meillä pitkä parisuhde siis teini vuosista tähän päivään asti (nyt 30 hujakoilla) Alku aikoina seksiä oli riittämiin mutta nykyisin siis voi helposti tulla se kolmen kuukauden tauko ja varmasti tulisi pitempi jos en siis vonkaisi ... Ja mielestäni hyvää parisuhteessa ei tarvitsisi moiseen alentua kummankaan. Joten otin asian hallintaan ottamalla toisen naisen ja sen vielä sitten reilusti nuoremman ja nyt sitä seksi suhdetta on kestänyt yli vuosi ... kiinni jäämättä
eipä ole tarvinnut enään vongata eikä elää puutteessa
vaimoa en halua jättää lähinä lasten takia ja ulkopuolista suhdetta en taas haluaisi lopettaa seksin takia. Pieniä omantunnon tuskiahan tämä tilanne ajoittain aiheuttaa mutta kyllä elämä ilman seksiä olisi aika tyhjää ja kerranhan täällä vain eletään.....
eipä ole tarvinnut enään vongata eikä elää puutteessa
vaimoa en halua jättää lähinä lasten takia ja ulkopuolista suhdetta en taas haluaisi lopettaa seksin takia. Pieniä omantunnon tuskiahan tämä tilanne ajoittain aiheuttaa mutta kyllä elämä ilman seksiä olisi aika tyhjää ja kerranhan täällä vain eletään.....
Vastaukset 14
Vanhimmat
koko iankaikkisuus tuolla asenteella.
Ihmisellä ei ole valta helvettiin tuomita.Se että puhut täällä tuollaisia osoittaa että et tunne Jumalan olemusta.Sinulla on halu tuomita.
..elämä on. Ymmärrän täysin sinua, itselläni lähes samanlainen tilanne. Nyt seksielämä taas vähän on piristynyt, mutta oli hyvinkin lähellä etten pettänyt. Tai mitä pettämistä se nyt sitten on jos toteuttaa niitä perustarpeita mitä ihmisellä on. Jos niitä ei kotona saa tyydytettyä niin ei siinä taida olla vaihtoehtoja.
Mielestäni se on vaimosi syy että jouduit tekemään tämän ratkaisun. Pettäminen on aina väärin mutta ymmärrän täysin sinua.
- kaikkea hyvää -
Meilla on mies se joka on haluton...kirjotin siita tuonne 'turhautunut' otsikon alle. Kylla meinaan pitaa todella taistella vastaan etten lahde pettamaan. Rakastan meistani koko sydamestani mutta taa miehen haluttomuus vaan jatkuu. On jatkunu jo yli vuoden! Ja oon todellakin yrittany kaikkeni, on kayty lapi riitelyt, ruikutukset, naiselliset keinot, lahestymiset, kauniit vaatteet, ehdotukset seka se vaan etta yrittaa olla mahdollisimman hyva vaimo. Nyt ois komeaa miesta tarjolla lahitienoossa niin kylla tekee tiukkaa sanoa ei! Pistan puhelimenki kiinni ja n vastaa meileihin tai muihin viesteihin tuolle komistukselle koska pelkaan omaa reaktiotani. Toivon niin paljon etta mieheni halut palaisivat! Taa turhautumisen tunne on ihan kauhee. Varsinkin nain kevaalla kun tekee mieli viela kympilla enemman!
tee miehesi mustasukkaiseksi.
Ulos lähtiessäsi laittaudu normaalia enemmän. Jos te olette yhdessä, hän ehkä huomaa että sinua katsellaan.
Käy ulkona vähän normaalia enemmän kavereiden kanssa, jne.
Pistä miehesi ajattelemaan, kerro tarpeestasi. Ja kysy että miten HÄN ajatteli sinun seksuaaliset tarpeet tyydyttää? Se on asia mikä kuuluu parisuhteeseen, kaverisuhteet on erikseen.
Jos ei kotona, niin...
Hienoo!
Itselläni sama juttu, mutta otin 45-vuotiaan ja olen itse 38-v. Ei se ole iästä kiinni, jos halut kohtaavat. Vaikeinta on kyllä kun rakastuu rakastajattareen. Olenmeinannut monta kertaa kertoa, mutta enole viitsinytlasten takia.
Omaa eukkoa ette saa tyydytettyä mutta vieraan kylläkin. Onko se tosiaan niin helppoa saada vierasta, että sanoo vaan naiselle, anna pillua tai mennäänkö naimaan. Näinhän te varmaan omaa naistannekin kiihotatte.
Toki saatte tehdä niin kuin haluatte, eihän se minulle kuulu paskaakaan, sanoinpa vaan mielipiteeni, eikös se ole tämän palstan tarkoitus.
Meillä on seksiä muutama kerta vuodessa, joten toinen nainen on ollut mukana kuvioissa vuosia. Vaimo sanoo, ettei ole koskaan välittänyt seksistä, mutta minäpä välitän. Lasten vuoksi kitkuttelen, mutta rakastajattaren kanssa mennään lopulta kimppaan, on se niin paljon parempaa elämää. En tunne tekeväni väärin. Ilman vierasta olisin puolikuollut.
Joo. kokeiltu on tuota hommaa. Asuin seksittömässä parisuhteessa kahden lapsen isänä, sain siis alkuua hieman seksiä niin että tuli muksut tehtyä. sitten kaikki sänkytouhut loppui. Aikani kitkuteltua ja kaikenlaista virikettä yritettyäni kyllästyin vonkaamaan ja satuin tapaamaan itseäni nuoremman pimun. LOISTAVAA JA AKTIIVISTA salarakkautta ja suhdetta kesti 3vuotta. Ero vireille ja hynttyyt yhteen elämäni rakkauden kanssa. Mikä lopputulos....Seksiä alussa lujasti..vähenee...vähenee.....kunnes on loppumassa kokonaan.Taas olen siinä vonkaus tilanteessa. Kannattaa harkita sitä vaihtoa, lopputulos on kuitenkin se että seksihommat palaa suhteen vakiintuessa lähelle nollaa.Ps,naisenvaihto viidenvuoden välein on kallista jos on yhteistä omaisuutta.
Olen siis noin 30v nainen ja eronnut jo muutaman kerran. Nyt häämöttää taas sama touhu, harmi kun tuli ostettua talo. Eikä äijää saa edes sen vertaa sinne sänkyyn että tulis se mukula-puoli ees kuntoon. Kalliiksi käypi joka viides vuosi vaihtaa. Tuolla se nytkin vetää "kauneusunia" ;o(
Tiedän että olen kärsinyt haluttomuudesta, mutta en ole juuri koskaan kieltäytynyt seksistä kanssasi. Minä olen kuitenkin intohimoinen nainen ja sinä tiedät sen. Minä aistin jo ajat sitten sinun välinpitämättömyytesi, ja minä olen kuitenkin Nainen Joka Haluaa Että Minua Halutaan!
Sinä taas olet pitänyt minua uskollisena vaimona, ehkäpä juuri haluttomuuteni tähden?
Niin vain kävi että sillä hetkellä, jolloin olisin tarvinnut sinua kaikkein eniten, tuli elämääni toinen mies. Itse pidit sitä tilaisuutena jatkaa yhä röyhkeämmin omalla tielläsi. Mutta minäkään en enää kyennyt enää mitään itselleni, olit ollut jo liian kauan kassasi eksyksissä ja yksin.
Haluttomuuteni sinua kohtaan on nykyään lähinnä haluttomuutta jatkaa tätä sairasta kuviota. Olen äärettömän onnellinen rakastelun hetkistä rakastajani kanssa, mutta myös onneton tilanteestamme yhtä aikaa. Kun rakastajani suutelee minua siihen paikkaa, jota sinä et ole suudellut enää aikoihin, itken lähes onnesta...
Me kai jatkamme näin, mutta voiko tälle kuviolle olla onnelista loppua?
Kuin elämästäni - olen siis mies.
Se haluton on mielestäni ajanut tilanteen tällaiseksi, ei siitä itseä saa syyttää. Halut ovat meissä itsessämme ja me niille yritetään tehdä jotain.
Yksin on vaikeaa rakastella ja jos ei puolison kanssa, niin kenen?
Pahinta ehkä on se, että toinen on välinpitämätön, sanoo ettei seksi kiinnosta, tai ei tee ikinäö aloitetta. Se seksuaalisuus kuuluu kuitenkin meihiin kaikkiin, toisiin enemmän - toisiin vähemmän.
Ja sen kanssa me eletään tämä lyhyt elämä.
Taustat samat, tahti vielä kuitenkin tiiviimpi kuin tuo 3 kk:n taukoilu, kun jaksaa vain vongata. Minä olen se joka vonkaa..vielä olen jaksanut, mutta kuinkahan kauan - eos.
Rakkautta on vaikka muille jakaa (ei kuitenkaan vielä muille), seksipuoli sitten vähän suttaa. Kumpi pahempi? Kohta ukkoutuvana (vielä kuitenkin poikanen) voisin kuitenkin alkaa kallistumaan sille kannalle, että parempi nykytilanne kuin että ois enemmän seksiä ja vähemmän rakkautta.
L,S&I
hattua nostan nimim. puutteeseen kyllästyneelle..nai munkin puolesta - minä tyydyn mököttään ja runkkaamaan ..siis toistaiseksi
"Rakastan häntä maasta taivaasee, mutta blaa blaa ei tarpeeksi seksi"
"Rakastammee toisiamme, mutta seksi blaa blaa"
=> "Petän" "Tekisi mieli pettää" "Erotako?"
Miten ihemeessä nuo voivat esiintyä aina yhdessä. Mitä se parisuhde sitten on, jos siihen ei kuulu intiimiä puolta (seksi yms.). Pelaatteko te lautapelejä yhdessä ja katsotte Kotikatua. Emmäymmärrä. Onko se rakkaus vain yhteinen osoite tai lapset? Onko koskaan ollut mitään rakkautta? Tällaisen parit kuulostavat enemmän vain hyviltä kavereilta tai kämppiksiltä ja kyllä sitä avio- tms.-parilta enemmän pitäisi olla. Kertokaa ihmeessä!