sitäkin että ryhmätyö ei tuntunut enää mahdolliselta, koska ne viimeiset kerrat sai aikaan sen saman kauhun tunteen kuin aina aikaisemminkin. Oikeastaan tuntui siltä koko kevään ettei jaksaisi enää mitään. Ihan vähäinenkin kertominen heitti kaiken sen mitä aikaisemmin oli kokenut sisimmän kärsittäväksi. Oli ollut käsittämättömän kauan mistään mitään ymmärtämätöntä aikaa, jo ennen ryhmätyötäkin. Olisi vain halunnut elää hiljaisessa omassa maailmassaan ja yhä tuntuu osittain siltä. Joskus mietit sellaista että oliko sitä kaikkea jo paljon aikaisemmin, mitä ei kuitenkaan oikeasti tapahtunut, mutta mieli oli niin pyörryksissä kaikesta kokemastaan ja siksi hahmottaminen oli kärsinyt kauan kestäneen stressin takia. Myös liian vähäisellä yöunella oli oma vaikutuksensa. Tulevaisuus oli ikäänkuin otettu kokonaan pois, mutta ei siinä mielessä että parisuhde olisi ollut tavoitteena.
Oli ajateltava
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.