Vaikeaa

molempia tarvitaan. Topakkuutta siinä, että, ei ainakaan minkään ulkopuolisen tahon tai mielipiteiden ajamana kannata menettää itseluottamustaan sen vuoksi, että on joutunut kohtaamaan sairauksia. Kun on joutunut terveytensa puolesta ahtaalle, voi asennoitua niin, että eihän sitä silloin tarvitsekaan täyttää pilkulleen kaikenmaailman vaatimuksia. Ihmisellä on oikeus niin sairastamiseen kuin terveenä olemiseenkin, eikähän kukaan tiedä, minä hetkenä sitä on sängyn pohjalla. Toipuukin paremmin kun on pikkusen taistelutahtoa, että nyt ollaan sairaita ja sillä siisti. Hellittäminen on sitten enemmän sisäinen asia, että oppisi päästämään irti omista täydellisyysvaatimuksistaan. Oppisi hellittämään, hellimään ja paijaamaan itseään. Jos ei toiset osoita tukea ja empatiaa niin itse ainakin voi. Ja kyllä se pian rupeaa näkymään ulospäinkin, että tuo tietää mitä tahtoo eikä anna sortaa itseään, etenkään silloin jos ei ole ollut fyysisesti tai psyykkisesti ihan sitä, mitä yleensä olisi.

Älä lähde minnekään sieltä töistä. Älä ainakaan vähään aikaan.

Hei Apua Kaipaava,

Sairaudet tulevat elämäämme pysäyttämään meidät ja pakottamaan meidät ottamaan uuden suunnan tai osoittamaan epäkohtia omassa ajattelussamme. Ne ovat arvokas lahja näyttämään meille asiat jotka ovat pois tolaltaan. Sairauden laatu kertoo yleensä mistä on kysymys, jota et tässä määritellyt mutta voit miettiä sitä itsekin muutaman esimerkin kautta. Esim halvaantuminen osoittaa että olemme jollain tavalla kykenemättömiä liikkumaan eteenpäin, reuma osoittaa katkeruutta (elimistössämme on kirjaimellisesti kuona-aineita eli happamuutta joka estää nivelten joustavan toimisen:joustavuuden), verenpainetauti osoittaa agressiota ja painetta sisällä, joka ei pääse ulos (painetta suonistossa) jne. Eli pystyt itsekin miettimään omien vaivojesi henkisiä vastineita vastaavaalla tavalla. Kiitä niistä ja näe ne enemmänkin opettajina ja suunnannäyttäjinä, ilman niitä et tietäisi mikä on pielessä. Ja siksi niitä on turha pelätä, koska kun ajatus selviää, et tarvitse enää sairauksia näyttämään sinulle epäkohtia niissä asioissa.

Siksi sinun pitäisi unohtaa pelkosi ja ymmärtää että se on turhaa. Älä lamauta itseäsi pelolla, se syö kaikki voimavarasi ja aiheuttaa pian lisää vaivoja. Sen sijaan keskity itsesi rakastamiseen ja itsetuntemukseen. Kun opit oman tapasi reagoida sairauksilla, ymmärrät miten pääset niistä eroon.

Uskalla elää unelmasi ja toteuttaa niitä. Mikään muu ei ole esteenä kuin omat epävarmuutesi. Kun luotat siihen että olen ansainnut kaiken mahdollisen maallisen hyvän- niinkuin me kaikki olemme- voit luottavaisin mielin ilman epäilyksiä alkaa toteuttaa toiveitasi. Ja usko, saatkin sen mitä haluat, kunhan et epäile sitä!

Älä siis anna pelkojen hallita sinua vaan hallitse sinä niitä! Kiitä niistä upeista vaikeuksista, sillä niissä piilee avaimet etenemisesti ihmisenä.

tämä vastaus on aika abstakti, kun et maininnut asista tarkemmin. Eli mikäli haluat tarkennusta tai herää enemmän kysymyksiä, niin keskustelen mielläni lisää.

Rakkautta ja valoa lähettäen,
Dariel

Hei. Saatan olla väärässäkin, mutta minun mielestäni sairauden pelossa ei voi jättää elämäänsä elämättä. Jos haluat vaihtaa työpaikkaa, tee se. Jos haluat tehdä jotain muuta, tee se. Kun elät niinkuin haluat, on henkinen olosi parempi ja se myös ehkäisee sairauksia. Tosin yritä valita tekemisesi myös sen mukaan, ettet ryhdy sellaiseen hommaan, jonka tiedät olevan liian raskasta ja stressaavaa. Kuuntele kehoasi ja tunteitasi, luota niiden viesteihin äläkä anna pelon hallita elämääsi. Onnellista elämää sinulle:-)