Katselen ulos ikkunasta, kaikkialla on valkoista lunta. pilvien läpi tuli auringon säteitä ja lumi hohti, silloin näin hänet ensinmäisen kerran. Hänet jota rakastan. Auto ajoi jäähän ja lensi ojaan. En ehtinyt ajatella mitään. säntäsin verkkareissani ulos auttamaan. Avasin auton oven ja huomasin, että nainen oli hereille, mutta loukkaantunut pahoin, eikä näyttänyt tajuavan mitä oli tapahtunut. soitin ambulanssin. yritin hengittää rauhallisesti. Nainen katsoi minua kunnes menetti tajunsa. pitelin naista sylissäni kunnes ambulanssin miehet tulivat.
"Olet sairaalassa," hoitaja sanoi kun potilas avasi silmänsä. Nuori nainen katseli ympärilleen ja kysyi: "Mitä tapahtui?" "Ajoit ojaan, mutta kaikki on nyt hyvin," hoitaja vastasi. Nainen vakavoitui, "Olisin voinut kuolla." "Teillä oli onnea, että Ryan saapui paikalle niin nopeasti," hoitaja sanoi. Nainen hymyili, "Muistan kasvot." "Pääsette huomenna kotiin," hoitaja kertoi. siinä vaiheessa nainen muisti miksi oli ajanut niin kovaa, "Ei! en voi mennä kotiin, eikä kaikki ole hyvin" "Minne te sitten menette?" hoitaja ihmetteli. "Menen äitini luokse," nainen sanoi hiljaa. "Carrie, sinulla on mies ja kaksi tytärtä," hoitaja muistutti. Carrien silmät kostuivat. "Niin, en voi palata," Carrie sanoi ja antoi kyynelten valua. Hoitaja ymmärsi, ettei voinut lohduttaa. "Olkaa niin kiltti, älkää soittako miehelleni," Carrie pyysi. "Olen pahoillani, soitimme jo," hoitaja sanoi. Nainen huokaisi syvään. "Milloin he tulevat?" Carrie kysyi väsyneenä. "Tänään," hoitaja sanoi. Carrie nukahti surullisiin ajatuksiinsa.
"Carrie kulta, olen tässä!" Ben suuteli vaimonsa kättä kun tämä heräsi. "missä lapset ovat?" Carrie kysyi. "Kulta, he ovat äitisi luona," Ben sanoi ja silitti Carrien pähkinänruskeita hiuksia. "Ben, meidän on erottava," Carrie sanoi itkuisena. "ymmärrän, juon liikaa, mutta yritän kyllä vähentää juomistani!" Ben sanoi. "Et, olet aina sanonut noin, nyt en enää pysty uskomaan. en edes tyttöjen takia," Carrie sanoi hiljaa. "Et voi tehdä tätä minulle," Ben huusi. Carrien pehmeille poskille valui kyyneliä. Ben kuivasi kyyneleet nenäliinalla. Carrie läppäisi miehen käden pois. "Et ole tosissasi!" Ben huusi. Carrie ei vastannut. Ben poistui suutuksissaan huoneesta.
"Äiti, äiti!" kuului kahden tytön huudot kun Carrie astui autosta ja käveli kohti äitinsä taloa. kaksi pientä tyttöä juoksi naista kadulle vastaan. Carrie syleili tytöt ja vei heidät sisälle. Tytöt olivat neljän ja kahden vanhat. Veronica neljä ja Vanessa kaksi. Carrie otti tytöt syliin.
"Carrie, oletko kunnossa?" Mary kysyi tyttäreltään. "Voi Mary olen, olen minä. otin Benistä eron," Carrie kertoi äidilleen. Mary oli jo iäkäs nainen ja jo lähes kokonaan sokea. melkein heti Carrien synnyttyä Carrien isä Frederik kuoli. Frederikillä oli keuhko syöpä. Mary on nyt jo 70-vuotias ja hyvin hyvässä kunnossa, näköään lukuunottamatta.
"Mary, menen tyttöjen kanssa puistoon ja kauppaan," Carrie sanoi äidilleen. Veronica ja Vanessa leikkivät puistossa muiden lasten kanssa samaan aikaan kun Carrie itse istahti penkille lukemaan lehteä. "voi minjun pitää mennä kauppaan, Vanessa, Veronica! tulkaapas," Carrie huusi tytöille. "äiti meillä on leikki kesken!" Veronica vänkäsi vastaan. "Voin katsoa tyttöjäsi kun käyt kaupassa, poikani Alex ei halua lähteä vielä pitkään aikaan," nuori nainen sanoi Carrielle. Carrie huokaisi helpotuksesta. "Kiitos, palaan mahdollisimman pian," Carrie hymyili nätisti ja lähti kauppaan.
"Olet sairaalassa," hoitaja sanoi kun potilas avasi silmänsä. Nuori nainen katseli ympärilleen ja kysyi: "Mitä tapahtui?" "Ajoit ojaan, mutta kaikki on nyt hyvin," hoitaja vastasi. Nainen vakavoitui, "Olisin voinut kuolla." "Teillä oli onnea, että Ryan saapui paikalle niin nopeasti," hoitaja sanoi. Nainen hymyili, "Muistan kasvot." "Pääsette huomenna kotiin," hoitaja kertoi. siinä vaiheessa nainen muisti miksi oli ajanut niin kovaa, "Ei! en voi mennä kotiin, eikä kaikki ole hyvin" "Minne te sitten menette?" hoitaja ihmetteli. "Menen äitini luokse," nainen sanoi hiljaa. "Carrie, sinulla on mies ja kaksi tytärtä," hoitaja muistutti. Carrien silmät kostuivat. "Niin, en voi palata," Carrie sanoi ja antoi kyynelten valua. Hoitaja ymmärsi, ettei voinut lohduttaa. "Olkaa niin kiltti, älkää soittako miehelleni," Carrie pyysi. "Olen pahoillani, soitimme jo," hoitaja sanoi. Nainen huokaisi syvään. "Milloin he tulevat?" Carrie kysyi väsyneenä. "Tänään," hoitaja sanoi. Carrie nukahti surullisiin ajatuksiinsa.
"Carrie kulta, olen tässä!" Ben suuteli vaimonsa kättä kun tämä heräsi. "missä lapset ovat?" Carrie kysyi. "Kulta, he ovat äitisi luona," Ben sanoi ja silitti Carrien pähkinänruskeita hiuksia. "Ben, meidän on erottava," Carrie sanoi itkuisena. "ymmärrän, juon liikaa, mutta yritän kyllä vähentää juomistani!" Ben sanoi. "Et, olet aina sanonut noin, nyt en enää pysty uskomaan. en edes tyttöjen takia," Carrie sanoi hiljaa. "Et voi tehdä tätä minulle," Ben huusi. Carrien pehmeille poskille valui kyyneliä. Ben kuivasi kyyneleet nenäliinalla. Carrie läppäisi miehen käden pois. "Et ole tosissasi!" Ben huusi. Carrie ei vastannut. Ben poistui suutuksissaan huoneesta.
"Äiti, äiti!" kuului kahden tytön huudot kun Carrie astui autosta ja käveli kohti äitinsä taloa. kaksi pientä tyttöä juoksi naista kadulle vastaan. Carrie syleili tytöt ja vei heidät sisälle. Tytöt olivat neljän ja kahden vanhat. Veronica neljä ja Vanessa kaksi. Carrie otti tytöt syliin.
"Carrie, oletko kunnossa?" Mary kysyi tyttäreltään. "Voi Mary olen, olen minä. otin Benistä eron," Carrie kertoi äidilleen. Mary oli jo iäkäs nainen ja jo lähes kokonaan sokea. melkein heti Carrien synnyttyä Carrien isä Frederik kuoli. Frederikillä oli keuhko syöpä. Mary on nyt jo 70-vuotias ja hyvin hyvässä kunnossa, näköään lukuunottamatta.
"Mary, menen tyttöjen kanssa puistoon ja kauppaan," Carrie sanoi äidilleen. Veronica ja Vanessa leikkivät puistossa muiden lasten kanssa samaan aikaan kun Carrie itse istahti penkille lukemaan lehteä. "voi minjun pitää mennä kauppaan, Vanessa, Veronica! tulkaapas," Carrie huusi tytöille. "äiti meillä on leikki kesken!" Veronica vänkäsi vastaan. "Voin katsoa tyttöjäsi kun käyt kaupassa, poikani Alex ei halua lähteä vielä pitkään aikaan," nuori nainen sanoi Carrielle. Carrie huokaisi helpotuksesta. "Kiitos, palaan mahdollisimman pian," Carrie hymyili nätisti ja lähti kauppaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
unohdin tuohon kirjoittaa että toivon kaikkien tekstini lukeneiden arvostella se ihan vaikka sitten parilla sanalla. kirja ei ole valmis, enkä tiedä kirjoitanko sen valmiiksi, mutta haluisin tietää onko siinä mitään ainesta kirjaksi. itse olen onnistunut saamaan hyvän juonen vaikka se ei tuossa vielä näykkään kuin vasta alku tapahtumia, mutta tehkää siis palvelus ja kommentoikaa!
Kiitos!
----
"Olet sairaalassa" hoitaja sanoi kun potilas avasi silmänsä.
Nuori nainen katseli ympärilleen ja kysyi: "Mitä tapahtui?"
"Ajoit ojaan, mutta kaikki on nyt hyvin", hoitaja vastasi.
Nainen vakavoitui. "Olisin voinut kuolla."
-----------
Kappalejako, välimerkkien sijoittelu ja isot kirjaimet... Tarinan sisältöön en anna kommenttia, koska näyte on näin lyhyt. Tämän tyyppinen tarina kun ei aivan nopeasti etene.
Ulkoasu on tärkeä luettavuuden kannalta. Siihen saat oivaa apua, kun otat kirjan, minkä tahansa ja katsot miten siihen on teksti aseteltu.
Ehkäpä saattaisi kehittyäkin tarina, jotenkin tuntuu, että menet kaasu pohjassa. Ei meinaa lukija jotenkin pysyä kyydissä, kun tiedät itse mitä myöhemmin tapahtuu ja yrität kiirehtiä sinne?
Arvoasteikolla 1-10
Tästä vauhdikas 6
T. Sherlokki
no jaa...ihankuin jostain harlekiini kirjasta suoraa kopsattua...mikset kirjoittaisi mieluummin jostain sinulle tutummasta aiheesta,miksi jenkkiläiset nimet?Miksei ihan vaan suomalaiset nimet ja paikat ja miljööt jotka on sinullekin ehkäpä tutummat joten voit kertoa niistä tavalla että tietäisitkin asiasta jotain,omalla tavallasi!Tavalla jolla kukaan muu ei ehkäpä näe asiaa...jotain erilaisempaa...
Juu, tota noin..olet siis nuori tyttönen ja kehityt vielä. Muistan itsekin kun nuorena tyttönä kirjoittelin "kirjoja" niin henkilöt olivat ulkomaalaisia siis enkkunimet jne. koska olin lukenut ulkomaalaista kirjallisuutta ja se jotenkin kuulosti "siistimmältä" entä tylsät suomalaiset nimet. No onneksi nykyään olen jo päässyt ylitse tuosta jutusta ;-)
Niin tuo sinun teksti ei kuulosta "aidolta". Siinä ei ole persoonaa siinä mielessä että se kuulostaa juuri siltä kuin yrittäisit kirjoittaa niinkuin joku OIKEA kirjailija. Vaikka sinun pitäisi olla rehellinen itsellesi ja kirjoittaa omalla tyylilläsi. Se kuulostaa vähän hassulta kun nuori tyttö yrittää kirjoittaa AIKUISTEN ihmissuhteista, avioliitosta ja sen ongelmista jne. Kun sinulla niistä ei varmaankin ole henkilökohtaista kokemusta.
Siispä tärkein neuvo on, että kirjoita siitä mistä tiedät! Kirjoita oman ikäistesi elämästä. Nyt sinulla on siihen paras mahdollisuus kun voit katsella niitä asioita niin läheltä. Itse olen jo sen verran vanha että jos yrittäisin kirjoittaa esim. nykynuorten elämästä, ei tekstistä varmaankaan tulisi uskottavaa koska en enää elä sen ikäisten maailmassa.