...hetkeksi minullekin??
Olen 28 vuotias nainen, perheellinen. Jo 12 vuotta parisuhdetta takana, ongelmia ollut ja varmasti tulee vastaisuudessakin. Tuntuu kuin rakkaus olisi loppumassa, mistä ammentaa lisää voimaa suhteeseen? Mistä luottamusta? Onko tämä se minun elämäni onni?
Minulla on myös vaikea suhde äitiini, tuntuu kuin hän hylkäisi minut miehensä ja viinansa vuoksi. Merkkaanko hänelle mitään, onko hän vaan niin välinpitämätön vai olenko turha?
Olen 28 vuotias nainen, perheellinen. Jo 12 vuotta parisuhdetta takana, ongelmia ollut ja varmasti tulee vastaisuudessakin. Tuntuu kuin rakkaus olisi loppumassa, mistä ammentaa lisää voimaa suhteeseen? Mistä luottamusta? Onko tämä se minun elämäni onni?
Minulla on myös vaikea suhde äitiini, tuntuu kuin hän hylkäisi minut miehensä ja viinansa vuoksi. Merkkaanko hänelle mitään, onko hän vaan niin välinpitämätön vai olenko turha?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En nyt ajatellut rueta tähän hommaan kovin intensiivisesti, mutta kaiketi joutessani voin aina joskus vastailla, jos tuntuu, että pystyy jollekkin näkemään. Kaikillehan ei kaikki voi nähdä.
Sinun tapauksessa jotenkin näyttäisi kuitenkin siltä, että se isäsuhde pikemminkin on se ongelma tässä?
Äitisi välittää sinusta paljonkin , mutta hänellä ei ole enää halua osallistua elämääsi koko aikaa , koska luottaa omien siipiesi kantavan jo- sinulla on ollut vaikea lapsuus muutenkin?
Mitä liittoosi tulee, kyllä se sinun onnesi on tässä. On vain välivaihe jolloin tekisi mieli kokeilla uutta ja jännittävää elämää.
Olet kuitenkin liian järkevä pikaseikkailuihin ja haluat pysyvyyttä.
Saat pian tavalla tai toisella muuta ajateltavaa ja elämä lähtee taas pötkimään ihan mukavasti eteenpäin. Älä kuitenkaan kysy mitä se on , koska en ole siitä itsekään varma onko se sinuun vai mieheesi liittyvä asia.
Lapsesi ovat syy jaksaa puurtaa päivästä toiseen! Muutaman vuoden kuluttua tuntuu mukavalta kun pysyi yhdessä.
Toivoa tuoden , Marjaanatar
Kiitos!!!
Olet oikeassa, isääni en ole nähnyt yli 20 vuoteen. Enemmän vain sattuu tämä äidin menettäminen, kun ei ole sitä isääkään johon tukea. Ainoat elämässäni ovat sisko ja mieheni, joihin tukeudun kyllä 100%sti.
Totta tämäkin. Eroa en ole ajatellut, olen lojaali, enkä voisi perhettäni rikkoa. Tämä tuntuu onnelta, mutta onnessakin on arki :)
Kiitos vielä Marjaanatar!!!