Näen nainen, että sinulla on mielenpäällä jokin. Kun kysyin mikä on fiilis, vastasit vain lyhyesti "Ihan perus." Kerroit myöhemmin jotakin, mutta oliko se kaikki? Tiedät, että aidosti välitän. Uskalla siis avata sydäntäsi minulle. En loukkaa tai tuomitse, vaan kuuntelen, autan ja hoivaan sitä. Koska sinä olet niin... 💟
Se tuttu mies lippalakin alta.
Se tuttu mies lippalakin alta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mä oon tosi väsynyt. Sellainen ihan veto pois olo. Oon aika herkkä ympäristölle ja oon katsellut tuossa ulkona olevaa oudosti toiselta puolelta kuihtuvaa puuta joka kuihtuu sen hiton antennin puolelta ja miettinyt että onko tää 5G säteily ihmiselle terveellistä. Vain hiukan alle sen mikä luokiteltaisi aseeksi. Oon vaan väsynyt välillä fyysisesti ja henkinen stressi vähän pahentaa sitä.
Lippalakkini suojaa säteilyltä. Vuorasin sen foliolla, ettei NSA pysty Telian 5G- antennien avulla lukemaan ajatuksiani. Ruotsalainen operaattori myy skannaamansa aivosähkökäyrän jenkeille, jotka tekevät niistä louhimalla kryptovaluuttaa. Tieto on valtaa ja rahaa.
Se puu kuihtuu samasta syystä: Jatkuva mikroaaltopommitus tappaa yhteyttävän solukon, ja puun luontainen hengitys heikkenee. Ihmisistä tulee ahdistuneita zombeja, puista taas kuolleita runkoja.
Avauduin tästä aiheesta ketjuun jossa oli jo valmiina aloituksessa hattu 😂😂😂
Salaliittoteoreetikoksi leimaaminen, ja etenkin sen järjestelmällinen masinointi, on muuten jotain puhtaasti psykologista keinoa peitellä jotain mitä ei haluta tulevan ilmi niin mua kyllä kiinnostaa aina jos kuulen sanan foliohattu. Folioantenni heti herkistyy, mitä, missä?
Peitän foliohattuteoriallani omaa vinksahtamistani.
Lievää, ja kapea- alaista, mutta silti vaikuttavaa. Olen höpsähtänyt häneen, eikä se ole helpottanut omaterapioista huolimatta. Jospa se foliokerros lippiksen alla vaimentaisi qntennin vähemmän herkäksi .
Minulla on mahdollisuus hankkia myös uniikki teräksinen pipo, jolla suojata pääni säteilyltä. Jos vielä pukisi päälleen rengaspaidan, suojaisiko se sydäntä liialta tunteilulta ja turhalta fiilistelyltä? Varustus kuin viikingillä, tai Minecraftissa🤓
Teoriassa voisi järjestyä myös oma teräksinen kammio, mihin piiloutua hörhösäteilyltä. Täydellinen Faradayn häkki, suojaa ulkopuolen säteiltä, mutta suojaako se itseltä? Lukittuna suljettuun koppiin vain itsensä kanssa? Se nurkaton pehmustettu huone?
Mutta asiaan: Se päähäni jumittanut nainen voisi avautua joskus, ja antaa itsestään kaiken minkä uskaltaa. Imuroin sen kaiken sisääni ja jalostan kuvasi entistä aidommaksi. Valan sen lopuksi pronssiin ja teen siitä patsaan ajatusteni keskustorille. Siellä olet nytkin, hologrammina.
Voi+että+tulin+hyvälle+tuulelle+noista+ajatuksista+😄😊
Se nainen taas vaikuttaa pitävän oman kynttilänsä vakan alla. Se on sääli, koska olen meidän liian vähistä keskusteluista huomannut, että potentiaalia olisi paljon enempäänkin. Ja tiedän että minulla on edellytyksiä auttaa häntä vapauttamaan niitä. Kunhan hän myös itse haluaa sitä. Autan minkä pystyn, enkä odota siitä käsiini heittäytymistä palkinnoksi. Saa niinkin tehdä, mutta muista syistä.
Sellainen laatikko siellä minun näkökulmastani on. Laatikko, jonka kansi on vain hiukan raollaan. Ja sieltä raosta näkyy lämmin, tarkka katse, sekä lyhyesti kommentoiva vienosti hymyilevä suu. Voisin repiä kannen pois, ja nostaa hänet syliini. Mutta silloin rikkoisin hänen laatikkonsa ilman hänen lupaansa. Ja niin ei saa tehdä.
Kai sitä itsekin voisi yrittää keksiä keinoja hypätä toisen syliin. Varmaankin aina löytyy keinoja kun vaan päättää yrittää. Mutta mikä sitten estää...
Jos ajatellaan että ihmiset tekevät päätöksiä järjellä ja tunteella. Tunteet sanoo KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ. Järki sanoo, että no oishan se hankalaa, mutta kun tunteet on niin vahvat niin kyllä siitä selviää. Järki sanoo, että kommunikointi on parantunut ja menee hyvin joten eiköhän puhumalla solmut aukeaisi.
Mutta mikä sitten estää. Intuitio. Se hälyyttää punaisella ja sanoo ettei ole teidän aika eikä sen ole tarkoitus mennä niin.
Kaikista isoimpia hyppyjä tuntemattomaan oon tehnyt intuition avulla ja luotan siihen. Nyt se hemmetti hälyyttää. Vaikka järki ja tunteet olisi sovussa...
Intuitio suojaa meitä piilevältä vaaralta, ja toisaalta ohjaa löytämään sen näkymättömän reitin labyrintistä ulos. Kaksiteräinen miekka sekin on. Silti koen haluavani tutkia tämän " patakuningattaren kortin" vielä paremmin, sen verran vahvasti ja pitkään olen sitä tuijotellut ja kädessäni pyöritellyt. Jos lasken sen pois, ja nostan uuden, saanko ässän vai laimean viitosen?
Vai pitääkö pitää tiukasti kädessä sitä jo kulunutta seiskaa, se kun on kivun tuttu, mutta melkoisen laimea ollut aina. Ei pakan huonoimmasta päästä, mutta ei mikään haikaan. Olen itse ehkä ristijätkä, tai sitten se semiturha kasi... Itsensä arvottaminen ei yleensä mene nappiin.
Se on hyvin, kun on mielikuva korteista. On aika hyvin kartalla silloin. Mutta sitten on tosiaan vielä se, että miten niistä pitäisi pitää kiinni. Ja olennaisena vielä kysymys koko pelin voittamisesta. Onko se tarpeeksi että pöydälle jäi se ristijätkä, tai ristikunkku pikemminkin, pata-akkansa kanssa, jos koko peli lopulta hävittiin?
Vähän niin kuin shakissa. Voin uhrata tarkoituksella kuningattaren vaikka se kirpaisee hitosti, kun tiedän että siitä viisi siirtoa ja voitto, ehkä.
On tosi vaikea päästää irti siitä ristikuninkaasta. Intuitio sanoo, että laita se takaisin pakkaan, se tulee vielä ja yllättää lopussa. Ensin muiden korttien pitää järjestyä toisin. Tai se näennäisen pieni ele eli yhden kortin palauttaminen takaisin kiertoon toimii niin kuin perhosvaikutus, joka sekoittaa kaiken mitä seuraavissa jaoissa oli tulossa ja muuttaa lopputuleman. Voitokkaaksi.
Korttipeleissä voi olla paljon panoksena. Jos nyt ei taloja ja mökkejä, niin ainakin ikuinen asuinsija.
Seuraavan siirron suunnittelu on työn alla koko ajan. Pattitilanteesta on päästävä ulos jotenkin, tässä näivettyy sisältäpäin kokonaan, ellei edes haaveile muusta. Se mikä on oikea siirto ei tiedä kuin kokeilemalla. Vaihtoehtoja siirtoon on aina pari kolme: suora hyökkäys, hyökkäys kiertotietä tai laistaa koko tilanne väistämällä. Se taas on kuin luovutus, jota en tässä kohdassa helpolla suostu tekemään.
Lippalakkisadisti on kiva kaveri
Sadisti kiduttaa ihmisiä nautinnokseen. Minä olen enemmän masokisti. Kidutan itseäni tahallani.
Mulla ei ole huolia tai murheita, mutta olen ihan totalisen v ä s y n y t, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Onneksi tiedän hyvien yöunien auttavan tähän vaivaan, joten hyvää yötä.
Onko ihan Hankkijan lippis? 🙄
Ei sentään. Sellainen on kyllä joskus 80- luvulla keikkunut pikkujätkän päässä.
Tai sitten joku Tikkurilan maalilippis🙄😅
Sekin oli apumaalarilla päässä jo 30v. sitten. Aito Panu- lippis😄
Panu presenssissä,
https://www.preesens.fi/panu/
Katselin hänen hymyään samalla yrittäen vastata arkiseen kysymykseen. Mieli harhaili taas hänen huulillaan eikä kyseisessä asiassa. Voisinpa suudella häntä vapaasti, siten ettei hänen tarvitsisi epäillä hetkeäkään mitä oikein haluan. Arvaatko sen 💟
Katselin eilen, edessäni, metrin päässä. Vain pöytä erotti meitä, fyysisesti.
Mulle moni puhuu huolista ja murheistaan ja oon ilonen, jos pystyn auttaan. Ite oon kyllä huomannut, että väliin vaikka on tuntunut, että toisen kanssa olis samalla aaltopituudella niin onkin saanut vain nenilleen puhumalla asioistaan, kyllä sen vuoksi oon tosi varovainen puhumaan omista asioista, vaikka tosiaan hyviäkin ihmisiä on.
Ei+se+helppoa+olekaan,+ellei+tiedä+voivansa+luottaa+toiseen.