sairaalassa olo

Työelämäsä mukana olevaa ei helpostikkaan raahata suljetulle vaikkakin oireet olisi pahojakin. Työtön voi siis joutua aivan ilman mitään kummempia varoituksia suljetulle ja ensimmäinen työnsaannin este on mm. se, että ihmisen vapaus riistetään ja tämähän on konkreettinen este työn saannille.

Vaikkakkin terveystiedot ovat salaisia, niin mikään asia ei käytännössä kuitenkaan pysy salassa. Ei ole kovinkaan salaista piipahtaa ambulanssilla ja poliisimaijalla lähiön pihaan ja raahata yksilöä mielisairaalaan kuukaudeksi.

Työnhakutilanteessa työnantajan ollessa tietoinen mm. suljetusta hoidosta härääkin epäilykseksi, että onko ihminen pihalla kuin lumiukko vai onko kyseessä jokin hylkiö jota ei viitsi katsella edes oma kylänväki. On se syy hoidolle siis kumpaa tahansa, niin työnhakutilanteessa jäädän toiselle sijalle.

Vaikkakin meillä on syrjinnästä lakipykäliä, niin yksityisen työnantajan ei juurikaan tarvitse perustella tekijävalintaansa muulla kuin, että onko sovelias vai ei. Julkiselta sektorilta tutut viranhaku menettelyt ovat kovin kaukana tavanomaisesta työelämästä.

Kertaalleen suljetussa hoidossa ollut saa jälkikäteenkin pitkiäkin sairaslomia, jotka itsessään jäävät monesti työnantajan maksettavaksi sen lisäksi, että työnantajan pitää palkata sijainen tekemään työt, joten on melkoisen riskialtista palkata mt-hoidossa ollutta. Mikäli ja kun joku palkataan, niin kunollista asemaa ei varmastikkaan suljetun hoidon jälkeen enää suoda.

Julkisuudessa totuus työelämävaikutuksista voidaan kiistää, mutta aivan itse olen työpaikalla saanut henkilökohtaisen selvennyksen työnantajan näkökulmista vuosia ennnen omaa pakkohoitoa. Asia koski tuolloin osastollamme työskenellyttä, joka haki sairaslomaa mielenterveysperustein. Hänen työt loppuivat joidenkin kuukausien päästä sairasloman jälkeen.

dsfg5 kirjoitti:

Työelämäsä mukana olevaa ei helpostikkaan raahata suljetulle vaikkakin oireet olisi pahojakin. Työtön voi siis joutua aivan ilman mitään kummempia varoituksia suljetulle ja ensimmäinen työnsaannin este on mm. se, että ihmisen vapaus riistetään ja tämähän on konkreettinen este työn saannille.

Vaikkakkin terveystiedot ovat salaisia, niin mikään asia ei käytännössä kuitenkaan pysy salassa. Ei ole kovinkaan salaista piipahtaa ambulanssilla ja poliisimaijalla lähiön pihaan ja raahata yksilöä mielisairaalaan kuukaudeksi.

Työnhakutilanteessa työnantajan ollessa tietoinen mm. suljetusta hoidosta härääkin epäilykseksi, että onko ihminen pihalla kuin lumiukko vai onko kyseessä jokin hylkiö jota ei viitsi katsella edes oma kylänväki. On se syy hoidolle siis kumpaa tahansa, niin työnhakutilanteessa jäädän toiselle sijalle.

Vaikkakin meillä on syrjinnästä lakipykäliä, niin yksityisen työnantajan ei juurikaan tarvitse perustella tekijävalintaansa muulla kuin, että onko sovelias vai ei. Julkiselta sektorilta tutut viranhaku menettelyt ovat kovin kaukana tavanomaisesta työelämästä.

Kertaalleen suljetussa hoidossa ollut saa jälkikäteenkin pitkiäkin sairaslomia, jotka itsessään jäävät monesti työnantajan maksettavaksi sen lisäksi, että työnantajan pitää palkata sijainen tekemään työt, joten on melkoisen riskialtista palkata mt-hoidossa ollutta. Mikäli ja kun joku palkataan, niin kunollista asemaa ei varmastikkaan suljetun hoidon jälkeen enää suoda.

Julkisuudessa totuus työelämävaikutuksista voidaan kiistää, mutta aivan itse olen työpaikalla saanut henkilökohtaisen selvennyksen työnantajan näkökulmista vuosia ennnen omaa pakkohoitoa. Asia koski tuolloin osastollamme työskenellyttä, joka haki sairaslomaa mielenterveysperustein. Hänen työt loppuivat joidenkin kuukausien päästä sairasloman jälkeen.

kolmeen otteeseen ja hakenut taas töitä . Ihme ja kumma kun ei kukaan soita!