Itkettää...
Pari päivää ok.. ja taas vollotetaan, vaikka elämässä on kaikki oikeastaan hyvin..
Ennen olin iloinen, ulospäinsuuntautunut, nyt mietin, miten voisin vain välttää kaikki velvollisuudet ja ei jaksa ystäviä,ehkä entisiä sellaisia, edes tavata.. keksin jotain muka muuta menoo.. vahdin itseäni ja luulen, että kaikki vahtii minua..luulen että minussa on sitä ja sitä vikaa.. vaikka kaikki sanoisivat, että olisin maailman ihanin, kaunein, mitä tahansa jonka pitäisi miellyttää, niin senkin luulen olevan vain valetta..itkukohtausia/ahdistusta vähän väliä..välillä menee ok, sitten taas kaikki hajoo, vaikka järki sanoo et kaikki on ok..nytkin vaan rintaa puristaa.. kun on itkeny silmät pois päästä taas menee ok jonki aikaa..
Mulla on oma rakas ja se on ihan hajalla mun takia.. se ei tiedä miten auttaa, en tiedä itse edes missä on syy.. koulussa ois esitelmän pito parin päivän päästä, ja sitä oon panikoinut jo kuukausia.. miksi? En jaksa mennä sinne, onko minun pakko?
Auttakaa joku, mä haluan olla taas iloinen oma itseni, en tunne itseäni enää.. ja mieskin sanoo, että ei tunne mua.. Ainoastaan hänen kanssa voin puhua tästä. Ja kaikista läheisimmät, kuten sisarukset tuottaa iloa ja heidän kanssa voin olla oma itseni..
Pari päivää ok.. ja taas vollotetaan, vaikka elämässä on kaikki oikeastaan hyvin..
Ennen olin iloinen, ulospäinsuuntautunut, nyt mietin, miten voisin vain välttää kaikki velvollisuudet ja ei jaksa ystäviä,ehkä entisiä sellaisia, edes tavata.. keksin jotain muka muuta menoo.. vahdin itseäni ja luulen, että kaikki vahtii minua..luulen että minussa on sitä ja sitä vikaa.. vaikka kaikki sanoisivat, että olisin maailman ihanin, kaunein, mitä tahansa jonka pitäisi miellyttää, niin senkin luulen olevan vain valetta..itkukohtausia/ahdistusta vähän väliä..välillä menee ok, sitten taas kaikki hajoo, vaikka järki sanoo et kaikki on ok..nytkin vaan rintaa puristaa.. kun on itkeny silmät pois päästä taas menee ok jonki aikaa..
Mulla on oma rakas ja se on ihan hajalla mun takia.. se ei tiedä miten auttaa, en tiedä itse edes missä on syy.. koulussa ois esitelmän pito parin päivän päästä, ja sitä oon panikoinut jo kuukausia.. miksi? En jaksa mennä sinne, onko minun pakko?
Auttakaa joku, mä haluan olla taas iloinen oma itseni, en tunne itseäni enää.. ja mieskin sanoo, että ei tunne mua.. Ainoastaan hänen kanssa voin puhua tästä. Ja kaikista läheisimmät, kuten sisarukset tuottaa iloa ja heidän kanssa voin olla oma itseni..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikään lääkäri en ole enkä väitä osaavani neuvoa, mutta kuullostaa niin kovin tutulta tuo sinun tila. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta mikään ei tunnu miltään ja velvollisuudet alkavat tuntua ylitsepääsemätttömiltä, myös itsensä syyllistäminen oli tuossa vaiheessa jo tullut. Puhun siis ajasta ennenkuin tajusin olevani masentunut, pääsi menemään erittäin vakavaksi ennekuin mut ohjattiin lääkäriin.
Suosittelen ehdottomasti että varaat lääkäriin ajan ennenkuin tuo tuosta pahenee, ennusmerkit tunnistan. Lääkkeiden avusta en niin tiedä, mutta ammattilaisen kanssa puhuminen on helpottanut omaa oloa, olen pikkuhiljaa alkamassa taas luottamaan itseeni ja tajuamaan että musta saattaisi olla johonkin.
Et todellakaan ole yksin ongelmasi kanssa, siinä ei ole mitään hävettävää ja sinua voidaan auttaa.
Voimaa ja tsemppiä, jos asiat on jo siinä pisteessä ettet saa terveyskeskukseen soitettua niin pyydä jotakuta läheistäsi varaamaan aika ja vaikka lähtemään mukaan. Se on ensimmäinen askel kohti toivottavasti valoisampia aikoja!!!
haidi, oletko saanut vielä mitään masennuslääkkeitä käyttöön? Voisin sanoa niistä muutaman sanan....