Ja paskanmarjat. Eräs tuntemani kolmannen asteen tutkinnon suorittanut, pari vuotta työelämässä viettänyt, pääsi jälleen opiskelemaan uutta tutkintoa marginaalikiintiössä, erittäin halutulle alalle. Enempää en kerro etten tee tätä kirjoitusta tunnistettavaksi.
Itselläni ei ole toisen asteen jälkeen ainuttakaan kolmannen asteen tutkintoa, enkä kaksi kertaa hakeneena ole päässyt edes lähellekään sisäänpääsyrajaa pääsykokeissa (ei edes halutuimpia tutkintoja). Olen hakenut niin ammattikouluun, ammattikorkeaan kuin myös yliopistoon kohtalaisilla lukion papereilla. Myönnän että usko on mennyt tähän koulusysteemiin totaalisesti tämän jälkeen.
Tiedän muitakin vuosikausia sisään hakeneita ylioppilaita, joille yliopisto tai AMK on jäänyt useiden yritysten jälkeen saamatta. Näillä vielä on keskinkertaiset paperit. Joka vuosi valmistuu lisää opiskelijoita ammattikouluista ja lukioista, jotka eivät saa kolmannen asteen paikkaa kovan kilpailun vuoksi. Samaan aikaan jo kolmannen asteen käyneet pääsevät toistamiseen opiskelemaan uutta tutkintoa. Missä vika? Tämän tapauksen kohdalla voidaan pisteistä päätellen laskea todennäköisyydeksi päästä tähän koulutukseen merkittävän pieneksi, ellei jopa melkein mahdottomaksi. Ihmettelen. Mutta tätä tämä on. Ehkä joillekin vain annetaan se, mitä muilta otetaan pois. Tätä sulattelen kun kateus ja katkeruus synkistää mielen.
Itselläni ei ole toisen asteen jälkeen ainuttakaan kolmannen asteen tutkintoa, enkä kaksi kertaa hakeneena ole päässyt edes lähellekään sisäänpääsyrajaa pääsykokeissa (ei edes halutuimpia tutkintoja). Olen hakenut niin ammattikouluun, ammattikorkeaan kuin myös yliopistoon kohtalaisilla lukion papereilla. Myönnän että usko on mennyt tähän koulusysteemiin totaalisesti tämän jälkeen.
Tiedän muitakin vuosikausia sisään hakeneita ylioppilaita, joille yliopisto tai AMK on jäänyt useiden yritysten jälkeen saamatta. Näillä vielä on keskinkertaiset paperit. Joka vuosi valmistuu lisää opiskelijoita ammattikouluista ja lukioista, jotka eivät saa kolmannen asteen paikkaa kovan kilpailun vuoksi. Samaan aikaan jo kolmannen asteen käyneet pääsevät toistamiseen opiskelemaan uutta tutkintoa. Missä vika? Tämän tapauksen kohdalla voidaan pisteistä päätellen laskea todennäköisyydeksi päästä tähän koulutukseen merkittävän pieneksi, ellei jopa melkein mahdottomaksi. Ihmettelen. Mutta tätä tämä on. Ehkä joillekin vain annetaan se, mitä muilta otetaan pois. Tätä sulattelen kun kateus ja katkeruus synkistää mielen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
"Eräs+tuntemani+kolmannen+asteen+tutkinnon+suorittanut,+pari+vuotta+työelämässä+viettänyt,+pääsi+jälleen+opiskelemaan+uutta+tutkintoa+marginaalikiintiössä,+erittäin+halutulle+alalle."
Sinulla siis on jo amistutkinto, nyt opiskelet toista tutkintoa. Miten kuvittelet, että Suomella olisi varaa kouluttaa sinut vielä kolmanteen tutkintoon? No, ehkä sinut, mutta yhtä hyvin sitten jokaiselle pitää taata kolme tutkintoa. Yksinkertaisesti yhteiskuntamme ei kestä sellaista. Lisäksi yksilön omakin elämä menee liian kauan opiskeluun. Milloin alkaa työ, josta kertyisi eläkettäkin?
Minusta ensikertalaiskiintiötä pitäisi kasvattaa, jotta jokainen saisi edes yhden tutkinnon.
Sinulla siis on jo amistutkinto, nyt opiskelet toista tutkintoa. Miten kuvittelet, että Suomella olisi varaa kouluttaa sinut vielä kolmanteen tutkintoon? No, ehkä sinut, mutta yhtä hyvin sitten jokaiselle pitää taata kolme tutkintoa. Yksinkertaisesti yhteiskuntamme ei kestä sellaista. Lisäksi yksilön omakin elämä menee liian kauan opiskeluun. Milloin alkaa työ, josta kertyisi eläkettäkin?
Minusta ensikertalaiskiintiötä pitäisi kasvattaa, jotta jokainen saisi edes yhden tutkinnon.
Sinulla siis on jo amistutkinto, nyt opiskelet toista tutkintoa. Miten kuvittelet, että Suomella olisi varaa kouluttaa sinut vielä kolmanteen tutkintoon? No, ehkä sinut, mutta yhtä hyvin sitten jokaiselle pitää taata kolme tutkintoa. Yksinkertaisesti yhteiskuntamme ei kestä sellaista. Lisäksi yksilön omakin elämä menee liian kauan opiskeluun. Milloin alkaa työ, josta kertyisi eläkettäkin?
Minusta ensikertalaiskiintiötä pitäisi kasvattaa, jotta jokainen saisi edes yhden tutkinnon.
Sinulla siis on jo amistutkinto, nyt opiskelet toista tutkintoa. Miten kuvittelet, että Suomella olisi varaa kouluttaa sinut vielä kolmanteen tutkintoon? No, ehkä sinut, mutta yhtä hyvin sitten jokaiselle pitää taata kolme tutkintoa. Yksinkertaisesti yhteiskuntamme ei kestä sellaista. Lisäksi yksilön omakin elämä menee liian kauan opiskeluun. Milloin alkaa työ, josta kertyisi eläkettäkin?
Minusta ensikertalaiskiintiötä pitäisi kasvattaa, jotta jokainen saisi edes yhden tutkinnon.
Jokainen saa, jos ei ole aivan vammainen. Jos on kykenemätön pääsemään kouluun, niin millä logiikalla tämä pärjää opinnoissaan? Saatika sitten työelämässä. Ei se paperi kenestäkään maagisesti tee alansa huippuammattilaista.
Sinäkö määrittelet tai koulu, että pärjääkö joku opinnoissaan tai työllistyykö alalle? Hah. Siinä voi miettiä minkä päälle yhteiskunta on rakennettu. Paperi ei tee kenestäkään mitään, mutta paperilla pääset työhaastatteluun ja saat alallesi kuuluvan TES:in mukaisen palkan ja ”tittelin” toimia ammatissa, puhumattakaan eläkkeestä. Paperilla sinut arvotetaan yhteiskunnassa joko hyödylliseksi tai hyödyttömäksi - päätä itse.
Vammaiset vähempiarvoisia? Millä vuosituhannella elät? Vammaisuutta on monenlaista ja monen tasoista. On näkyvää ja näkymätöntä. Positiivinen syrjintä on yksi syy, miksi Suomi on vielä kehitysmaa.
Mielenterveys on yhteydessä koulutukseen ja työelämään. Työssä käyvät ovat terveempiä, kuin työttömät. Samoin mielekästä alaa opiskelevat verrattuna epämieluisaa alaa opiskelevat. Elämä on mielekkäämpää ja haastavampaa silloin. Voi matkustaa ja omistaa. On rytmi mikä pitää elämän jollain tasolla kunnossa. Mutta jos kaikki olisi töissä ja iloisia, niin mielenterveyspalveluita ei tarvittaisiin. Mielenterveyslääkkeet poistuisivat tarpeettomina ja samoin kokonainen ammattikunta kuten psykiatrit ja psykologit katoaisivat tarpeettomina. Siinä ohessa psykiatriset sairaanhoitajat, terapeutit, lähihoitajat. Kohta olisikin puolet vähemmän ammattilaisia näille rahaa tuottaville aloille. Entä apteekkien tuotto ja lääkkeiden kehittäjät. Yhteiskunta on rakennettu hyötyjiin ja hyödynnettäviin. Toisten ihmisten pahoinvoinnilla osa tulee toimeen. Näin se vain on. Mielenterveysongelmat on myös positiivisen syrjinnän tulos. Tätä voidaan kutsua myös kiusaamiseksi, joka pahimmillaan alkaa jo päiväkodissa erilaisista syistä ja eri valtaakäyttävien taholta.
Sinäkö määrittelet tai koulu, että pärjääkö joku opinnoissaan tai työllistyykö alalle? Hah. Siinä voi miettiä minkä päälle yhteiskunta on rakennettu. Paperi ei tee kenestäkään mitään, mutta paperilla pääset työhaastatteluun ja saat alallesi kuuluvan TES:in mukaisen palkan ja ”tittelin” toimia ammatissa, puhumattakaan eläkkeestä. Paperilla sinut arvotetaan yhteiskunnassa joko hyödylliseksi tai hyödyttömäksi - päätä itse.
Vammaiset vähempiarvoisia? Millä vuosituhannella elät? Vammaisuutta on monenlaista ja monen tasoista. On näkyvää ja näkymätöntä. Positiivinen syrjintä on yksi syy, miksi Suomi on vielä kehitysmaa.
Mielenterveys on yhteydessä koulutukseen ja työelämään. Työssä käyvät ovat terveempiä, kuin työttömät. Samoin mielekästä alaa opiskelevat verrattuna epämieluisaa alaa opiskelevat. Elämä on mielekkäämpää ja haastavampaa silloin. Voi matkustaa ja omistaa. On rytmi mikä pitää elämän jollain tasolla kunnossa. Mutta jos kaikki olisi töissä ja iloisia, niin mielenterveyspalveluita ei tarvittaisiin. Mielenterveyslääkkeet poistuisivat tarpeettomina ja samoin kokonainen ammattikunta kuten psykiatrit ja psykologit katoaisivat tarpeettomina. Siinä ohessa psykiatriset sairaanhoitajat, terapeutit, lähihoitajat. Kohta olisikin puolet vähemmän ammattilaisia näille rahaa tuottaville aloille. Entä apteekkien tuotto ja lääkkeiden kehittäjät. Yhteiskunta on rakennettu hyötyjiin ja hyödynnettäviin. Toisten ihmisten pahoinvoinnilla osa tulee toimeen. Näin se vain on. Mielenterveysongelmat on myös positiivisen syrjinnän tulos. Tätä voidaan kutsua myös kiusaamiseksi, joka pahimmillaan alkaa jo päiväkodissa erilaisista syistä ja eri valtaa käyttävien taholta.
Sanoinko minä määritteleväni yhtään mitään? Jos jää muiden jalkoihin etuasemista huolimatta kerta toisensa jälkeen eikä pysty niin simppeliin hommaan kuin koulupaikan saantiin, niin kyllä se jo jotain kertoo. Jos et osaa sitoa luistimia, niin tuskin sinusta kovin kummoista jääkiekkoilijaa tulee.
Sanoinko vammaisten olevan vähempiarvoisia? Tungetko ihan tahallasi sanoja muiden suihin, vai etkö ymmärrä lukemaasi?
"Samoin mielekästä alaa opiskelevat verrattuna epämieluisaa alaa opiskelevat"
Joo, tämä on hyvä syy kasvattaa ensikertalaiskiintiötä. Pidetään huoli siitä, että esim. väärän alavalinnan tehneet ei vahingossakaan pääse korjaamaan tilannettaan.
Aivan.+Ensikertalaiskiintiö+saisi+olla+80+%.+Joka+viides+opiskelupaikka+jäisi+silti+vielä+toista+tai+kolmatta+tai+sitäkin+useampaa+tutkintoa+suorittaville.+Minusta+se+on+paljon,+sillä+ei+voi+olla+pääsääntö,+että+joka+toinen+tai+jopa+jokainen+opiskelee+vähintään+kaksi+korkeakoulututkintoa.
Miten+niin+väärän+alavalinnan+tehneet+eivät+vahingossakaan+pääse+korjaamaan+tilannettaan?+
Sanoinko minä, että sanoit että vammaiset on vähempiarvoisia? Heitin kysymyksen ilmaan - laitoin siis kysymysmerkin päätteeksi. Ja tein sen koska olit kirjoittanut siihen sävyyn ja tulkitsin sen niin, että ”jos ei ole ihan vammainen, niin..” Sitä vaan että vammainenkin on aika laaja käsite.
Niin ja vielä tuosta ”jos on kykenemätön pääsemään kouluun, niin millä logiikalla tämä pärjää opinnoissaan”. No tuota, oletko yksinkertainen vai onko sinulle ihan uutta, että monet hakevat korkeakouluihin useamman kerran ennen sisäänpääsyä? Harva pääse ensimmäisellä tai toisella yrittämällä sisään, vähän riippuen alasta ja paikkakunnasta. Ja tiedän kyllä niitäkin, jotka pääsivät ensimmäisellä yrittämällä. Mutta se siitä.
Totta+on,+että+aika+moni+hakee+monta+kertaa,+ennen+kuin+pääsee+opiskelemaan+-+tai+ei+pääse+monellakaan+yrityksellä,+vaa+tuhlaa+aikaansa.+Pitää+samalla+muistaa,+että+puolet+uusista+opiskelijoista+on+saanut+opiskelupaikan+ekalla+yrityksellä,+joten+ei+se+mitään+harvinaista+ole.+Riippuu+jonkin+verran+tietysti+alastakin.
Tämähän se.
Eihän sitä tietenkään mihinkään lääkikseen tai oikikseen kävellä noin vain sisälle, mutta aloituksessahan valitettiin sitä, ettei ylipäätänsäkään pääse minnekään sisään. Edes amikseen. Suurimpaan osaan hakukohteista pääsee kuitenkin suhteellisen helposti ja kun saa hakea kuuteen paikkaan, niin melko "lahjakas" saa olla, että onnistuu koulupaikan saannin välttämään. Olettaen siis, että on esikertalainen.
Hienoa, että kuulut siihen parempaan kastiin. Saat olla ylpeä itsestäsi. Olisin minäkin jos olisin sinä. Mutta en ole. Ja täällä on tullut selväksi jo ne asenteet, mihin minä teidän mielestä pystyn. Siihen olen tottunut, että minulle kerrotaan mikä on paikkani tässä maailmassa. Että ”ei kannata yrittää”. Vähättelyä. Vahingoniloa, kun kompuroin matkalla. Sitä että edes kovan työn jälkeen en saa vastineeksi kuin nyrpeitä naamoja.
Voin sanoa että helppoa ei ole ollut, kun asenteet on jo valmiiksi kielteiset, ei anneta edes mahdollisuutta. Toisaalta, vaikka minulle nyt yhtäkkiä anettaisiinkin mahdollisuus, en välttämättä enää tarttuisi siihen. En kadu että yritin. Ihan vaan sen takia, että pahimmillaan joutuisin todennäköisesti kiusatuksi. Eikä siinä, minun ei tarvitse osoittaa kenellekään enää ihmisarvoani, ei ansaita minkäänlaisia statuksia. Statukseni on se että olen vielä hengissä - kaiken sen kokemani jälkeen. Ja olen rakentanut itselleni takaisin sen, mitä minulta joskus vietiin.
Minulla oli joskus unelma, että kovalla työllä voin saavuttaa mitä vain. Sitähän tässä maailmassa kovasti viljellään, että kun on ahkera niin kaikki on mahdollista. Ehkä olen vain luonnonoikku, kun se ei päde kohdallani. Olen yksinäinen susi, se on osani. Ei muuta lisättävää.
Kehtaatkin väittää, ettei sinulle ole annettu eikä anneta edes mahdollisuutta!
Mitä se sitten on, että olet saanut yrittää monta kertaa? Ja saat yrittää edelleen.
Mikä sinusta olisi oikea mahdollisuus? Sekö, että sinulle avattaisiin ovet pienemmin vaatimuksin kuin muille?
Ei, en tarvitse säälipisteitä. Sanoin että hain kaksi kertaa. Toisena vuonna hain yliopistoon ja toisena vuonna alensin tavoitetasoani ja hain ammattikorkeaan. Voin vielä kertoa linjatkin mihin hain, kun ei se mikään julkinen salaisuus ole. Yliopistoon, kun hain niin tiedekunta oli matemaattis-luonnontieteellinen ja aine oli maantiede. Tämä siksi että olen utelias luonne, ja maantiede vaikutti kiehtovalta ja laajalta.
Luin paljon pääsykokeeseen. Tiesin paljon, mutta vastaustekniikassa oli vaikeuksia, sillä ajatus lähti helposti harhailemaan liian yksityiskohtaisiin asioihin, vaikka asiasta olisi kai riittänyt kertoa vain laajasti, kaikesta vähän? Siinä siis puutteita.
Olisin voinut opetella vastaustekniikkaa vielä toisen vuoden ja yrittää hakea uudestaan, mutta päädyin höllentämään tasoa ja yrittää päästä ammattikorkeaan. Hain monelle eri alalle, pääosin luonnontieteellisille aloille, syystä että tiede kiinnostaa minua. Eli muistaakseni AMK-agrologiksi, bioanalyytikko tai/-ja biotekniikka ja arkkitehtuuri.
Hain lisäksi vielä ammatilliseen koulutukseen edelleen valintana luonnontieteelliset alat. Valitsin hakutoiveiksi hammasteknikon, laborantin, välinehuoltajan ja olikohan vielä joku muu.
En päässyt yhteenkään. Hain kahtena vuonna yhteensä 7 eri koulutusohjelmaan. Ja mitä pääsykoepisteisiini tulee, niin pisteet kauempana sisäänpääsyrajasta, kuin seuraava galaxi. Eli tähtitieteellisisti katsottuna voin hakea koko elämäni näille aloille, mutta lähtökohtaisesti ei tule onnistumaan. ;)
SoTe alalle en sovellu - todetusti. Ja kyllästyn helposti yksitoikkoiseen työhön. Jos siis ei ole mitään uutta löydettävää, virikettä tai etenemismahdollisuutta. Mutta en missään nimessä halua päästä kouluun säälistä tai parempien ohi. Joten tämä kelpaa minulle. Olen kiitollinen että sain mahdollisuuden hakea. Tosin sitä ei kannettu eteeni tarjottimella, vaan siihen että sain oikeuden hakea ylempiin tutkintoihin vaadittiin verta, hikeä ja kyyneleitä. Ja paljon muuta, kuin mitä tämä jäävuoren huippu teille kertoo. Mutta näin siis.
Olisiko väärä asenne näillä hakijoilla jotka ei pääse mihinkään ja silti itsestä ei ole kiinni vaan muitten vika. Kun muut saa paikat ja minulle ei anneta. Pyrkimään muutkin joutuu, korottamaan tarvittavat arvosanat, valmistautumalla pääsykokeeseen, avoimen väylää käyttämällä jne. Tee asian hyväksi jotain tai tyydy tasoiseesi amis paikkaan. Kiintiöt pois ja kyvykkäät opiskelemaan
Kyllä on hakijassakin vikaa, jos ei Suomessa opiskelemaan pääse.
Tarkoitan siis, että eihän kaikista vaan ole kaikkiin ammatteihin/koulutuksiin.
Toisinsanoen koska on lahjakkaita ja lahjattomia = luonnollinen lopputulos on, että osa ei pääse opiskelemaan pitkälle, koska ei vaan lahjat riitä.
Vai pitäisikö kenen tahansa päästä opiskelemaan mitä tahansa?
Itse olen päässyt sisään insinööri amk alalle amiksen paperien pääsykokeen avulla: parhaat pisteet sija 2
Olen myös hakemut yliopistoon kahdelle luonnontieteelliselle alalle(tietojenkäsittely& ympäristötiede) amk:n jälkeen, ja pääsin pääsykokeella molemmille sisään(luin kirpparilta ostettuja lukionkirjoja 5kpl läpi toista koetta varten, toiseen en valmistautunut) sijoittuen noin 10 parhaan joukkoon. Ja hain amiksen papereilla noihinkin, koska amk ei vastannut odotuksia (laaduton opetus)
Joten pelkillä amiksen papereillakin pääsee aika helposti opiskelemaan, jos on muuten lahjakas.
Jos lukion käynyt ei pääse normaaleille aloille(eli ei lääkis yms vaikea/haluttu) ilman sen kummempaa valmistautumista, taikka varsinkaan hyvin valmistautuneena = joko hakija ei ole riittävän lahjakas tai on haettu väärään kaupunkiin
Sanoisin jopa että jos amis oli (itselle) haastavuudeltaan 1/5, vaikka sain lähes 5/5 keskiarvon aikana jolloin oppilailta jopa jotain vaadittiinkin, niin amk oli noin 2/5(huonosta opetuksesta johtuen) ja yliopisto pääasiassa 1,5/5 (4/5 keskiarvo maisterin osuudesta) niin ei koulut Suomessa kovin haastavia eri asteiden välillä ole, jos ei vertaa vaikeimpia aloja.
Joten keskiverronkin pitäisi kyllä pärjätä.
Tiedän ettei se lohduta muita, jos itse pääsin yliopiston läpi lähes lukematta, mutta pointtini on että jos opiskelemaan ei kovasta yrityksestä huolimatta pääse = voi vaan olla liian lahjaton sillä hetkellä kyseisille aloille
Mielenkiintoinen väite tuo lahjakkuus ja lahjattomuus. En voi todellakaan kehua olevani lahjakas millään muotoa, mutta en tyhmäkään myönnä olevani. Pohdin todella syitä miksi en pääse Suomessa opiskelemaan, kun ei ole kyse mistään lääkis/kauppis/oikis kategoriasta.
Mitä tulee tuohon ylitse pursuavaan itsekehuun ja omanarvontunteen nostatukseen korostamalla koulumenestystään amiksessa. Ei niin ettet olisi lahjakas, vaan niin että kovin pieni osa ihmisistä on oikeasti todella lahjakkaita. Lahjakkuus ei ole tae hyville arvosanoille, koska ihmisen persoona ja sen piirteet sekä elämäntilanne vaikuttavat joko heikentävästi tai vahvistavasti kouluarvosanoihin. Ja viisas osaa ajatella myös kriittisesti sen oman kokemuksen ulkopuolelle, mutta se onkin sitten eri asia. Vielä jos ymmärtää sen ettei amisarvosanat ole millään tavalla vertailukelpoisia esim. lukioiden tai hyvien lukioiden arvosanojen kanssa, niin on jo aika lahjakas. Mutta meidän koulusysteemi antaa edun amislaisille ”tasavertaisuuden” nimissä, mikä on hienoa. Mutta lukiosta pitäisi olla suora pääsy kolmannen asteen tutkintoihin, kuten Ruotsissa.
Sitä en osaa sanoa miksi juuri minä olen joutunut pettymään tähän koneistoon. Tiedän ettei kaltaisiani reppanoita ole kuin murto-osa, joten meidän ääni ei pääse kuuluviin. Päätin kuitenkin kertoa ettei tunnu kauhean mieltä kohentavalta nähdä kun porukka kiilaa kouluihin takaoven kautta ja takavasemmalta ja vaikka minkälaisilla tutkinnoilla. Sitten nämä sisään päässeet kuvittelevat itsestään, noh olevansa jotain enemmän kuin oikeasti ovatkaan. Suomalaiset on sukua keskenään. Ja vieläpä hyvin läheistä sukua. :)
Täällä elää vahvasti harha että vain erityisen lahjakkaat pääsevät kouluihin. Entäs ne normaaliälyiset? Entä mikä on heikkolahjainen? Kaikesta päätellen kuulun itse heikkolahjaisiin, kun ei totta tosiaan ne ovet kouluihin ole auenneet ja pääsykoepisteet olleet vielä hävettävän kaukana sisäänpääsyn rajasta. Uskon että selviytyisin opinnoista, kun lukuintoa riittää, mutta tulokset kertovat toista.
Ei siinä. Hienoa että olet päässyt opiskelemaan haluamaasi alaa. Jatka samaan malliin!
Mielenkiintoinen väite tuo lahjakkuus ja lahjattomuus. En voi todellakaan kehua olevani lahjakas millään muotoa, mutta en tyhmäkään myönnä olevani. Pohdin todella syitä miksi en pääse Suomessa opiskelemaan, kun ei ole kyse mistään lääkis/kauppis/oikis kategoriasta.
Mitä tulee tuohon ylitse pursuavaan itsekehuun ja omanarvontunteen nostatukseen korostamalla koulumenestystään amiksessa. Ei niin ettet olisi lahjakas, vaan niin että kovin pieni osa ihmisistä on oikeasti todella lahjakkaita. Lahjakkuus ei ole tae hyville arvosanoille, koska ihmisen persoona ja sen piirteet sekä elämäntilanne vaikuttavat joko heikentävästi tai vahvistavasti kouluarvosanoihin. Ja viisas osaa ajatella myös kriittisesti sen oman kokemuksen ulkopuolelle, mutta se onkin sitten eri asia. Vielä jos ymmärtää sen ettei amisarvosanat ole millään tavalla vertailukelpoisia esim. lukioiden tai hyvien lukioiden arvosanojen kanssa, niin on jo aika lahjakas. Mutta meidän koulusysteemi antaa edun amislaisille ”tasavertaisuuden” nimissä, mikä on hienoa. Mutta lukiosta pitäisi olla suora pääsy kolmannen asteen tutkintoihin, kuten Ruotsissa.
Sitä en osaa sanoa miksi juuri minä olen joutunut pettymään tähän koneistoon. Tiedän ettei kaltaisiani reppanoita ole kuin murto-osa, joten meidän ääni ei pääse kuuluviin. Päätin kuitenkin kertoa ettei tunnu kauhean mieltä kohentavalta nähdä kun porukka kiilaa kouluihin takaoven kautta ja takavasemmalta ja vaikka minkälaisilla tutkinnoilla. Sitten nämä sisään päässeet kuvittelevat itsestään, noh olevansa jotain enemmän kuin oikeasti ovatkaan. Suomalaiset on sukua keskenään. Ja vieläpä hyvin läheistä sukua. :)
Täällä elää vahvasti harha että vain erityisen lahjakkaat pääsevät kouluihin. Entäs ne normaaliälyiset? Entä mikä on heikkolahjainen? Kaikesta päätellen kuulun itse heikkolahjaisiin, kun ei totta tosiaan ne ovet kouluihin ole auenneet ja pääsykoepisteet olleet vielä hävettävän kaukana sisäänpääsyn rajasta. Uskon että selviytyisin opinnoista, kun lukuintoa riittää, mutta tulokset kertovat toista.
Ei siinä. Hienoa että olet päässyt opiskelemaan haluamaasi alaa. Jatka samaan malliin!
Mielenkiintoinen väite tuo lahjakkuus ja lahjattomuus. En voi todellakaan kehua olevani lahjakas millään muotoa, mutta en tyhmäkään myönnä olevani. Pohdin todella syitä miksi en pääse Suomessa opiskelemaan, kun ei ole kyse mistään lääkis/kauppis/oikis kategoriasta.
Mitä tulee tuohon ylitse pursuavaan itsekehuun ja omanarvontunteen nostatukseen korostamalla koulumenestystään amiksessa. Ei niin ettet olisi lahjakas, vaan niin että kovin pieni osa ihmisistä on oikeasti todella lahjakkaita. Lahjakkuus ei ole tae hyville arvosanoille, koska ihmisen persoona ja sen piirteet sekä elämäntilanne vaikuttavat joko heikentävästi tai vahvistavasti kouluarvosanoihin. Ja viisas osaa ajatella myös kriittisesti sen oman kokemuksen ulkopuolelle, mutta se onkin sitten eri asia. Vielä jos ymmärtää sen ettei amisarvosanat ole millään tavalla vertailukelpoisia esim. lukioiden tai hyvien lukioiden arvosanojen kanssa, niin on jo aika lahjakas. Mutta meidän koulusysteemi antaa edun amislaisille ”tasavertaisuuden” nimissä, mikä on hienoa. Mutta lukiosta pitäisi olla suora pääsy kolmannen asteen tutkintoihin, kuten Ruotsissa.
Sitä en osaa sanoa miksi juuri minä olen joutunut pettymään tähän koneistoon. Tiedän ettei kaltaisiani reppanoita ole kuin murto-osa, joten meidän ääni ei pääse kuuluviin. Päätin kuitenkin kertoa ettei tunnu kauhean mieltä kohentavalta nähdä kun porukka kiilaa kouluihin takaoven kautta ja takavasemmalta ja vaikka minkälaisilla tutkinnoilla. Sitten nämä sisään päässeet kuvittelevat itsestään, noh olevansa jotain enemmän kuin oikeasti ovatkaan. Suomalaiset on sukua keskenään. Ja vieläpä hyvin läheistä sukua. :)
Täällä elää vahvasti harha että vain erityisen lahjakkaat pääsevät kouluihin. Entäs ne normaaliälyiset? Entä mikä on heikkolahjainen? Kaikesta päätellen kuulun itse heikkolahjaisiin, kun ei totta tosiaan ne ovet kouluihin ole auenneet ja pääsykoepisteet olleet vielä hävettävän kaukana sisäänpääsyn rajasta. Uskon että selviytyisin opinnoista, kun lukuintoa riittää, mutta tulokset kertovat toista.
Ei siinä. Hienoa että olet päässyt opiskelemaan haluamaasi alaa. Jatka samaan malliin!
Mielenkiintoinen väite tuo lahjakkuus ja lahjattomuus. En voi todellakaan kehua olevani lahjakas millään muotoa, mutta en tyhmäkään myönnä olevani. Pohdin todella syitä miksi en pääse Suomessa opiskelemaan, kun ei ole kyse mistään lääkis/kauppis/oikis kategoriasta.
Mitä tulee tuohon ylitse pursuavaan itsekehuun ja omanarvontunteen nostatukseen korostamalla koulumenestystään amiksessa. Ei niin ettet olisi lahjakas, vaan niin että kovin pieni osa ihmisistä on oikeasti todella lahjakkaita. Lahjakkuus ei ole tae hyville arvosanoille, koska ihmisen persoona ja sen piirteet sekä elämäntilanne vaikuttavat joko heikentävästi tai vahvistavasti kouluarvosanoihin. Ja viisas osaa ajatella myös kriittisesti sen oman kokemuksen ulkopuolelle, mutta se onkin sitten eri asia. Vielä jos ymmärtää sen ettei amisarvosanat ole millään tavalla vertailukelpoisia esim. lukioiden tai hyvien lukioiden arvosanojen kanssa, niin on jo aika lahjakas, kuten totesitkin itse opetuksen tasosta amiksessa. Mutta meidän koulusysteemi antaa edun amislaisille ”tasavertaisuuden” nimissä, mikä on hienoa. Mutta lukiosta pitäisi olla suora pääsy kolmannen asteen tutkintoihin, kuten Ruotsissa.
Sitä en osaa sanoa miksi juuri minä olen joutunut pettymään tähän koneistoon. Tiedän ettei kaltaisiani reppanoita ole kuin murto-osa, joten meidän ääni ei pääse kuuluviin. Päätin kuitenkin kertoa ettei tunnu kauhean mieltä ylentävältä nähdä ja kuulla kun porukka kiilaa kouluihin takaoven kautta ja takavasemmalta, ja vaikka minkälaisilla tutkinnoilla. Sitten nämä sisään päässeet kuvittelevat itsestään, noh olevansa jotain enemmän kuin oikeasti ovatkaan. Suomalaiset on sukua keskenään. Ja vieläpä hyvin läheistä sukua. :)
Täällä elää vahvasti harha että vain erityisen lahjakkaat pääsevät kouluihin. Entäs ne normaaliälyiset? Entä mikä on heikkolahjainen? Kaikesta päätellen kuulun itse heikkolahjaisiin, kun ei totta tosiaan ne ovet kouluihin ole auenneet ja pääsykoepisteet olleet vielä hävettävän kaukana sisäänpääsyn rajasta. Uskon että selviytyisin opinnoista, kun lukuintoa riittää, mutta tulokset kertovat toista.
Ei siinä. Hienoa että olet päässyt opiskelemaan haluamaasi alaa. Eikö sinun olisi kannattanut mennä lukion kautta, kun lukuintoa kerran oli? Vai taktikoitko? :)
Lahjakkuudesta sanoisin, että sitä on monta lajia. Tuskin kukaan on erikoisen lahjakas joka lajissa.
Oman lahjakkuuden lajinsa kun ymmärtää, osaa hakeutua omaa lahjakkuutta vastaavalle alalle ja menestyä.
Kun opiskelemaan pääsy osoittautuu hankalaksi, pitäisi tietysti madaltaa vaatimustasoa yliopistosta ammattikorkeaan tai ammattikorkeasta amikseen. Jos amikseenkaan ei pääse, on kai olemassa jotain vajaakykyisten opetusohjelmia yksinkertaisiin tehtäviin. On siis hyväksyttävä oma itsensä ja toimittava sen mukaisesti.
Tyypillinen vastaus tyypilliseltä ihmiseltä. Oletko koskaan kuullut nepotismista ja vaietusta korruptiosta täällä rakkaassa kotimaassamme? Mutta eihän se ole edes rikos maamme laissa, kun sitä harrastetaan ihan näkyvästi joka alalla ja koulutuksessa?
Lahjakkuutta on todellakin eriasteista ja montaa eri lajia(?). Mutta kuten joku jo totesikin, ei normaali älykkyyden omaavalla (100 ja yli) ole vaikeuksia selvitä opinnoista, jos ei ole kyse fysiikasta, matematiikasta tai vaikkapa radiologian opinnnoista.
Mitä tulee pääsykokeisiin AMK, joihin olen hakenut. Pääsykokeet netissä on järjestetty naurettavaksi arpapeliksi. Valmistauduin huolella pääsykokeisiin lukemalla ohjeet moneen kertaan läpi. Laskin erikseen käytettävän ajan per tehtävä, että saisin vastattua jokaiseen tehtävään ajoissa. Minulle jäi aikaa vastata minuutti tai kaksi per kysymys. Tehtävät vaativat pidempää analysointia ja laskukaavojen käyttöä yms. jos siis tekee kokeen rehellisesti, mitä rohkenen epäillä monen kohdalla.
On täysin mahdotonta olettaa että yhden matematiikan tehtävän laskemiseen menee minuutti tai korkeintaan kaksi, kun ei ole kyse mistään päässälaskuista esim. todennäköisyys laskentaa ja geometrisia tehtäviä. Näin ollen tämä osio ei mittaa yhtään mitään opiskelun kannalta tärkeää. Sitten oli näitä sanallisia tehtäviä, joihin sopi kaksikin oikeaa vastausta. On siis arpaonnesta kiinni kumpi on merkitty oikeaksi vaihtoehdoksi. Englanti on vahva minulla, mutta kun kävin tekstiä läpi niin en voinut kuin nauraa. Siinä jälleen parikin sopivaa vaihtoehtoa, mikä on jälleen arpaonnesta kiinni.
Sitten vielä kokeen toteutuksesta: sitä ei vahdi kukaan. Oikeita vastauksia on vuotanut nettiin, joidenkin tietoon jo ennen koetta. Osa tekee kokeen yhdessä kavereidensa kanssa, vanhempiensa tai sisarusten kanssa ja ties mitä muuta. Onko lähtökohtaisesti oikein valita näin opiskelijat sisään pääsykokeella, johon kaikilla ei ole samat lähtökohdat?
Pääsykokeen merkitys on suuri varsinkin meillä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hakea todistus pääsykoe kiintiössä. Ei niitä monen ällän ja E:n papereita ole kuin pienellä osalla. Ja amiskan viitosen ja nelosen saaneilla on sitten melkein kuin L tai E pisteytyksissä. Anna mun kaikki kestää. Pisteitä ei saa millään tarpeeksi keskiverto/kohtalaisilla papereilla, jos pääsykoe on arpaonnesta, ei motivaatiosta kiinni.
Sisään pääsy ei mittaa lahjakkuutta tai edes motivaatiota millään tasolla, minkä luulisi olevan olennaista valmistumisen kannalta. Osa aloista sisältää haastattelutilanteen, mikä on perseestä näin pienessä maassa. Syytä ei tarvitse edes sanoa. Ulkomaille pääse kun on tarpeeksi rahaa tai hyvät paperit. Pääse jonnekin vaikka vaan motivaatiokirjeellä, mutta hyvästä ammatista on silloin turha haaveilla.
Itse en ole edes vaivautunut hakemaan tällaisiin koulutuksiin, koska se on täysin samaa protokollaa kuin paskalla käyminen. Tässä pari faktaa ”lahjakkuudesta”. Sitten vielä niistä lahjakkuuden lajeista: Looginen päättely on keskiverto Vesalta ja Veeralta vain pieni osa koulutusta tai alalle soveltuvuutta (AMK), motivaatiolla on suurempi osuus. Lahjakkuutta voi olla myös musiikillista, avaruudellista ja sosiaalista näin aluksi. Mutta mitään nämä kokeet eivät mittaa, kun luotettavuus on tasoa kivi, paperi, sakset. Perustele argumenttisi paremmin.
Tiedän ettei joidenkin ego kestä tätä seikkaa valinnassa. Mutta otan vastaan vasta-argumentteja, mikäli joku haluaa kumota faktumit.
Tyypillinen vastaus tyypilliseltä ihmiseltä. Oletko koskaan kuullut nepotismista ja vaietusta korruptiosta täällä rakkaassa kotimaassamme? Mutta eihän se ole edes rikos maamme laissa, kun sitä harrastetaan ihan näkyvästi joka alalla ja koulutuksessa?
Lahjakkuutta on todellakin eriasteista ja montaa eri lajia(?). Mutta kuten joku jo totesikin, ei normaali älykkyyden omaavalla (100 ja yli) ole vaikeuksia selvitä opinnoista, jos ei ole kyse fysiikasta, matematiikasta tai vaikkapa radiologian opinnnoista.
Mitä tulee pääsykokeisiin AMK, joihin olen hakenut. Pääsykokeet netissä on järjestetty naurettavaksi arpapeliksi. Valmistauduin huolella pääsykokeisiin lukemalla ohjeet moneen kertaan läpi. Laskin erikseen käytettävän ajan per tehtävä, että saisin vastattua jokaiseen tehtävään ajoissa. Minulle jäi aikaa vastata minuutti tai kaksi per kysymys. Tehtävät vaativat pidempää analysointia ja laskukaavojen käyttöä yms. jos siis tekee kokeen rehellisesti, mitä rohkenen epäillä monen kohdalla.
On täysin mahdotonta olettaa että yhden matematiikan tehtävän laskemiseen menee minuutti tai korkeintaan kaksi, kun ei ole kyse mistään päässälaskuista esim. todennäköisyys laskentaa ja geometrisia tehtäviä. Näin ollen tämä osio ei mittaa yhtään mitään opiskelun kannalta tärkeää. Sitten oli näitä sanallisia tehtäviä, joihin sopi kaksikin oikeaa vastausta. On siis arpaonnesta kiinni kumpi on merkitty oikeaksi vaihtoehdoksi. Englanti on vahva minulla, mutta kun kävin tekstiä läpi niin en voinut kuin nauraa. Siinä jälleen parikin sopivaa vaihtoehtoa, mikä on jälleen arpaonnesta kiinni.
Sitten vielä kokeen toteutuksesta: sitä ei vahdi kukaan. Oikeita vastauksia on vuotanut nettiin, joidenkin tietoon jo ennen koetta. Osa tekee kokeen yhdessä kavereidensa kanssa, vanhempiensa tai sisarusten kanssa ja ties mitä muuta. Onko lähtökohtaisesti oikein valita näin opiskelijat sisään pääsykokeella, johon kaikilla ei ole samat lähtökohdat?
Pääsykokeen merkitys on suuri varsinkin meillä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hakea todistus pääsykoe kiintiössä. Ei niitä monen ällän ja E:n papereita ole kuin pienellä osalla. Ja amiskan viitosen ja nelosen saaneilla on sitten melkein kuin L tai E pisteytyksissä. Anna mun kaikki kestää. Pisteitä ei saa millään tarpeeksi keskiverto/kohtalaisilla papereilla, jos pääsykoe on arpaonnesta, ei motivaatiosta kiinni.
Sisään pääsy ei mittaa lahjakkuutta tai edes motivaatiota millään tasolla, minkä luulisi olevan olennaista valmistumisen kannalta. Osa aloista sisältää haastattelutilanteen, mikä on perseestä näin pienessä maassa. Syytä ei tarvitse edes mainita. Ulkomaille pääse kun on tarpeeksi rahaa tai hyvät paperit. Pääse jonnekin vaikka vaan motivaatiokirjeellä, mutta hyvästä ammatista on silloin turha haaveilla.
Itse en ole edes vaivautunut hakemaan tällaisiin koulutuksiin, koska se on täysin samaa protokollaa kuin paskalla käyminen. Tässä pari faktaa ”lahjakkuudesta”. Sitten vielä niistä lahjakkuuden lajeista: Looginen päättely on keskiverto Vesalta ja Veeralta vain pieni osa koulutusta tai alalle soveltuvuutta (AMK), motivaatiolla on suurempi osuus. Lahjakkuutta voi olla myös musiikillista, avaruudellista ja sosiaalista näin aluksi. Mutta mitään nämä kokeet eivät mittaa, kun luotettavuus on tasoa kivi, paperi, sakset. Perustele argumenttisi paremmin.
Tiedän ettei joidenkin ego kestä tätä seikkaa valinnassa. Mutta otan vastaan vasta-argumentteja, mikäli joku haluaa kumota faktumit.
Tyypillinen vastaus tyypilliseltä ihmiseltä. Oletko koskaan kuullut nepotismista ja vaietusta korruptiosta täällä rakkaassa kotimaassamme? Mutta eihän se ole edes rikos maamme laissa, kun sitä harrastetaan ihan näkyvästi joka alalla ja koulutuksessa?
Lahjakkuutta on todellakin eriasteista ja montaa eri lajia(?). Mutta kuten joku jo totesikin, ei normaali älykkyyden omaavalla (100 ja yli) ole vaikeuksia selvitä opinnoista, jos ei ole kyse fysiikasta, matematiikasta tai vaikkapa radiologian opinnnoista.
Mitä tulee pääsykokeisiin AMK, joihin olen hakenut. Pääsykokeet netissä on järjestetty naurettavaksi arpapeliksi. Valmistauduin huolella pääsykokeisiin lukemalla ohjeet moneen kertaan läpi. Laskin erikseen käytettävän ajan per tehtävä, että saisin vastattua jokaiseen tehtävään ajoissa. Minulle jäi aikaa vastata minuutti tai kaksi per kysymys. Tehtävät vaativat pidempää analysointia ja laskukaavojen käyttöä yms. jos siis tekee kokeen rehellisesti, mitä rohkenen epäillä monen kohdalla.
On täysin mahdotonta olettaa että yhden matematiikan tehtävän laskemiseen menee minuutti tai korkeintaan kaksi, kun ei ole kyse mistään päässälaskuista esim. todennäköisyys laskentaa ja geometrisia tehtäviä. Näin ollen tämä osio ei mittaa yhtään mitään opiskelun kannalta tärkeää. Sitten oli näitä sanallisia tehtäviä, joihin sopi kaksikin oikeaa vastausta. On siis arpaonnesta kiinni kumpi on merkitty oikeaksi vaihtoehdoksi. Englanti on vahva minulla, mutta kun kävin tekstiä läpi niin en voinut kuin nauraa. Siinä jälleen parikin sopivaa vaihtoehtoa, mikä on jälleen arpaonnesta kiinni.
Sitten vielä kokeen toteutuksesta: sitä ei vahdi kukaan. Oikeita vastauksia on vuotanut nettiin, joidenkin tietoon jo ennen koetta. Osa tekee kokeen yhdessä kavereidensa kanssa, vanhempiensa tai sisarusten kanssa ja ties mitä muuta. Onko lähtökohtaisesti oikein valita näin opiskelijat sisään pääsykokeella, johon kaikilla ei ole samat lähtökohdat?
Pääsykokeen merkitys on suuri varsinkin meillä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hakea todistus pääsykoe kiintiössä. Ei niitä monen ällän ja E:n papereita ole kuin pienellä osalla. Ja amiskan viitosen ja nelosen saaneilla on sitten melkein kuin L tai E pisteytyksissä. Anna mun kaikki kestää. Pisteitä ei saa millään tarpeeksi keskiverto/kohtalaisilla papereilla, jos pääsykoe on arpaonnesta, ei motivaatiosta kiinni.
Sisään pääsy ei mittaa lahjakkuutta tai edes motivaatiota millään tasolla, minkä luulisi olevan olennaista valmistumisen kannalta. Osa aloista sisältää haastattelutilanteen, mikä on perseestä näin pienessä maassa. Syytä ei tarvitse edes mainita. Ulkomaille pääse kun on tarpeeksi rahaa tai hyvät paperit. Pääse jonnekin vaikka vaan motivaatiokirjeellä, mutta hyvästä ammatista on silloin turha haaveilla.
Itse en ole edes vaivautunut hakemaan tällaisiin koulutuksiin, koska se on täysin samaa protokollaa kuin paskalla käyminen. Tässä pari faktaa ”lahjakkuudesta”. Sitten vielä niistä lahjakkuuden lajeista: Looginen päättely on keskiverto Vesalta ja Veeralta vain pieni osa koulutusta tai alalle soveltuvuutta (AMK), motivaatiolla on suurempi osuus. Lahjakkuutta voi olla myös musiikillista, avaruudellista ja sosiaalista näin aluksi. Mutta mitään nämä kokeet eivät mittaa, kun luotettavuus on tasoa kivi, paperi, sakset. Perustele argumenttisi paremmin.
Tiedän ettei joidenkin ego kestä tätä seikkaa valinnassa. Mutta otan vastaan vasta-argumentteja, mikäli joku haluaa kumota faktumit.
Oletko tosissasi? ”On hyväksyttävä oma itsensä ja toimittava sen mukaisesti.”
Tokihan voisin laittaa hakemuksen kehitysvammaisten apukouluun, johon varmasti rahkeet riittävät, mutta ketä se palvelee? Asetanko oman mielenterveyteni todelliseen vaaraan, sen takia että pääsen vain jonnekin? Luovunko oman arvon tunteesta ja omista tavoitteistani kehittyä sen takia että joku pääsee hyötymään siitä? En todellakaan. ”Never lower your standards or never lower yourself to be accepted by others” -joku viisas on joskus todennut.
Tämä ketju on avannut silmäni, kiitos siitä. Voin luopua koulupaikasta, pyrkimyksestä saada ”titteli”, mutta elinikäisestä oppimisesta en luovu. Voin mennä vaikka samantien lainaamaan yliopistojen oppikirjoja, kun katson ne vain ensin kirjalistasta. Voin lukea kotoa käsin vaikka lääkäriksi, ilman tietenkään todistusta siitä. Mutta sehän ei enää tässä tilanteessa paljoa paina. Tiedän silloin vain itse mitä tiedän ja mitä osaan, ja voin vain hymyssä suin kuunnella sitä vouhkaamista lahjakkuudesta ja omasta kykyprofiilista.
Ei elämä ole paikka valmiita lokeroita ja ammatteja. Itseänsä voi aina kehittää tiedollisesti, fyysisesti, henkisesti ja myös taidollisesti ihan itsekin. Ajatus että vain yliopistotutkinto olisi ainut reitti hyvään elämään on paksua puppua. Sitä helposti alistuu ja kyynistyy jos ajattelee että on vain yksi tai muutama polku olemassa. Polkuja omaan spesialiteettiin on kuitenkin lukemattomia. En osaa toista ihmistä neuvoa enkä auttaa . Asiat on ihan itse hiffattava. Toisen ihmisen tarina kun ei ole se oma tarina.
Vittu mitä ulinaa taas. Tyypillisen uhriutujan asenne - wööwöö kaikki on aina kaikkien muiden vika. Kaikki pitäis tuoda tarjottimella nokan eteen.
Normaalilla ihmisellä ei ole mitään vaikeuksia päästä johonkin helvetin amikseen jos sulla on vittu ensikertalaiskiintiöt apuna vielä ja voit hakea kuuten kohteeseen. Ihan turha selitellä millään vastausajoilla, sillä ne on kaikille samat.
Lukemisen ymmärtämisessä vaikeuksia? Perustelin väitteeni. Se että ei ymmärrä lukemaansa on sitten toinen asia. Kokeet on kaikille samat, mutta tyyli tehdä on vapaa. Vilpistä ei jää kiinni.
Voisin luetella sinulle muutaman esimerkin, miten epärehellisyydellä, kyynärpäätaktiikalla, mustamaalaamisella ja henkisellä väkivallalla raivataan tietä parrasvaloihin ja hyvään elämään. Itse en alennu moiseen. Meillä on ihan hallituksessa, johtajissa ja politiikassa esimerkkejä, kuinka opinnäytetyö plagioidaan lähes sanasta sanaan. Vedetään sitten toisen työllä ne hyvät arvosanat. Avaa silmäsi tai ummista ne, valinta on sinun. Mutta yhteiskuntaa ei voida kehittää ummistamalla silmät. Itsekkyys ja omahyväisyys on lamaannuttanut koko hyvinvointivaltion mallin. Olisiko sinun syytä rauhoittua vai menikö tunteisiin?
Lukemisen ymmärtämisessä vaikeuksia? Perustelin väitteeni. Se että ei ymmärrä lukemaansa on sitten toinen asia. Kokeet on kaikille samat, mutta tyyli tehdä on vapaa. Vilpistä ei jää kiinni.
Voisin luetella sinulle muutaman esimerkin, miten epärehellisyydellä, kyynärpäätaktiikalla, mustamaalaamisella ja henkisellä väkivallalla raivataan tietä parrasvaloihin ja hyvään elämään. Itse en alennu moiseen. Meillä on ihan hallituksessa, johtajissa ja politiikassa esimerkkejä, kuinka opinnäytetyö plagioidaan lähes sanasta sanaan. Vedetään sitten toisen työllä ne hyvät arvosanat. Avaa silmäsi tai ummista ne, valinta on sinun. Mutta yhteiskuntaa ei voida kehittää ummistamalla silmät. Itsekkyys ja omahyväisyys on lamaannuttanut koko hyvinvointivaltion mallin. Olisiko sinun syytä rauhoittua vai menikö tunteisiin?
Lukemisen ymmärtämisessä vaikeuksia? Perustelin väitteeni. Se että ei ymmärrä lukemaansa on sitten toinen asia. Kokeet on kaikille samat, mutta tyyli tehdä on vapaa. Vilpistä ei jää kiinni.
Voisin luetella sinulle muutaman esimerkin, miten epärehellisyydellä, kyynärpäätaktiikalla, mustamaalaamisella ja henkisellä väkivallalla raivataan tietä parrasvaloihin ja hyvään elämään. Itse en alennu moiseen. Meillä on ihan hallituksessa, johtajissa ja politiikassa esimerkkejä, kuinka opinnäytetyö plagioidaan lähes sanasta sanaan. Vedetään sitten toisen työllä ne hyvät arvosanat. Avaa silmäsi tai ummista ne, valinta on sinun. Mutta yhteiskuntaa ei voida kehittää ummistamalla silmät. Itsekkyys ja omahyväisyys on lamaannuttanut koko hyvinvointivaltion mallin. Olisiko sinun syytä rauhoittua vai menikö tunteisiin?
Mikäs kohta mulla jäi sun mielestä ymmärtämättä? Koronan vuoksi pidettävät etäkokeet tietysti mahdollistaa erilaiset huijauskeinot, mikä on toki perseestä, mutta edelleenkin tilanne on kaikille sama. Ja kun kirjoitit tuolla lyhyistä vastausajoista, niin ne on lyhyitä ihan syystä - hankaloittaa huijaamista (jossain määrin). Systeemi on olosuhteiden pakosta mitä on, mutta se on kuitenkin ihan toimiva eikä se selitä kenenkään yksittäisen hakijan kyvyttömyyttä saada opiskelupaikkaa.
Tuskinpa sinä sellaisia esimerkkejä pystyt tarjoamaan, joista en olisi jo tietoinen. Eikä opinnäytetyön plagioinnit yms. liity valintakokeisiin mitenkään.
Eikä mulla ole tunteisiin menny mikään. Miksi olisi? Käsittääkseni sinä olet se, joka ulisee ja keksii tekosyitä sille kun ei etuoikeuksista huolimatta kykene niinkään simppeliin hommaan, kuin opiskelupaikan saantiin.
Sinä et esittänyt yhtään faktaa, pelkkiä hihasta vetäisemiäsi luulojasi vain. Ei kannata kommentoida enempää.
Vai riskeeraatko oman mielenterveytesi hakemalla vuosikausia sinne, mihin resurssisi eivät kuitenkaan riitä. Hankit pettymyksen pettymyksen perään. Vaihtoehto sekin.
Menikö tunteisiin? Sinulla ainakin meni ja ilmaiset sen varsin selkeästi.
Ensinnäkin pääsykokeet, jotka olen tehnyt kotona oli aikana ennen koronaa ja etäopetusta. Tällöin järjestettiin kouluilla vielä jatkoon päässeiden lopullinen karsinta. Eli puhutaan noin kahden vuoden takaisesta ajasta. Tosin, eräs tuttu on hakenut esim. sosionomiksi korona-aikana ja pääsykokeet edelleen samanlaiset. Itse en ole hakenut mihinkään.
Kuka nyt omiin muroihin kusisi? Harva systeemissä eteenpäin päässyt arvostelee systeemiä, joka on ollut itselle suotuisa. ”Systeemi on olosuhteiden pakosta mitä on, mutta se on silti toimiva - -”. Aivan niin, eli toimiva tarkoittaa ettei sitä tarvitse kehittää? Joskus se yksittäinen hakija voi nähdä ne epäkohdat tarkemmin kuin sellainen, joka on koko ajan mukavuusalueellaan tai ainakin melkein.
Sitä paitsi täällä on todella moni osoittanut syyttävällä sormellaan yksittäistä henkilöä eli minua, joka on vain kritisoinut yleisesti tätä mätää omenaa. Syy ei varmaan ole vain minussa jos meitä saman kokeneita on muitakin. Toisaalta olen huomaavinani kirjoituksestasi että myönnät ettei pääsykoe ole luotettava, kun siinä huijaaminen on varsin helppoa. ”- - etäkokeet mahdollistaa huijaamisen” , ”tilanne on kuitenkin kaikille sama” Aijaa on vai? Jos osa saa tietoonsa oikeat vastaukset etukäteen? Tai suorittaa kokeen vaikka lukeneen ihmisen avulla? Tai joku muu tekee kokeen? Niinpä. Mitä siinä edes mitataan näin järjellä ajateltuna? Arpaonnea vai sukunimeä?
Mitä kertoo lyhyet vastaus ajat esim. todennäköisyyslaskujen laskemisesta? Niissä pitää laskea monta eri vaihetta, kuten varmasti tiedät. Tarkistamiseen voi mennä aikaa, vielä itse tehtävän suorittamisen jälkeen. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi joku matematiikan tutkinto, jossa mitataan laskunopeutta. Mutta näin ei ole. Sitä paitsi saa olla aika hikipinko, että saa laskettua siinä ajassa jokaisen tehtävän osiosta. Näitäkin on tullut vastaan että osiosta on saatu täydet pisteet, vaikka millään logiikalla se ei ole mahdollista ellei huijaa. Osiossa on ollut pitkiä tehtäviä, joihin ei ihan se annettu max. 2 minuuttia riitä vaikka olisi millainen sankari tahansa. Silti näitä hakijoita on hyväksyttyjen nimien joukossa. Ja mitä olen pistemääriä seurannut, niin sisään on menty järjettömillä pisteillä=selkeä huijaaminen. Erikoista, että tässä ei nähdä mitään ongelmaa.
Ja mitä tulee minun ”ulinaan”, niin vastaan sinulle näin: Kuka nostaa kissan hännän, jos ei kissa itse. Eli tuon esiin omia kokemuksiani ja pohdintojani siitä, mitä olen itse kokenut, nähnyt, kuullut ja lukenut. Pyrkimykseni on saada ihmiset ajattelemaan. Jos haluttaisiin oikeasti kehittää koulutusta, niin ennakkoluulojen karsiminen on hyvä lähtökohta sille. Tämän lisäksi motivaation mittaaminen pääsykokeella, johon jokainen voi valmistautua lukemalla. Ja koe suoritetaan kuten ylioppilaskoe eli valvotusti paikan päällä. Myös anonyymi kokelasnumero saattaisi auttaa edes vähäisen. Ja miksi pitää liikaa tuijottaa todistuksia, eikö se ole jo vanhanaikaista? Soveltuvuuden voi testata pääsykokeessa ja siinä pärjäämisenä ilman mitään ennakkoasetelmaa. Näin ne parhaat valikoituvat kouluun ja alalle, ja kaikki on samalla lähtöviivalla kokeessa. Motivaatio on se tärkein, että kehitys menee eteenpäin. Se että innostetaan ja kannustetaan opiskelemaan ja sieltä töihin.
Ensinnäkin pääsykokeet, jotka olen tehnyt kotona oli aikana ennen koronaa ja etäopetusta. Tällöin järjestettiin kouluilla vielä jatkoon päässeiden lopullinen karsinta. Eli puhutaan noin kahden vuoden takaisesta ajasta. Tosin, eräs tuttu on hakenut esim. sosionomiksi korona-aikana ja pääsykokeet edelleen samanlaiset. Itse en ole hakenut mihinkään.
Kuka nyt omiin muroihin kusisi? Harva systeemissä eteenpäin päässyt arvostelee systeemiä, joka on ollut itselle suotuisa. ”Systeemi on olosuhteiden pakosta mitä on, mutta se on silti toimiva - -”. Aivan niin, eli toimiva tarkoittaa ettei sitä tarvitse kehittää? Joskus se yksittäinen hakija voi nähdä ne epäkohdat tarkemmin kuin sellainen, joka on koko ajan mukavuusalueellaan tai ainakin melkein.
Sitä paitsi täällä on todella moni osoittanut syyttävällä sormellaan yksittäistä henkilöä eli minua, joka on vain kritisoinut yleisesti tätä mätää omenaa. Syy ei varmaan ole vain minussa jos meitä saman kokeneita on muitakin. Toisaalta olen huomaavinani kirjoituksestasi että myönnät ettei pääsykoe ole luotettava, kun siinä huijaaminen on varsin helppoa. ”- - etäkokeet mahdollistaa huijaamisen” , ”tilanne on kuitenkin kaikille sama” Aijaa on vai? Jos osa saa tietoonsa oikeat vastaukset etukäteen? Tai suorittaa kokeen vaikka lukeneen ihmisen avulla? Tai joku muu tekee kokeen? Niinpä. Mitä siinä edes mitataan näin järjellä ajateltuna? Arpaonnea vai sukunimeä?
Mitä kertoo lyhyet vastaus ajat esim. todennäköisyyslaskujen laskemisesta? Niissä pitää laskea monta eri vaihetta, kuten varmasti tiedät. Tarkistamiseen voi mennä aikaa, vielä itse tehtävän suorittamisen jälkeen. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi joku matematiikan tutkinto, jossa mitataan laskunopeutta. Mutta näin ei ole. Sitä paitsi saa olla aika hikipinko, että saa laskettua siinä ajassa jokaisen tehtävän osiosta. Näitäkin on tullut vastaan että osiosta on saatu täydet pisteet, vaikka millään logiikalla se ei ole mahdollista ellei huijaa. Osiossa on ollut pitkiä tehtäviä, joihin ei ihan se annettu max. 2 minuuttia riitä vaikka olisi millainen sankari tahansa. Silti näitä hakijoita on hyväksyttyjen nimien joukossa. Ja mitä olen pistemääriä seurannut, niin sisään on menty järjettömillä pisteillä=selkeä huijaaminen. Erikoista, että tässä ei nähdä mitään ongelmaa.
Ja mitä tulee minun ”ulinaan”, niin vastaan sinulle näin: Kuka nostaa kissan hännän, jos ei kissa itse. Eli tuon esiin omia kokemuksiani ja pohdintojani siitä, mitä olen itse kokenut, nähnyt, kuullut ja lukenut. Pyrkimykseni on saada ihmiset ajattelemaan. Jos haluttaisiin oikeasti kehittää koulutusta, niin ennakkoluulojen karsiminen on hyvä lähtökohta sille. Tämän lisäksi motivaation mittaaminen pääsykokeella, johon jokainen voi valmistautua lukemalla. Ja koe suoritetaan kuten ylioppilaskoe eli valvotusti paikan päällä. Myös anonyymi kokelasnumero saattaisi auttaa edes vähäisen. Ja miksi pitää liikaa tuijottaa todistuksia, eikö se ole jo vanhanaikaista? Soveltuvuuden voi testata pääsykokeessa ja siinä pärjäämisenä ilman mitään ennakkoasetelmaa. Näin ne parhaat valikoituvat kouluun ja alalle, ja kaikki on samalla lähtöviivalla kokeessa. Motivaatio on se tärkein, että kehitys menee eteenpäin. Se että innostetaan ja kannustetaan opiskelemaan ja sieltä töihin.
Millä perusteella sinä esität etten esittänyt yhtään faktaa? Perustele.
Tunnetko sinä minut vai mistä päättelet kyvykkyyttäni suoriutua koulusta, josta valmistuu taviksia?
Jaa,+nuo+tuo+on+uutta+tietoa+mulle,+että+ennen+koronaa+olisi+etäkokeita+ollut.+Itsellä+tai+kenelläkään+tuttavapiirissä+ole+ainakaan+ollut,+joten+ei+liene+kovin+yleinen+käytäntö+ole+ollut.+Eli+loppuunsa+täysin+yhdentekevää+sisäänpääsyasioiden+kannalta.+
En minä sinua muuten tunne, mutta sinä itse valitat ettet pääse kouluun. Miten sinä selviytyisit koulusta, jonne et edes pääse sisään? Pelkällä motivaatiolla se ei onnistu kuten ei onnistu sisäänpääsykään, näköjään. Vai onko sittenkin motivaatiossa puutteita? Ehkä et ole oikeassa paikassa. Mietipä vaihtoehtoja!
Vastaan+ensin+näihin:
”Isossa mittakaavassa opiskelupaikan saaminen on Suomessa tehty naurettavan helpoksi” . Voi olla. Oma kokemuksesi? Vai katsoitko tilastoja? Riippuu tietysti mihin hakee, mitä otetaan sisään ja mihin verrataan. Ja voiko omalla valmistautumisellaan vaikuttaa sisäänpääsyyn. Isossa mittakaavassa Suomen väkilukuun suhteutettuna opiskelemassa on paljon ihmisiä. On paljon turhia koulutusohjelmia, jotka ei valmista mihinkään. Eri asia on kuinka moni pääsee opiskelemaan haluamaansa alaa. Monella on varmasti vahvuuksia, jotka jää käyttämättä turhan byrokratian takia. Harmillista.
Aluksi mietin että alan linkittämään tänne litanian eri tietolähteitä ja linkkejä, mutta totesin sen turhaksi. Siis että kaivelen eri tutkimusten linkit tänne ja haen teille sitä faktaa. Sitten tulin järkiini - onneksi. Jokainen voi itse halutessaan etsiä väitteilleni tieteellistä faktaa, mikäli epäilee empiiristä tietoani. Voin kuitenkin muutaman linkin laittaa tutkimuksesta, jossa on tutkittu Suomessa esiintyvää korruptiota. Tämä ei suoranaisesti liity pääsykokeisiin, mutta saattaa liittyä joissakin tapauksissa. https://www.univaasa.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-740-8.pdf
https://www.kaleva.fi/tutkimus-hyva-veli-verkostot-yleisinta-korruptiota/1822247
Ja tässä vielä siitä helppoudesta päästä kolmannen asteen kouluihin. https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/korkeakouluihin-ennatysmaara-hakijoita
https://yle.fi/uutiset/3-11873334
Enempää en jaksa nähdä vaivaa tämän asian kanssa. Jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä.
”Isossa mittakaavassa opiskelupaikan saaminen on Suomessa tehty naurettavan helpoksi” . Voi olla. Oma kokemuksesi? Vai katsoitko tilastoja? Riippuu tietysti mihin hakee, mitä otetaan sisään ja mihin verrataan. Ja voiko omalla valmistautumisellaan vaikuttaa sisäänpääsyyn. Isossa mittakaavassa Suomen väkilukuun suhteutettuna opiskelemassa on paljon ihmisiä. On paljon turhia koulutusohjelmia, jotka ei valmista mihinkään. Eri asia on kuinka moni pääsee opiskelemaan haluamaansa alaa. Monella on varmasti vahvuuksia, jotka jää käyttämättä turhan byrokratian takia. Harmillista.
Aluksi mietin että alan linkittämään tänne litanian eri tietolähteitä ja linkkejä, mutta totesin sen turhaksi. Siis että kaivelen eri tutkimusten linkit tänne ja haen teille sitä faktaa. Sitten tulin järkiini - onneksi. Jokainen voi itse halutessaan etsiä väitteilleni tieteellistä faktaa, mikäli epäilee empiiristä tietoani. Voin kuitenkin muutaman linkin laittaa tutkimuksesta, jossa on tutkittu Suomessa esiintyvää korruptiota. Tämä ei suoranaisesti liity pääsykokeisiin, mutta saattaa liittyä joissakin tapauksissa. https://www.univaasa.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-740-8.pdf
https://www.kaleva.fi/tutkimus-hyva-veli-verkostot-yleisinta-korruptiota/1822247
Ja tässä vielä siitä helppoudesta päästä kolmannen asteen kouluihin. https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/korkeakouluihin-ennatysmaara-hakijoita
https://yle.fi/uutiset/3-11873334
Enempää en jaksa nähdä vaivaa tämän asian kanssa. Jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä.
”Isossa mittakaavassa opiskelupaikan saaminen on Suomessa tehty naurettavan helpoksi” . Voi olla. Oma kokemuksesi? Vai katsoitko tilastoja? Riippuu tietysti mihin hakee, mitä otetaan sisään ja mihin verrataan. Ja voiko omalla valmistautumisellaan vaikuttaa sisäänpääsyyn. Isossa mittakaavassa Suomen väkilukuun suhteutettuna opiskelemassa on paljon ihmisiä. On paljon turhia koulutusohjelmia, jotka ei valmista mihinkään. Eri asia on kuinka moni pääsee opiskelemaan haluamaansa alaa. Monella on varmasti vahvuuksia, jotka jää käyttämättä turhan byrokratian takia. Harmillista.
Aluksi mietin että alan linkittämään tänne litanian eri tietolähteitä ja linkkejä, mutta totesin sen turhaksi. Siis että kaivelen eri tutkimusten linkit tänne ja haen teille sitä faktaa. Sitten tulin järkiini - onneksi. Jokainen voi itse halutessaan etsiä väitteilleni tieteellistä faktaa, mikäli epäilee empiiristä tietoani. Voin kuitenkin muutaman linkin laittaa tutkimuksesta, jossa on tutkittu Suomessa esiintyvää korruptiota. Tämä ei suoranaisesti liity pääsykokeisiin, mutta saattaa liittyä joissakin tapauksissa. https://www.univaasa.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-740-8.pdf
https://www.kaleva.fi/tutkimus-hyva-veli-verkostot-yleisinta-korruptiota/1822247
Ja tässä vielä siitä helppoudesta päästä kolmannen asteen kouluihin. https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/korkeakouluihin-ennatysmaara-hakijoita
https://yle.fi/uutiset/3-11873334
Enempää en jaksa nähdä vaivaa tämän asian kanssa. Jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä.
”Kuten sanoin, ensisijaisille hakijoille ei pitäisi olla niin paljon paikkoja mitä nyt. Alan vaihtoon voi olla monia päteviä syitä - -”
Eli olet sitä mieltä, että jo aiemmin AMK- tai korkeakoulututkinnon suorittaneet saavat kaikessa rauhassa pohdiskella sitä, mikä olisi se ala mitä haluaa kokeilla seuraavaksi. Tässä ei mielestäni ole mitään vikaa muuten, mutta olet ottamassa ensikertalaisilta sen paikan pois saadaksesi sen heille, jotka on jo kertaalleen saanut tehdä valinnan. Osa on tehnyt jopa useamman valinnan, mikä on jo todella itsekästä. Siihenkin on varmasti hyvä syy, että ensikertalaiskiintiön merkitystä kasvatettiin.
”Alan vaihtoon voi olla monta pätevää syytä” En sitä kiistä, mutta siinä tapauksessa jos syy on terveydellinen, asian hoitaa Kela tai työnantaja tai vakuutusyhtiö. Silloin haku ei käsittääkseni vie paikkaa ensikertalaisilta. Aikuiskoulutusta tarjoavia tahoja on lukuisia ja ne kuuluisi olla ensisijaisia hakuvaihtoehtoja silloin. Jos jää työttömäksi voi hakeutua koulutuksiin, jotka työllistävät, mutta jos kyseessä on korkeakoulu, niin tyytyy siihen ettei ole ensisijaisena paikan saajana. Ihmettelen tai oikeastaan en, että joku viitsii olla noin itsekeskeinen.
Ja eikö sinulle ole annettu nyt kavereita, sukulaisia tai mitä muuta nyt katsot amk niin haastavaan pääsykokeeseen tarvittavaankaan ? En tätä antamisen käsitettä ymmärrä, kaikilla on mahdollisuus yrittää, mutta ei tuollainen passiivinen ruikutus ole yrittämistä. Tee suunnitelma ja keskity pyrkimiseen sen sijaan että kadehdit muita. Ja matematiikkaa pääsee monille paikkakunnille opiskelemaan jos kohtuulliset yo arvosanat, ei vaadi ihmeitä sisäänpääsy. Ulospääsy valmiina FM sitten vaatiikin paljon, en usko että itsesääli ja antakaa minulle asenne yhtään helpottaa.
Voi sinua! Eihän ollut kyse kyvykkyydestäsi selviytyä koulusta vaan kyvystäsi päästä haluamaasi kouluun. Olethan sen jo nähnyt, kuinka siinä on käynyt.
Psykologiaan opiskelemaan pääsevät ne, jotka lukevat eniten, harjoittelevat esim. tilastomatikkaa ja ovat kiinnostuneita siitä (jolloin motivaatio oppimiseen on hyvä), kyse ei ole mistään lahjakkuudesta vaan ahkeruudesta ja opiskelutekniikasta.
Psykologiaa haluaisi lukemaan moni mielestään lahjakas alalle eli kuulen työssäni paljon kommentteja tyyliin"osaan auttaa ihmisiä ja olisin hyvä psykologi", "minulla on hyvää psykologista silmää ja osaan analysoida ihmisiä" jne.jne. tällaista keittiöpsykologian tasoista lahjakkuutta, jolla ei varsinaisen asiantuntijatyön kanssa ole mitään tekemistä.
On totta, että esim. taiteellisilla aloilla on luonnonlahjakkuuksia mutta muut alat ja niitä opiskelemaan pääseminen edellyttää aitoa kiinnostusta, jolloin syntyy vahva oppimismotivaatio, joka taas takaa sen, että jos lukee tarpeeksi , osaa, ja pärjää pääsykokeissa.
https://korkeakouluun.com tuolla voi kattoa minne yo paperit riittää.
Viime vuonna ja mahdollisesti tänä vuonna pääsi myös ei-ensikertalaisia papereilla sisään. Lisäksi, yliopiston tutkinnollakin pystyy hakemaan maisteriohjelmiin avoimen väylät. Ihan tosi paljon mahdollisuuksia päästä sisään. Kaikille ei sovi pääsykokeet, silloin kannattaa kokeilla avoimen väylää.! Yhden vuoden pystyy vyötä kiristämään sen verta, että voi kokeilla haaveilemaansa uraa.
Kiitos tiedosta. Olen varsin perillä väylistä, kun joskus vielä jaksoi kiinnostaa korkeakouluihin pääsy.
Tosiaan kolmannen asteen koulutukseen pääsee kolmella eri tavalla:
1) todistusvalinta (yo-todistus tai amm. perustutkinnon todistus)
2) pääsykoe
3) avoimen yo:n tai avoimen AMK:n väylä
4) maisteriohjelmat (AMK:n ja kandin jälkeen)
https://www.toinenreittiyliopistoon.fi
Tiedän kyllä väylät, kuten jo sanoin. Hyvä että toit asian vielä esiin sellaisille, jotka ei välttämättä vielä tiedä kaikkia reittejä jatko-opintoihin.
Olen kuitenkin päättänyt omalla kohdallani jättää avoimen väylän(avoin AMK -ja avoin yliopisto) käyttämättä ihan siitä syystä, että se on järjettömän kallista eikä se takaa yhtään mitään. Voi sitä maksaa vaikka miten ja paljon, mikäli haluaa vapaaehtoisesti rahoittaa Suomen ”ilmaista” koulusysteemiä. Valmennuskursseja on pilvin pimein, joista voi halutessaan maksaa maltaita. Sekään ei takaa mitään. Yliopistoon pääsee tai sitten ei. Toiset helpommin ja toiset ei edes rahalla.
1) yo-tutkinto tai ammattikoulututkinto tai ammattiopistotutkinto
5) opiskelemalla jotakin muuta ainetta pääaineena ja suorittamalla siinä sivussa toisen aineen opintoja, jonka jälkeen hakee pääaineen/oppilaitoksen vaihtoa
Jos ei pääse opiskelemaan, niin muiden vika. Juuh...
Ei kaikilla ole päätä opiskella korkeakoulussa.