Onko kokemuksia tokaluokan kertaamisesta? Meillä asiaa mietitään nyt vakavasti ja äitinä olen ehdottamasti kertaamisen kannalla. Lapsi ei ole vielä tänä aikana kasvanut koululaiseksi ja keskittymisen kanssa on suuria vaikeuksia. Lisäksi matikka tuottaa ongelmia. Lapsi itse haluaisi ehdottamasti kavereiden kanssa seuraavalle luokalle, opettaja aika vahvasti kertaamisen kannalla. Välillä tuntuu, että teen väärin kun erotan lapsen kavereistaan, mutta toisaalta haluan antaa lapselle "hyvät eväät" tulevaisuutta ajatellen.
Kakkosen kertaaminen
Epätoivoinen äiti
121566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuuluisikohan lapsesi jonnekin muualle kuin tavalliseen kouluun? Jatko tulee olemaan aiaka kivistä noirmaalien lasten joukossa. Ja lapselta tuota mielipidettä tietysti voi kysäistä, mutta sen arvo on mikä on. Eli älä liikaa kysele kakaraltas... aikuiset päättää näistä asioista. Jos tunnet itsesi kykenettömäksi (mikä tuntuu aikmoisen todennäköiseltä) keskustele koulussa olevan tai perheneuvolan psykologin tai vastaavan kanssa.
Äitinä ja vanhempana pystyn ratkaisun tekemään, vaikka asiasta lapsen kanssa ensin keskustelenkin.
Jos normaali luokka ei ole lapselleni oikea paikka, niin sitten hänet on otettava kotikouluun. Pienryhmään hän ei pääse, koska ongelmia ei ole riittävästi ja pienryhmiin on jonoa. Erityisopettajan luokaan ei myöskään asiaa, koska ei ole diagnoosia mistään sairaudesta. Psykologin kanssa olen asiasta keskustellut ja lapselle on tehnyt kaikki mahdolliset testit oppimisvaikeuksista yms. On aivan tavallinen lapsi, joskin lapsenomaisempi kuin muut samanikäiset. Leikki vielä tärkeää! Tämä olisi tietenkin pitänyt ottaa huomioon jo esikouluvaiheessa, mutta kun kaikki sujui niin hyvin niin ei tullut mieleen nämä asiat.
Lapsestani ei tule koskaan professoria, lääkäriä tai tuomaria. Mutta erinomainen muusikko, laulun tekijä tai näyttelijä hänestä kenties tulee. Meillä tuskin juhlitaan yo-lakkia, mutta ei sillä väliä. Pääasia on, että lapsi suoriutuu koulusta edes välttävästi ja saat itselleen jonkun ammatin. Ja ennenkaikkea elää onnellista elämää.
Itsekin olin 1970-luvun alussa kansakoulun ekoilla luokilla sen verran vilkas, että opettaja pani minut pulpetteineni nurkkaan istumaan (muuten pyrin vaeltamaan ympäri luokkaa ja häiritsemään muita). En tosin muista tuottiko mikään aine ongelmia, mutta esimerkiksi matematiikkaa (josta kirjoitin yo:ssa pitemmän kaavan mukaan M:n)en ole myöhemmin paljoakaan tarvinnut. Joten se, osaako nyt matematiikkaa vai ei, ei välttämättä vaikuta lapsesi uramahdollisuuksiin. Enemmän on toivoakseni kyse siitä, mitä hän sitten tulevaisuudessa haluaa tehdä!
Jos arvosanat antavat myöten (eli oppimisen osalta ei ole syytä kerrata), voisi kavereiden mukana siirtyminen kolmannelle olla hyvä ratkaisu. Muuten voi olla vaarana, että nämä "entiset" kaverit kiusaavat tai "luokalle jäänyt" itse purkaa turhautumistaan uusiin luokkakavereihin.
Ps. itse päädyin alkutaipaleen kouluhäiriköinnin jälkeen oikeustieteelliseen ja väittelemään oikeustieteen tohtoriksi...
Jos opettaja on luokan kertaamisen kannalla, suostu ihmeessä! Myöhemmillä luokilla kertaamisesta ei enää ole vastaavaa hyötyä. Nyt siitä vielä on! Tietysti lapsi itse vastustaa, mutta sinä päätät! Hän saa uusia kavereita, ja parhaat vanhoista säilyvät, vaikka luokka vaihtuukin, älä sure!!!
Kertaamisesta on varmasti lapsellesi suuri hyöty.
Lapsi on tietysti kertaamisesta aluksi shokissa ja kesäloman lopulla saattaa jännittää, mutta kokemukseni mukaan muutaman päivän jälkeen uudessa luokassa kukaan ei enää muistakaan koko juttua ja kun lapsi saa "loistaa" taidoillaan saa kenties kolhuja kokenut itsetunto hoitoa.
Suosittelen siis!
...
Minä taas maalaisjärjellä ajattelisin, että itsetunto nimenomaan romuttuu siitä, ettei ole yhtä hyvä kuin ikätoverinsa ja joutuu käymään toisen luokan uudelleen.
Lukiossa ollessani opiskelin sellaista ihmisten kanssa, jotka olivat ala-asteelta asti hiponeet rimaa, mutta kukaan ei koskaan ollut jäänyt luokalleen.
Ja kun jätätte lapsen luokalleen, hän tulee koko koulunkäyntiaikansa AINA tulemaan se lapsi, joka ei tokasta luokasta kunnialla selvinnyt. Jos vaikka kolmas luokka takkuilisi yhtä pahasti, silloin kannattaisi jo luokalle jättämistäkin harkita.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
Kiitos vastauksistanne. Kakkosen kertaaminen alkaa tuntua minusta päivänselvältä asialta ja yhteistyössä opettajan kanssa rupeamme viemään sitä myös lapsen päähän. Lapsella ei ole mikään kiire aikuisuuteen ja jos oppiminen vie pitemmän aikaa kuin muilla, niin edetään lapsen tahdissa. Pääasia on, että lapsi saa edes kohtalaisen alun koulutielleen.
Oma tyttäreni on tämän vuoden käynyt A3-luokkaa eli alkuopetuksen kolmatta luokkaa. Ei olla puhuttu kertaamisesta eikä luokalle jäämisestä vaan yksinkertaisesti siitä, että tarvitsee vielä lisäaikaa oppiakseen kaiken sen mitä kuuluisi oppia 1.-2.-luokilla. Tyttö käy erityiskoulua, mutta ei se asiaa miksikään muuta. Vuoden aikana on tullut varmuutta ja taidotkin ovat hieman karttuneet. Ja vuosi menee nopeasti, se on todella lyhyt aika ja kannattaa ottaa se aikalisä, jos sen uskotaan auttavan. JA pysyyhän ne kaveritkin samassa koulussa! Siitä vaan!
On ihanaa, että vielä löytyy näitä vanhempia, jotka ymmärtävät lapsen parasta.
Ope ei todellakaan turhan vuoksi suosita kertaamista, kyllä siihen ratkaisuun /ehdotukseen on varmaan päädytty pitkän pohdinnan kautta.
Usein vaan vanhemmat iskevät stopin juuri esim. kaveripiirin takia, lapsi muka kärsii jne.
Lapsi kärsii mielestäni enemmän, jos aina on se "epäonnistuja", joka saa kokeista huonoimman numeron, jota aina komennetaan jne.
Anna lapselle mahdollisuus kerrata, ensi syksynä hän on taatusti jossain "hyvä", ja saa onnistumisen elämyksiä.
kerrata. Meillä kertasi ykkösen. Minusta pahempi itsetunnon nakertaja on se, että alisuoriutuu jatkuvasti opiskelussa, kuin se, että käy luokan uudelleen. Ainakin meille tämä oli hyvä ratkaisu, ja meidän koulussa ei ole kiusattu kertaajia.
Järkevä vanhempi osaa päättää tämän asian itsekin mutta opettajia on nykyään joka lähtöön joten ei olisi pahitteeksi että hakisit vahvistuksen asiaan keskustelemalla koulun psykologin tai vastaavan kanssa. Niillä on usein erilaisia testejä joilla käy ilmi mistä kenkä puristaa. Toisen ja kolmannen luokan välilä on jo aika suuri harppaus, joten jo lapsi ei osaa lukea tai keskittyä asioihin ehkä kannattaa harkita kertaamista. Lapselle kertaaminen ei ole traumaattista koska tulee uusia kavereita joten tuntuu kuin olisi päässyt kolmannelle luokalle.
Sosiaaliset suhteet ovat varsinkin ala-asteen tärkeimpiä ominaisuuksia joita harjaannutetaan ja jäämälläl luokalle lapsellasi on edellytykset luoda entistä laajempi ystäväpiiri sen lisäksi ettei ole enää välttämättä luokan heikoin oppilas.