Ulkonäkö on aina ollut mulle todella tärkeä ja nyt siitä on tullut jonkinlainen kompleksi.
Vihaan ulkonäköäni. Katselen itseäni peilistä ja etsin jatkuvasti virheitä ja tulen entistä epävarmemmaksi.
En voi lähteä ulos ilman meikkiä,kaupassa ym. en halua vilkaista itseäni peileistä,koska näytän mielestäni aina hirveän näköiseltä ja se saisi vain minut huonommalle tuulelle.
Hyväntuulisuuteni riippuu vain ulkonäöstäni.Jos joskus satun olemaan enemmän tyytyväisempi itseeni olen hyvällä tuulella.
Välillä en halua edes vilkaistakaan peiliin.Enkä halua lähteä ulos ollenkaan,vaan pysyä sisällä koko päivän.
En lähde enää edes baareihin tai muihin paikkoihin,koska olen siellä todella epävarma ja ajattelen vain koko ajan,että mitä muut musta ajattelee tai miltä mä näytän.
En halua tutustua kehenkään, ja jätin poikaystäväni,koska minun oli vaikea olla hänen seurassaan..ulkonäköni takia.
Pyrin kai johonkin täydellisyyteen,vaikka tiedän,että sellainen ei ole kukaan. Näen vain ympärilläni kauniita ihmisiä,ja tulen entistä surullisemmaksi ja epävarmemmaksi itseni suhteen.
Minua on sanottu kauniiksi,mutta sillä ei ole mitään väliä,koska en itse pidä itseäni kauniina.
Tiedän,että elämässä on tärkeämpääkin kuin ulkonäkö,mutta en voi suhtautumiselleni mitään. Olisin onnellinen jos olisin tyytyväinen itseeni,eikä ulkonäköni rajoittaisi elämääni näin pahasti.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olisiko jotain nettiosotteita ym.joissa olisi muiden kertomuksia ja suhtautumisia ulkonäköönsä? Miten pääsisin eroon ulkonäkökompleksistani?
Vihaan ulkonäköäni. Katselen itseäni peilistä ja etsin jatkuvasti virheitä ja tulen entistä epävarmemmaksi.
En voi lähteä ulos ilman meikkiä,kaupassa ym. en halua vilkaista itseäni peileistä,koska näytän mielestäni aina hirveän näköiseltä ja se saisi vain minut huonommalle tuulelle.
Hyväntuulisuuteni riippuu vain ulkonäöstäni.Jos joskus satun olemaan enemmän tyytyväisempi itseeni olen hyvällä tuulella.
Välillä en halua edes vilkaistakaan peiliin.Enkä halua lähteä ulos ollenkaan,vaan pysyä sisällä koko päivän.
En lähde enää edes baareihin tai muihin paikkoihin,koska olen siellä todella epävarma ja ajattelen vain koko ajan,että mitä muut musta ajattelee tai miltä mä näytän.
En halua tutustua kehenkään, ja jätin poikaystäväni,koska minun oli vaikea olla hänen seurassaan..ulkonäköni takia.
Pyrin kai johonkin täydellisyyteen,vaikka tiedän,että sellainen ei ole kukaan. Näen vain ympärilläni kauniita ihmisiä,ja tulen entistä surullisemmaksi ja epävarmemmaksi itseni suhteen.
Minua on sanottu kauniiksi,mutta sillä ei ole mitään väliä,koska en itse pidä itseäni kauniina.
Tiedän,että elämässä on tärkeämpääkin kuin ulkonäkö,mutta en voi suhtautumiselleni mitään. Olisin onnellinen jos olisin tyytyväinen itseeni,eikä ulkonäköni rajoittaisi elämääni näin pahasti.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olisiko jotain nettiosotteita ym.joissa olisi muiden kertomuksia ja suhtautumisia ulkonäköönsä? Miten pääsisin eroon ulkonäkökompleksistani?
Vastaukset 7
Vanhimmat
hae apua jostakin, et tule muuten pärjäämään tuollaisen ongelman kanssa. Sulla täytyy olla vaikea olla jo tässä vaiheessa ja voin luvata että apua on olemassa ja sen avulla joku päivä tunnet olosi onnelliseksi.
Otappa paikallinen puhelinluettelo ja etsi mielenterveystoimisto tai psyk. poliklinikka ja soita aika.
Se vaikea asia on kaikista helpoin kohdata jos menet tuonne mainitsemiini paikkoihin avoimin mielin ja todella hakien apua ja luottaen. Suomessa on mahtavan hyvät ammattilaiset, mutta jos ensin tapaat henkilön josta et pidä - pyydä välittömästi sen vaihtamista.
Maailma on paikka, jossa vallitsee hyvin pitkälle tietyt lain alaisuudet.
Yks perustavimmista kuuluu psykologisen lain alaisuuden piiriin kuuluva.
Eli on kasvatettava tietoa millaisessa maailmassa oikein elämme.
Itsetuntemusta/luottamusta voi opiskella vaikka kirjaston kautta.
Itsellä niin vaikeita itsetunto-ongelmia just ulkonäön suhteen, että tuhosin lähes kaikki
ihmissuhteet.
Yksinäisyys suorastaan pakotti neljän seinän sisällä paneutumaan/opiskelemaan
"elämänkoulua".
Lällätän noille lääkäriä suositteleville.
Tälläinen "kaiken kokenut"
konkari sanoo kokemuksen rinta äänellä, että
olet hyvin SISÄISESTI HELPOSTI HAAVOITTUVA
tyyppi.
Kuka sanoo, että sinun on pätevöidyttävä ihmisten silmätikkuna? Ei kukaan.
"Pärjäämislokeroiden" määrä on oikeasti käytännössä ääretön!
Voin sanoa olevani yli 50v, mies, mutta vasta nyt elän parasta aikaa elämässäni!
Jos tapaisin sinut, pitäisin melkoisen esitelmän paikasta ELÄMÄ.
Lieneekö ihminen koskaan tyytyväinen omaan ulkonäköönsä? Jumalan luomistyönä olemme kuitenkin jokainen täydellisiä, Se, mitä me itse pidämme virheellisenä tai vajavaisena, on osa ainutlaatuista kokonaisuutta.
"Jumalan luomistyönä olemme kuitenkin jokainen täydellisiä"
Tuon "jumalan" tihutyöt saa kyllä korjattua kirurgisesti! Joten ei muuta kuin tyhjentämään säästötili ja operaatioon.
Itse korjautin naamavärkkiäni tuolla tavoin ja elämänlaatu parani huomattavasti. Minun kohdalla kun jumala taisi pitää kahvipaussia tai sitten oli nauttinut ehtoollisviiniä liian kanssa...
toi menee ohi, odotas kun pääset työelämään ja otat vastuuta elämästäsi, eipä enää sen jälkeen kiinnosta onko meikkiä vaiko eikö.. toi kuuluu nuoruuteen.. jonain päivänä opit rakastaa ittees aivan muulla tavalla, olet hyvä jossai, olet jollekkin jotakin..
älä ota pahalla, mutta taidat tarvita hoitoa.. olin itse vähän aikaa sitten mielenterveyskeskuksen osastolla, missä tapasin yhen nuoren tytön, joka oli minun silmissäni todella kaunis. kun sitten vähän tutustuttiin kyselin häneltä minkä takia hän oli siellä, ja hän sanoi diagnoosinsa (minkä en muista, tosi outo nimi) mut se oli just sellanen sairaus et se epäilee et se on jotenkin epämuodostunut kasvoiltaan, eikä suostu menemään mihinkään ilman meikkiä, ja välil ei halua edes poistua asunnostaan.. tämä on kuitenkin 25 ikäinen nainen, ja hän sanoi että on tästä kärsinyt ihan pienestä saakka.. joten sinua voisi auttaa jos juttelisit asiantuntevan ihmisen kanssa.. tsemppiä sinulle!
vaivan nimi on dysmorfofobia, epämuotoisuuskammo, itssensä nkeminen rumaksi, lääkkeet auttaa, samoin terapia, ei mikään hölinä siitä että kasvaa aikuiseksi, kyseessä on mielentervveysongelma, ei teinitytön murrosikä.
kokemuksesta tiedän, voi mennä todella pahaksi, jouduin itse sairaalaan, muut sanovat kauniiksi, itse en pysty katsomaan peiliin, oksettaa..