Vakavatkin psykoottiset oireet voivat poistua säännöllisellä lääkityksellä

Enpä alkaisi noilla lääkkeillä itseäni myrkyttämään enneaikaiseen hautaan jos toimeen tulee ilmankin , ennemmin unohdan orjatyöt ja elän piiiitkääään........

Todella edesvastuutonta levittää tuollaista disinformaatiota. Ihmisten henget on kyseessä.

Oletko aloittaja ihan tosissasi?

Sillä aika monella ja minulla itselläni on asiasta, eli pitkäaikaisesta, monen vuosikymmenen ajan kestäneiden erilaisten lääkkeiden käytöstä aivan päinvastaisia ja huonoja kokemuksia. Ajatus ei kulje. Muisti pätkii. Kognitiiviset kyvyt ja taidot ovat vuosien varrella vain heikentyneet. Munuaiset eivät toimi enää kunnolla.

Joo, kyllä unensaanti paranee. Ja saa nukuttua paremmin. Mutta aamulla ylösnouseminen ja käyntiin, eli liikkeelle lähteminen on hidasta ja vaivalloista.

Aivosumu on joka päiväistä ja hetkistä.

Kerronko ja jatkanko aloittajalle vielä lisää?

Ai niin. Unohdin vielä kertoa lisää. Koska aivoni eivät enää toimi aivan yhtä ja samalla tavalla kuin 20 vuotta sitten..

Monen vuosikymmenen ajan kestäneen neuroleptien käytön jälkeen minulle on tullut diabetes. Sekin tulee monelle ei- toivottuna lahjana ja kylkiäisenä neuroleptien käyttämisestä.

Niin että onnitelkaa hel*tissä!

Oletko keskustelun aloittaja kenties kyseisellä alalla?

Lääkäri? Aloittava sellainen? - Vai vasta alalle opiskeleva?
Tekstisi kuulostaa hyvin asenteelliselta. Mikäli olet alalla, niin aika hyvin sinut on aivopesty uskomaan lääkkeiden kaikkiparantavaan voimaan.

Tuli vain mieleen.

"Tämä ei ole lääkefirman mainos vaan tämä on nähty ja koettu."

Ettäkö ihan omakohtaisesti koettu? Hyvä jos näin on.

Mitä sisäelimet vammaantuu aivojen lisäksi lääkkeiden sivuvaikutuksista?

Tämä aloitus on sitä tyypillistä lääketehtaiden propagandaa parhaimmillaan johon valtaväestö vieläkin uskoo.

"..vaikka tunneli on pitkä, niin sen päässä on valoa."

Juna tulossa? o_O

"Pitkän aikavälin seurantatutkimuksissa on toistuvasti osoitettu, että psykoosilääkkeiden käyttö on yhteydessä heikkoon pitkän aikavälin tulokseen ja osan näistä tutkimuksista olen referoinut myös Mad in Finlandiin. Esimerkiksi Martin Harrowin johtamassa tutkimuksessa yli 90% lääkeettömistä skitsofreniadiagnoosin saaneista oli toipunut 10 vuodessa psykoosista täysin, mutta lääkittyjen kohdalla vastaava osuus oli vain noin 20%. "

https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/

Kannattaa vaihtaa elämäntyyli täysin toiseen niin helpottaa ja parannut, niin yksinkertaista.
Psykoosi vain kertoo että suunta on väärä , tee toisin 👍

Merkillä ja annostuksella on väliä! Olo voi olla sen mukaan mitä lajia ja annostusta lekuri on kirjoittanut.

Aloittaja taitaa olla trolli. Sillä edes harva lääkäri kirjoittaisi noin lääkemyönteistä ja epärealistista tekstiä. Kyllä he tietävät, että skitsofreniadiagnoosin saaneista ja "elinikäisellä lääkityksellä" olevista ei useimmista ole enää oikeasti töihin.

Ei jaksaisi pelkkään trollaukseen vastata, mutta tutkittu asiahan on, että mitä lyhyemmän aikaa käyttää neuroleptejä sitä suuremmat mahdollisuudet on selviytyä takaisin työelämään, ja elämään muutenkin. Ja että Länsi-Lapin sairaanhoitopiirissä, missä ei juuri lainkaan käytetä neurolepteja (koska siellä on avoimen dialogin hoitomalli), psykoosista tai skitsofreniasta diagnosoidut palaavat useimmiten jossain vaiheessa takaisin työelämään. Joinakin tutkimuksen seurantavuosina heidän työllistymisensä on ollut jopa parempaa kuin alueen väestön keskimäärin.

Joo, dobamiini on äärimmäisen vitaali aine, jota tarvitaan nopeaan älyyn, hoksottimiin ja reippaaseen liikuntaan ja kun puoskarit sulkee sen, tulee krooninen depressio, krooninen alakulo, krooninen parkinson, (parkinsonin taudissa dobamiinin tuotanto heikkenee tai loppuu) huono muistisuus eli psykoosi tulee dobaiini sulkijoista, saat selville kun luet parkinson taudin oieet ja syyt.
Lisäksi dobamiini sulkijat alantaa valkosoluja AIDS potilaan tasolle jke.

Psykoosi eli hetkellinen håyodellisuuden tajun heikkeneminen lienee vain unettomuutta oikealta diaknoosiltaan, mutta siitä saatava pilleri hyöty on euroissa mitätön, siksi liikelaitos nimeltä koululääketiede näkee psykooseja aivokalvon tulhduksissa, eli ympäristöstä tulleesta viruksesta he tekee psykoosi ja muita kauhu diaknooseja, vaikka psykke eli näkymätön sisin ei toimi viristen kasvatus alustana.
Potilaalle nää noita vaino teoriat ekee hirvittävät laskut yksityis tutkimuksina, joten on luonnollista, että he ei hyväksy psykiatrian puoskari musta maalaus ja rahan keruu teoriaa, joka on noita vainoa, ja huijausta.

Ihmisillä ei ole olemassakaan mitään sellaista psyykkeä, joka tarvitsee suomen valtiolta 11 biljoonaa per vuosi puoskarelle pilleri rahaa joka kulkee kelalta apteekkiin ja big farmalle.
Koko psykitria on maapallon suurin huijaus ja valheella rahan keruuta ja noita vainoa jossa mielisairaudeksi on merkattu rahan takia ja ihmisten kauppaamiseksi hermomyrkky tehtalle joka ikinen kehon kipu.

Kun psykoosilääkkeitä käyttää voi poistua vähän muutakin. Elämänlaatu.. Kyky olla paikallaan (akatisia). Seksuaalinen puoli .. Normaalit kognitiiviset kyvyt, kirkas ajattelu ja aloitekyky. Kyky tuntea tunteita normaalisti. Mahdollisuus elää elämäänsä ilman pilleriaddiktiota koska on aina riski että elämä alkaa heitellä vieroituksen vuoksi.

Sitä myöten voi poistua seurannaisvaikutuksena kyky työelämään ja oman palkkansa ansaitsemiseen, mihinkään kovin kehittävään toimintaan mt kuntoutujatoimintaa lukuunottamatta , kyky itsenäisyyteen ilman mt palveluja joihin on kontakteissa aina reseptien ja mahdollisten injektioiden vuoksi, mahdollisuus kilpailla muiden lääkkeellä lamaamattomien ihmisten kanssa opiskelupaikoista, parisuhteisiin paitsi jonkun toisen a seksuaalisen ihmisen kanssa.

En edelleenkään kyseisiä "lääkkeitä" joskus syöneenä käsitä miten kukaan voi toimia kyseisillä lääkkeillä normaalisti etenkin jos niitä menee isompi määrä saatika menemään töihin. Yksinkertainen toimintakin oli hankalaa

"Eri vaihtoehtoja voi kokeilla terveydenhuollon seurannassa."

Koekenttänä toimii potilaan aivot ja keskushermosto. Pillerikaruselli pyörii.

Mistä tietää, että psykoottisten oireiden poistumiseen voi mennä useampi vuosi, jos keskimäärin lääketutkimukset kestävät kuusi viikkoa ja dopamiininsalpaajien oletetaan toimivan heti, kun ne vaikuttavat hermostoon? Eivät vasta vuosien päästä. Pidemmän aikavälin tutkimusten mukaan näyttää pikemminkin siltä, että krooninen ja vaikeakin psykoosi voi remissoitua spontaanisti kahdessa vuodessa etenkin sen jälkeen, kun potilas on lopettanut lääkityksen. Ja ilman psykoterapiaa, avointa dialogia tai muuta lässytystä. Ihan spontaanisti, kulttuurissa jossa psykoottisiin kokemuksiin liitetään voimakas häpeäleima. Erään tutkimuksen mukaan lääkityksen lopettaminen alle kahdessa vuodessa jopa kuusinkertaistaa todennäköisyyden parantua mistä tahansa psykoosisairaudesta.

Lääkityksellä olevat taas vaikuttavat taantuvan jopa silloin, kun kontrolloidaan monet muut ennusteeseen vaikuttavat tekijät. Suurin osa tutkimuksista on kuitenkin plasebokontrolloituja kokeita, joihin osallistuvat potilaat ovat käyttäneet neuroleptejä peräti 15 vuotta. Näillä samantyyppisillä potilailla on tutkittu psykoosin uusiutumista, kun lääkitys lopetetaan (yleensä viikossa tai parissa, mikä on vastoin hoitosuosituksia mutta lääkekokeissa passeli käytäntö). On säälittävää, että jotkut potilaat on aivopesty käyttämään hermostoa ja kehoa vaurioittavia lääkkeitä vuosikausia. Niiden tehosta etenkään pitkällä aikavälillä ei ole mitään näyttöä, ja tutkimukset joissa niiden väitetään tehoavan perustuvat juuri aloittajan kaltaisille potilaille, jotka ovat syöneet tunnollisesti vuodesta toiseen lääkkeitä kuvitellen, että ne poistavat heidän mielikuvitussairautensa oireet. Kokeissa käytetään tulkinnanvaraisia mittareita, joissa akatisiasta ja lääkityksen aiheuttamista muista vieroitus- ja sivuoireista on helppo kerryttaa psykoosipisteitä. Psykoottinen relapsi voi olla oikeastaan mitä vain, koska tutkimusten mukaan määritelmä vaihtelee eri tutkimusten mukaan, eli relapsino kriteerejä yhtä paljon kuin tutkimuksiakin.. Ei ole mitään syytä myöskään olettaa, että sokkoutus ei purkautuisi ainakin suurelta osin, koska sokeripilleri ja vaikka klotsapiini tuntuvat kehossa vähän erilaiselta. On niin hupaisaa, miten jälkeenjääneet ihmiset kuvittelevat tuollaisten tutkimusten perusteella sairastavansa jotain dopamiinin ylituotantosairautta, jonka hoito itse asiassa vain herkistää dopaminenergistä järjestelmää entisestään. Ja kornia ja huvittavaa on, että ihminen jolla on järki päässä ja joka kieltäytyy moisista hermomyrkyistä, kasvattaa omia psykoosipisteitään lääkärien silmissä. Älykkyys ja oman järjen käyttö on psykoottisuutta siis nyky yhteiskunnassa, kuten myös neurobiologian perusteiden ymmärtäminen. Lääkärit ovat täysiä idiootteja hoitaessaan ihmisiä jopa vuosikausia neuroleptien kaltaisialla lääkkeillä ja vielä idioottimaisempaa on olla niin auktoriteettiuskoinen, että syö mitä tahansa myrkkyä kun lääkäri määrää.

Puheet siitä että jonkin psykiatrisen diagnoosin takia pitäisi hyväksyä olevansa sairas ja sitoutua elinikäiseen lääkitykseen ovat puhdasta humpuukkia.Skitsofreniat ja psykoosit eivät ole sairauksia, sillä niiden taustalla ei ole mitään elimellistä vikaa.

Antipsykoottiset lääkkeet ovat edelleen skitsofrenian ja muiden psykoottisten häiriöiden ensimmäinen hoitolinja. Tutkimus on kuitenkin saattanut epäilyksen alaiseksi niiden pitkäaikaisen tehon ja käytön oireiden hallinnassa ainakin osalla potilaista. Psykiatrit ovat toistuvasti puolustaneet psykoosilääkkeiden pitkäaikaista käyttöä. Toisaalta on korostettu, että lääketeollisuuden korruptio ja epäluotettavien tutkimusten vaikutus heikentää heidän väitteitään.

Tutkimuksissa on havaittu, että toipuminen (recovery) ja parempi kognitiivinen toiminta ovat mahdollisia potilailla, jotka ovat irti antipsykoottisista lääkkeistä. Skitsofrenian psykososiaaliset lähestymistavat, kuten ”social recovery” – terapia, ääniä kuulevien verkosto ja” avoin dialogi”- menetelmä, ovat vähentäneet pitkäaikaissairaalahoidon riskejä. Psykoosien psykososiaaliset selitykset, toisin kuin biolääketieteelliset, myös vähentävät leimautumista.

Nykyisin antipsykoottisten lääkkeiden käyttö ei rajoitu pelkästään skitsofreniaan, ja niitä määrätään usein masennuksen varalta ja sijaishoidossa oleville lapsille. Tämä tapahtuu huolimatta todisteista, jotka viittaavat siihen, että näiden lääkkeiden aiheuttamat sivuvaikutukset, kuten sydänsairaus ja diabetes, ovat suuremmat kuin hyödyt.

Psykiatrisia lääkkeitä käyttävien palvelun käyttäjien kokemuksia koskevaa tutkimusta on hyvin vähän, mutta saatavilla oleva näyttö osoittaa, että monien mielestä pitkäaikainen antipsykoottien käyttö heikentää paranemista. Tämä katasus lisää ymmärrystämme siitä, miten potilaat suhtautuvat psykoosilääkkeiden käyttöön ja mitä mielt ähe ovat sen hyödyistä ja haitoista.

”Järjestelmällisten katsausten PRISMA-ohjeiden avullaa kerättiin yhdeksästä eri tietokannasta tutkimuksia antipsykoottisia lääkkeitä käyttävien kokemuksista. Tutkimusten laatu tarkistettiin ja lopulta valittiin 35 tutkimusta, jotka kattavat yli 11 eri maata (mukaan lukien yksi julkaisematon väitöskirja).

Tulokset osoittivat, että vaikka neuroleptien käyttäjillä oli enimmäkseen negatiivisia näkemyksiä antipsykoottien aiheuttamista muutoksista heihin, he näkivät niiden vaikutukset oireisiin positiivisemmassa valossa.

Monet kuvasivat näiden lääkkeiden lamauttavia vaikutuksia, kuten emotionaalinen tyhjyys, uupumus, motivaation ja energian menetys, vähentynyt keskittymiskyky, heikentynyt älykkyys ja ajattelun selkeyden menetys. Se esti heitä suorittamasta mitään tarkoituksenmukaista toimintaa ja heidät kekemaan itsensä “zombeiksi”. Toiset kokivat ahdistuksen ja masennuksen lisääntymistä sekä saivat itsemurha ajatuksia. Yksi osallistuja kertoi:

”Muistan, että otin ensimmäisen annokseni… se tyrmäsi minut ehdottomasti… En voinut edes nostaa pölyrättiä ja harjaa, koska en voinut liikuttaa käsivarsiani, jalkojani… Minulla ei ollut ajatuksia päässäni. En voinut tehdä mitään … olin kuin zombi. “

Toisaalta jotkut osallistujat kertoivat, että lääkitys auttoi vähentämään oireita. Se johti heidän kuulemiensa äänien vähentymiseen ja joskus jopa selkeyttii ajattelua. Näille potilaille ajattelun tunteettomuus ja hidastuminen oli hyödyllistä, koska tämä kognitiivinen ja tunteellinen heikkeneminen vähensi henkistä sekaannusta, tunkeilevia ajatuksia ja harhakuvien voimakkuutta. Vaikka suurin osa potilaista valitti psykoosilääkkeiden lamaannuttavien ominaisuuksien olevan epämiellyttäviä, jotkut totesivat, että se auttoi heitä rentoutumaan ja nukkumaan.

Lisäksi käyttäjät kokivat, että antipsykoottisilla lääkkeillä oli kielteinen vaikutus heidän persoonallisuuteensa, itsetuntoonsa ja ”sieluunsa”. Motivaation lasku, kognitiiviset muutokset ja sivuvaikutukset, kuten painonnousu ja seksuaaliset vaikeudet, saivat monet kokemaan, että he olivat menettäneet todellisen itsensä. Toiset valittivat vähentyneestä”luovuudesta, mielikuvituksesta, huumorista tai henkisyyden ja henkisen yhteyden “tunteen” menetyksestä.

Muutama osallistuja totesi, että antipsykoottien aiheuttama oireiden vähentyminen auttoi heitä palauttamaan vanhan itsensä. Se vei heitä kohti normaalisuutta ja antoi heille mahdollisuuden osallistua valittuihin toimintoihin, lääkitys nosti heidän itsetuntoaan. Nämä havainnot viittaavat lääkkeiden käyttäjien kokemusten ja mielipiteiden heterogeenisyyteen ja monimutkaisuuteen.

Lääkkeillä oli myös symbolisia vaikutuksia, koska monet osallistujat totesivat, että antipsykoottien jatkuva nauttiminen vahvisti ajatusta, että he olivat sairaita. Joitakin tämä ajatus lohdutti, mutta toiset kokivat, että he eivät olleet kokonaisia ​​tai että se teki heistä “pienempiä ihmisiä”, “outoja” ja “hulluja”. Monien mielestä se pakotti heidät tunnustamaan itsensä kroonisesti sairaiksi ja vahvisti leimautumista. Biolääketieteellisen mallin käyttöön on toistuvasti liitetty lisääntynyttä leimautumista ja stigmaa, ja sosiaalisten vaikutusten vähättelyä psyykkisten vaikeuksien syynä on alettu kritisoida.

https://madinfinland.org/psykoosilaakkeita-kayttavien-ihmisten-kokemuksia-mia/

Antipsykoottiset lääkkeet ovat edelleen skitsofrenian ja muiden psykoottisten häiriöiden ensimmäinen hoitolinja. Tutkimus on kuitenkin saattanut epäilyksen alaiseksi niiden pitkäaikaisen tehon ja käytön oireiden hallinnassa ainakin osalla potilaista. Psykiatrit ovat toistuvasti puolustaneet psykoosilääkkeiden pitkäaikaista käyttöä. Toisaalta on korostettu, että lääketeollisuuden korruptio ja epäluotettavien tutkimusten vaikutus heikentää heidän väitteitään.

Tutkimuksissa on havaittu, että toipuminen (recovery) ja parempi kognitiivinen toiminta ovat mahdollisia potilailla, jotka ovat irti antipsykoottisista lääkkeistä. Skitsofrenian psykososiaaliset lähestymistavat, kuten ”social recovery” – terapia, ääniä kuulevien verkosto ja” avoin dialogi”- menetelmä, ovat vähentäneet pitkäaikaissairaalahoidon riskejä. Psykoosien psykososiaaliset selitykset, toisin kuin biolääketieteelliset, myös vähentävät leimautumista.

Nykyisin antipsykoottisten lääkkeiden käyttö ei rajoitu pelkästään skitsofreniaan, ja niitä määrätään usein masennuksen varalta ja sijaishoidossa oleville lapsille. Tämä tapahtuu huolimatta todisteista, jotka viittaavat siihen, että näiden lääkkeiden aiheuttamat sivuvaikutukset, kuten sydänsairaus ja diabetes, ovat suuremmat kuin hyödyt.

Psykiatrisia lääkkeitä käyttävien palvelun käyttäjien kokemuksia koskevaa tutkimusta on hyvin vähän, mutta saatavilla oleva näyttö osoittaa, että monien mielestä pitkäaikainen antipsykoottien käyttö heikentää paranemista. Tämä katasus lisää ymmärrystämme siitä, miten potilaat suhtautuvat psykoosilääkkeiden käyttöön ja mitä mielt ähe ovat sen hyödyistä ja haitoista.

”Järjestelmällisten katsausten PRISMA-ohjeiden avullaa kerättiin yhdeksästä eri tietokannasta tutkimuksia antipsykoottisia lääkkeitä käyttävien kokemuksista. Tutkimusten laatu tarkistettiin ja lopulta valittiin 35 tutkimusta, jotka kattavat yli 11 eri maata (mukaan lukien yksi julkaisematon väitöskirja).

Tulokset osoittivat, että vaikka neuroleptien käyttäjillä oli enimmäkseen negatiivisia näkemyksiä antipsykoottien aiheuttamista muutoksista heihin, he näkivät niiden vaikutukset oireisiin positiivisemmassa valossa.

Monet kuvasivat näiden lääkkeiden lamauttavia vaikutuksia, kuten emotionaalinen tyhjyys, uupumus, motivaation ja energian menetys, vähentynyt keskittymiskyky, heikentynyt älykkyys ja ajattelun selkeyden menetys. Se esti heitä suorittamasta mitään tarkoituksenmukaista toimintaa ja heidät kekemaan itsensä “zombeiksi”. Toiset kokivat ahdistuksen ja masennuksen lisääntymistä sekä saivat itsemurha ajatuksia. Yksi osallistuja kertoi:

”Muistan, että otin ensimmäisen annokseni… se tyrmäsi minut ehdottomasti… En voinut edes nostaa pölyrättiä ja harjaa, koska en voinut liikuttaa käsivarsiani, jalkojani… Minulla ei ollut ajatuksia päässäni. En voinut tehdä mitään … olin kuin zombi. “

Toisaalta jotkut osallistujat kertoivat, että lääkitys auttoi vähentämään oireita. Se johti heidän kuulemiensa äänien vähentymiseen ja joskus jopa selkeyttii ajattelua. Näille potilaille ajattelun tunteettomuus ja hidastuminen oli hyödyllistä, koska tämä kognitiivinen ja tunteellinen heikkeneminen vähensi henkistä sekaannusta, tunkeilevia ajatuksia ja harhakuvien voimakkuutta. Vaikka suurin osa potilaista valitti psykoosilääkkeiden lamaannuttavien ominaisuuksien olevan epämiellyttäviä, jotkut totesivat, että se auttoi heitä rentoutumaan ja nukkumaan.

Lisäksi käyttäjät kokivat, että antipsykoottisilla lääkkeillä oli kielteinen vaikutus heidän persoonallisuuteensa, itsetuntoonsa ja ”sieluunsa”. Motivaation lasku, kognitiiviset muutokset ja sivuvaikutukset, kuten painonnousu ja seksuaaliset vaikeudet, saivat monet kokemaan, että he olivat menettäneet todellisen itsensä. Toiset valittivat vähentyneestä”luovuudesta, mielikuvituksesta, huumorista tai henkisyyden ja henkisen yhteyden “tunteen” menetyksestä.

Muutama osallistuja totesi, että antipsykoottien aiheuttama oireiden vähentyminen auttoi heitä palauttamaan vanhan itsensä. Se vei heitä kohti normaalisuutta ja antoi heille mahdollisuuden osallistua valittuihin toimintoihin, lääkitys nosti heidän itsetuntoaan. Nämä havainnot viittaavat lääkkeiden käyttäjien kokemusten ja mielipiteiden heterogeenisyyteen ja monimutkaisuuteen.

Lääkkeillä oli myös symbolisia vaikutuksia, koska monet osallistujat totesivat, että antipsykoottien jatkuva nauttiminen vahvisti ajatusta, että he olivat sairaita. Joitakin tämä ajatus lohdutti, mutta toiset kokivat, että he eivät olleet kokonaisia ​​tai että se teki heistä “pienempiä ihmisiä”, “outoja” ja “hulluja”. Monien mielestä se pakotti heidät tunnustamaan itsensä kroonisesti sairaiksi ja vahvisti leimautumista. Biolääketieteellisen mallin käyttöön on toistuvasti liitetty lisääntynyttä leimautumista ja stigmaa, ja sosiaalisten vaikutusten vähättelyä psyykkisten vaikeuksien syynä on alettu kritisoida.

https://madinfinland.org/psykoosilaakkeita-kayttavien-ihmisten-kokemuksia-mia/

Minulla on palannut tunteet ja motivaatio ym. lääkitysten loputtua.
Parikymmentä vuotta vierähtikin lähes " zombiena ".
Mikään ei tuntunut miltään, mikään ei huvittanut mitään, mistään en välittänyt, enkä mitään viitsinyt.

Kyllä olen eron huomannut, minkälaista on elää tuntien ja välittäen ilman lääkkeitä, kuin mitä oli vuodet vahvasti lääkittynä.

Ei enää ikinä " zombieksi ".

Psykoosista tulee paljon pahempi tuska kuin neurolepteistä.