiskunnassa, jopa lääkärikunnan sisällä. Psykiatrian maine on vaan huono. Julkinen terveydenhoito vaatisi reilulla kädellä uudistamista. Nyt osaavat lääkärit pakenevat yksityiselle kun työmäärä ja vaatimukset on kertakaikkiaan liikaa. Psykiatrialla tilanne yksi pahimmista. Samaan aikaan erikoisala ei houkuttele nuoria lääkäreitä, eli tilanne pahenee koko ajan. Uudistuksia kaivataan kovasti. Juuri lehtijutussakin mainitut jatkuvat työkykyarviot vievät aivan turhaa aikaa, kun potilasta juoksutetaan lääkäriltä toiselle hakemaan lausuntoa lausunnon perään. Kelan päässähän se ongelma on. Kelan sosiaalilääketieteellinen neuvottelukuntakin herännyt pohtimaan mielenterveyshoidon ongelmia. Aika vähän on alan asiantuntemusta siinäkin ryhmässä. Toivottavasti ymmärtävät pyytää asiantuntijanäkemyksiä julkisen puolen psykiatreilta.
"Aika voimakas masennus- ja psykoosilääkevastaisuus on täällä ja koko yhteiskunnassa, jopa lääkärikunnan sisällä. Psykiatrian maine on vaan huono."
Hihi! :D Ja mistähän tämä mahtaa johtua...?
Jotkut ihmiset (ja tahot) eivät vaan ikinä opi katsomaan peiliin.
Siinä olet kyllä mielestäni oikeassa, että osaavimmat (lue: avarakatseisimmat, kriittisimmät, inhimillisimmät) psykiatrit hakeutuvat julkiselta puolelta yksityissektorille töihin. Siellä on mahdollisuus edes hiukan soveltaa laajempaa ja asiakaskeskeistä näkemystä.
Se, että on olemassa psykiatreja, joilla on aivot, ei kuitenkaan päästä koko alaa pälkähästä. Psykiatrit, olette opiskelleet väärää alaa. Pikakelatkaa taaksepäin siihen päivään, kun teillä vielä oli tuore ylioppilaslakki päässä. Ottakaa joku toinen suunta, sellainen opintoala, missä kohdataan ihminen ihmisenä, opiskellaan psyyken toimintaa ja yhteiskunnan. Lääkkeet ovat sivuosassa ihmisen auttamisessa, ja se vähä mitä niitä tarvitaan, hoituisi yleislääkärien voimin ilman että ylläpidetään verovaroin kokonaista kehäpäätelmiin nojautuvaa ja itseään pönkittävää näennäistieteellistä lääketieteen haaraa. Olette vaaraksi oikeiden lääkärien maineelle, kaiken muun tekemänne pahan lisäksi.
Anonyymi 12.05.2021 17:02
Miksi käytät luottamuksestani sanaa " vielä ", koska et tunne minua ?
Itse asiassa mulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus psykiatrian piiristä.
Luottamukseni on toki ollut koetuksella useampaankin kertaan vuosien varrella, mutta tällä hetkellä menee hyvin, ja kontaktit ovat sellaisia, joissa luotto on pelannut puolin ja toisin.
Luottamuspulaa kun on ollut aiemmin, niin en anna sen vaikuttaa nykypäivään.
Mulla menisi nykyisyys pilalle, jos murehtisin menneitä.
Lääkityksistäkin on haittoja jäänyt, ja ikäviä kokemuksiakin, mutta ne ovat jääneet mielessäni taka-alalle.
Elämää on toivottavasti vielä jäljellä, ja näillä on mentävä, mitä jäljellä on.
Koen positiivisen asenteeni vain hyvänä asiana.
Onhan muutosta tapahtunut paljon väestössäkin.
Mielenterveysongelmat lisääntyvät kovaa vauhtia, mutta miksi näin on ?
Moniin asioihin olisi hyvä puuttua jo siinä vaiheessa, jos/ kun tulee eteen tilanteita, joissa mielenterveys ehkä joutuu vaaraan alkaa horjua.
Eli se ennaltaehkäisy olisi parempi saada toimimaan, sekin saattaisi vähentää tarvetta psykiatriselle hoidolle.
Monet ehtivät " upota liian syvälle ", ennenkuin pääsevät tai edes hakeutuvat hoidon piiriin.
Psykiatrian käyttö vastustajien pois raivaamiseen on arkipäivää nykyäänkin, sopivien psykiatrien avustuksella.
Kun lääkärisetä ei kieltäydy toisen lääkärin rakkaudelta, tämän yhteiskunnalliseen mielisairauteen ei tarvita kuin yksi mätäpaise.
Takapuolen silmässähän psykiatria on aina ollut, mutta nyt myös vielä myrsky, takapuolessa. Kun löysä osuu tuulettimeen ...