Ensimmäistä lastani odotan ja pohdin tässä jo lapsen hoitojärjestelyjä sitten äitiys- ja vanhempainloman jälkeen. Eli kuinka pienen lapsen voi viedä päiväkotiin? Onko joku alaikäraja? Millaisia kokemuksia teillä on alle vuoden ikäisen lapsen viemisestä päivähoitoon? Meillä saattaa olla tilanne, jossa lapsi on pakko viedä heti 9 kk:n ikäisenä päiväkotiin kun taloudellinen tilanne ei anna mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle.
Kuinka pieni
hoitoon
142545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
9-kk lapsi päiväkotiin, mietí nyt vielä toisen kerran.
Mä tossa taannoin laitoin hoitopaikkahakemuksen kaupungille ja soittelin silloin tuohon vieressä olevaan päiväkotiin. Tarhan johtajan kanssa juttelin hoitoasiasta ja kyselin mahdollisuudesta perhepäivähoitopaikkaan tällä meidän alueella.
Sain sen käsityksen, et kun meidän tyttö on sitten 10 kk kun lähden takas töihin, niin hoitopaikka toki hänellekin löytyy.
Ymmärsin, että halutessani olisin voinut hakea päiväkotipaikkaakin, vaikka lapsi vielä noin pieni, mutta olimme molemmat sitä mieltä, että ehkä kuitenkin noin pienelle perhepäivähoito on inhimillisempi ja sopivampi. Ainahan hänet voi sitten hieman vanhempana siirtää tarhaan, jos siltä tuntuu.
Soita säkin johonkin lähialueesi tarhaan suoraan, niin saat varmasti neuvoja ja tietoa vaihtoehdoisa. Mulla ainakin kävi hyvä tsägä, kun toi johtaja sattui olemaan just tän meidän alueen perhepäivähoitajien ohjaaja, niin sain tietoa missä he asuvat jne. Voi olla et paikka löytyy meidän prinsessalle ihan tästä omalta kujalta, 50 metrin päästä suunnilleen, ois tosi ihana juttu...
Mukavaa kesän odotusta sulle!
Alle 1-vuotias on vielä vauva, joten niin pienelle kannattaa valita mahdollisimman kodinomainen hoitomuoto, jos suinkin vain voi. Suosittelenkin lämpimästi perhepäivähoitoa, mikäli alueeltanne sellainen löytyy joko kunnan tai yksityisen päivähoidon kautta (alle 3 v. on itse asiassa jopa halvempaa viedä yksityiselle kuin kunnalle, jos perheestänne kaksi käy missä tahansa työssä). Pph sopii hyvin 3-4 ikävuoteen asti, ja ovatpa monet siellä eskariinkin asti viihtyneet hyvin. Toki jos hoitaja vaikuttaa jotenkin huonolta (sen kyllä aistii, kun tutustuu häneen ajoissa puistossa ja käy ahkerasti tutustumiskäynneillä kotonakin), niin silloin päiväkoti tai ryhmäperhepäivähoito ovat ihan ok valintoja. Toki niissäkin on eroja, kannattaa tutustua kaikkiin vaihtoehtoihin rauhassa.
Tärkeintä on, ettei 1-2-vuotias joutuisi vielä liian suureen ryhmään. Päivähoito sinänsä ei ole ongelmallista. Päinvastoin 1-vuotias (ja vähän nuorempikin) sopeutuu hyvin uusiin tilanteisiin, kun taas 2-vuotias protestoi kovastikin hoitoon menemistä yleensä. Paras ikä hoidon aloittamiseen lapsen kannalta olisikin joko 1-1,5-vuotiaana tai vasta 3-vuotiaana (jolloin lapsi alkaa kaivata kaveriseuraa ja jolloin hänelle voi selittää asioita jo paremmin). Moni kuitenkin aloittaa päivähoidin juuri 2-vuotiaana, ja kuulemma hyvin on sekin onnistunut. Vanhemmista on paljon kiinni tässä asiassa, etenkin läsnäolon laadulla kotona ja päivien pituudella luonnollisesti myös.
Jos imetät, suosittelen jatkamaan sitä aamuisin ja/tai iltoisin vielä ainakin muutaman kuukauden hoitoon viemisen jälkeen. Se luo lapsellesi turvallisuudentunnetta ja vahvistaa sidettä äitiin terveellä tavalla. Kannattaa myös totutella hoitopaikkaan ajoissa, mielellään kuukautta aikaisemmin ainakin pikkuhiljaa. Päiväkoti on siitä kurjempi vaihtoehto kuin perhepäivähoito, että siellä on yleensä kovin suuret lapsiryhmät :( Etenkin kunnallisella puolella hoiva muuttuu resurssipulan keskellä usein pelkäksi rutiinihuolenpidoksi (vaipat, syöttämiset jne.), sylittelyyn on liian vähän aikaa. Hyvä perhepäivähoitaja pystyy usein myös oppimaan vauvan tulkitsemisen päiväkotien alati vaihtuvaa henkilökuntaa paremmin/nopeammin. Mutta huono pph taas on kamala vaihtoehto... onneksi heitä on vähemmistössä.
Jos mitenkään pystyt(te), voisi lapsenne kannalta olla hyvä jatkaa kotihoitoa ainakin 10-kuiseksi asti. Silloin lapsi voi mm. alkaa totutella hapanmaitotuotteisiin, harjoitella hiljaksiin kävelyä ja alkaa kommunikoida selkeämmin. N. vuosi olisi vielä optimaalisempi ikä, jos se mitenkään onnistuu...? Onnea joka tapauksessa valitsemallenne tielle ;) Todennäköisesti hoitoon vieminen on vanhemmille rankempi kokemus kuin vauvalle... kannattaa varautua tunnemylläkkään. Sekin kyllä helpottaa ajan myötä.
Kunnallisessa päivähoidossa (niin päiväkoti kuin perhepäivähoitokin) alaikäraja on se, kun vanhempainrahakausi loppuu.
Jos sinulla on vuosilomia pitämättä, kannattaa pitää ne heti äitiysloman perään. Tällä järjrstelyllä moni saa lykättyä sitä hoitoon viemistä jopa kuukaudella. Aikuisen näkökulmasta se kuukausi voi tuntua mitättömän lyhyeltä ajalta, mutta alle vuoden ikäinen kehittyy siinä ajassa yllättävän paljon.
Meillä meni ihan hyvin. Molemmat meni päiväkotiin. Perhepäivähoidosta meillä on sellainen kokemus, että se voi olla periaatteessa ja parhaimmillaan hyvä, mutta käytännössä voi tulla pahoja ongelmia. Esim. pieni lapsi ei tykkää vaihteluista, mutta samalla hoitajalla saa harvoin olla yli vuotta. Ainakin täällä päin Suomea perhepäivähoitajat menevät ja tulevat. Kun hoitaja on sairas, lapsi on varahoidossa milloin missäkin, täällä meillä toisen perhepäivähoitajan ryhmässä ylimääräisenä. Ei sekään herkkua ole.
Päiväkoti on ja pysyy ja isommat lapset usein tykkäävät kovasti pienestä. Minä olin todella tyytyväinen tähän ratkaisuun. Päivähoidon ohjaajat eivät pieniä tarhaan yleensä suosittele, mutta kyllä tarhaankin usein pääsee, jos haluaa. Siinä saa sitten yleensä olla koulun alkuun asti. Hoitajat voivat vaihtua, mutta talo pysyy. On edes jonkinlaista jatkuvuutta lapsella.
Esikoinen on jo koulussa ja hyvin menee. Kukin tehköön miten parhaaksi näkee, mutta kyllä tätäkin voi suositella. (Korvatulehduksia oli esikoisella, mutta pienellä ei. Naapurin lapset olivat perhepäivähoitajalla, ja ihan sama tilanne: toinen jatkuvasti kipeä, toinen ei.)
Olen samaa mieltä siitä, että hyvä ja pysyvä päiväkotihoito on varmasti lapselle parempi vaihtoehto kuin huono perhepäivähoito. Paras onnenpotku kuitenkin mielestäni on, jos sattuu löytämään hyvän ja luotettavan yksityisen pph:n. Heillä tosin ei ole varahoitajajärjestelmää, mutta toisaalta heillä ei ole myöskään niitä varalapsia. Ja sama hoitaja jatkaa paljon todennäköisemmin vaikka vauvasta eskariin asti, mikäli hoitaja on kutsumuksesta alalla.
Päiväkoti on todellakin siitä hyvä, että tilat pysyvät ja hoitajat ovat yleensä koulutettuja (vaikkakin saattavat vaihdella). Siellä ei tule myöskään varahoitopaikkaongelmaa, koska hoitajan sairastuessa paikalle kutsutaan sijainen, lapset saavat pysyä tutussa ympäristössä. Toisaalta säästösyistä ikävä kyllä niitä sijaisia on vähän tai he ovat keitä sattuu... Ryhmäpph on siitä hyvä, että siellä on myös tuttu ympäristö ja melko pieni ryhmä (yhteensä 10-12 lasta per hoitopaikka ja 3 hoitajaa). Siellä kuitenkin hoitajien ajasta tuhlaantuu osa muuhunkin kuin hoivaan, esim, ruoanlaittoon ja siivoukseen, eikä hoitajilta vaadita aina korkeaa koulutusta. Ja ne tilat ovat päiväkotimaiset, eivät kodinomaiset.
Mutta todellakin pph on hyvä vain, jos hoitaja on alalla koko sydämestään. En esim. haluaisi viedä omia lapsiani sellaiselle hoitajalle, joka ei ole työstä sinänsä innostunut vaan haluaa VAIN saada lisätienestiä ollessaan omien pienten lastensa kanssa kotona... Myös kunnallisten hoitajien taso vaihtelee, eikä siihen voi itse vaikuttaa kovin hyvin. Kannattaa siis tosiaankin punnita kaikki puolet ja tutustua rauhassa eri hoitopaikkoihin. Kyllä sieltä löytyy jokaiselle lopulta se paras vaihtoehto. Mikä sopii yhdelle, voi toiselle olla kauhistus ;) Kun perheessä asiat ovat muuten kohdallaan, ei päivähoito kuitenkaan lapseen vaikuta kuin korkeintaan myönteisesti. Myös ne päiväkodin valinneet ovat usein olleet ihan tyytyväisiä valintaansa.
Meillä täällä Suomessa on niin hyvä sosiaaliturvajärjestelmä, että jokainen voi ongelmitta hoitaa lastaan kotona vaikka ihan kouluikään saakka, ja ainakin kolmivuotiaaksi, eli niin kauan kun on mahdollista saada kotihoidontukea.
Petri Nurminen
http://www.harjavalta.info
Se taloudellinen puoli on usein tekosyy. Kumma kun siitä on tullu tärkein perustelu sille, että lapsi pitää viedä hoitoon. Pankaa asioita arvojärjestykseen. En usko että siitä palkasta jää niin paljon enemmän käteen, kun vähentää mahdolliset hoito- ja matkakulut. Syy on jossain muualla.
Varmasti on paljon perheitä, joissa kotiin jääminen kolmeksi vuodeksi per lapsi (eli suurperheessä yhteensä jopa yli 10 vuodeksi) olisi taloudellisesti mahdollista. Kuitenkin on olemassa myös sellaisia perheitä, joissa se ei ole järkevää kenenkään kannalta. Edes lapsen. Sosiaalietuudet (lapsilisiä lukuunottamatta) eivät koske keskituloisia perheitä. Myöskään asumistukea ei aina saa pienilläkään tuloilla omistusasumiseen, saati apua muihin velkoihin (kuten opintolainojen lyhennyksiin).
Minusta on omituista, että vanhemmat kääntyvät kaikissa kysymyksissä toisiaan ja erityisesti toistensa valintoja vastaan, vaikka juuri heiltä voisi odottaa kollegiaalista tukea. Jo ammoisina aikoina on osa äideistä palannut työelämään vauvojen oltua parikuisia. Eikä yhä edelleenkään kovin moni ISÄ ole valmis olemaan työelämästä poissa vuosikausia. Hoitovapaaltahan ei kerry edes eläkettä. Miksi siis tämä vastakkainasettelu jaksaa aina vain vallata palstatilaa? Vaikka edes tutkimuksissa ei ole todettu kotihoidon olevan ratkaisevan tärkeää...
Eli en allekirjoita väitettäsi siitä, että JOKAINEN suomalainen äiti ja isä voisi (ja miksi edes pitäisi?) hoitaa lapsensa kotona vaikka kouluikään saakka. Se on tuntemattomien ihmisten elämäntilanteiden ymmärtämättömyyttä ja karua yleistämistä. On todella musta-valkoista kuvitella, että kaikilla olisi samanlainen elämäntilanne kuin itsellään. Osaan itse olla kiitollinen, että meille on ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa lapset kotona niin pitkään kuin sen olemme hyväksi tunteneet. Tiedän kuitenkin myös sellaisia perheitä, joissa vanhemmat ovat joutuneet viemään lapsensa hoitoon aidosti vain taloudellisen pakon edessä. He eivät kaipaa muiden ihmisten tuomitsemista vaan tukea ratkaisulleen, koska heille valinta on varmasti ollut keskivertoa vaikeampi.
Ja onneksi moni ajatteleekin asioita muutenkin kuin musta-valkoisesti. Ja osaa jo ajoissa tehdä oikeat valinnat elämässään, jotta ei sitten keski-iässä katkeroidu. Ja onneksi moni ymmärtää, ettei äitiys ole harrastus eikä suoritus.
Taloudellinen syy on monilla varmasti vain osa sitä kokonaisuutta, joka valinnan lopulta ratkaisee. Mutta toisilla se kuitenkin voi olla ikävä kyllä se ainoakin. Onnea on, jos voi valita! Sääliksi käy nimittäin niitä lapsia, joiden äidit/isät ovat hampaat irvessä kaiken muun elämän "uhraten" jääneet kotiin, vaikka lapsen kannalta olisi saattanut olla parempi valita toisin. Ja myös niitä, jotka ilomielin olisivat jääneet kotiin, mutta velkojen/puolison asenteen tms. takia ovat pakottautuneet takaisin töihin aikaisemmin kuin olisivat olleet itse siihen valmiita.
Kotihoito on hyvä valinta, jos se tuntuu sekä äidistä että isästä hyvältä. Arvojärjestys on sitäkin, että osaa nähdä kokonaisuuden: jos lapset ovat elämässä tärkeintä, on valittava sellaisia järjestelyjä, jolloin voi olla läsnä henkisestikin. Joku pystyy siihen kotiäitinä tai -isänä parhaiten, joku toinen tarvitsee rinnalle työtä tai muuta omaa haastetta. Elämä jatkuu lapsen syntymän jälkeenkin. Se on vain tervettä, vaikka ei kai kukaan vakavissaan 12-tuntisia mammuttihoitopäiviä kannata. On värejä.
kirjoitettu! Itse hoidin lasta kotona 1v 4kk asti ja sen jälkeen oli joka ainut säästöpenni kulutettu. Mies on aloitteleva yrittäjä, joskus hiukan tuloja, toisinaan ei lainkaan. Eli töihin oli mentävä TALOUDELLISTEN seikkojen takia, ei siksi ettenkö olisi halunnut vielä lastani kotona hoitaa.
Eli yhdyn edelliseen: mieluummin tukea ja ymmärtämystä kuin tuomitsemista! Ja kaiken lisäksi, jotkut HALUAA töihin ja siinäkään ei ole mitään pahaa, kunhan työpäivät ei veny 10-tuntisiksi ja lapsella on hyvä turvallinen hoitopaikka!
Lastentarhanopettajana kehoittaisin sinua miettimään tosi tarkkaan millaiseen hoitopaikkaan lapsesi todella haluaisit. Päiväkoti on yleensä hyvä ja turvallinen hoitopaikka, mutta onko se paras mahdollinen paikka alle 2-vuotiaalle? Siitä voi olla monta eriävää mielipidettä. Itse en veisi noin pientä lasta päiväkotiin, vaan mieluummin pieneen ryhmään eli siis käytännössä perhepäivähoitoon. Päiväkodissa pieni konttailija jää toisten jalkoihin ja toisaalta myös sitoo jonkun hoitohenkilöistä aivan täysin. Tämä on taas pois toisilta lapsilta. Vauvan rytmi voi olla aivan toisenlainen kuin muilla lapsilla, ja tämä taas puolestaan aiheuttaa lisää ongelmia. Meidän päiväkotiimme tuli pari viikkoa sitten 10 kuukauden ikäinen pienokainen, ja täytyy sanoa, että se ei ole ollut helppoa kenellekään. Joten pliis, mietihän vielä...
Lastentarhanopettajana kehoittaisin sinua miettimään tosi tarkkaan millaiseen hoitopaikkaan lapsesi todella haluaisit. Päiväkoti on yleensä hyvä ja turvallinen hoitopaikka, mutta onko se paras mahdollinen paikka alle 2-vuotiaalle? Siitä voi olla monta eriävää mielipidettä. Itse en veisi noin pientä lasta päiväkotiin, vaan mieluummin pieneen ryhmään eli siis käytännössä perhepäivähoitoon. Päiväkodissa pieni konttailija jää toisten jalkoihin ja toisaalta myös sitoo jonkun hoitohenkilöistä aivan täysin. Tämä on taas pois toisilta lapsilta. Vauvan rytmi voi olla aivan toisenlainen kuin muilla lapsilla, ja tämä taas puolestaan aiheuttaa lisää ongelmia. Meidän päiväkotiimme tuli pari viikkoa sitten 10 kuukauden ikäinen pienokainen, ja täytyy sanoa, että se ei ole ollut helppoa kenellekään. Joten pliis, mietihän vielä...
Siksi monille isovanhemmille lapsenlapset ovat erityisen rakkaita, koska on aikaa ja varaa heitä hoitaa silloin tällöin. Omat lapset hoitikin joku muu.